85-vuotias ampuja pyytää itselleen mielentilatutkimusta. Syyttäjä ei vastusta pyyntöä.
Maaliskuussa Taivalkoskella tapahtuneesta henkirikoksesta syytetty 85-vuotias poromies kertoi tänään järjestetyssä käräjäoikeuden istunnossa, kuinka tapahtumat hänen mukaansa etenivät.
Voimakkaasti tunteisiin vetoavin sanankäänteinen puhunut mies myönsi teon, mutta ei kyennyt antamaan sille selkeää syytä muutoin kuin pitkäaikaisen vihan ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen kautta.
– Näin hänet, ja tuumasin että tuossa se piru on. Siinä kohtaa kuohahti. Lähdin heti ja hain pyssyn, mies kuvasi.
– Se oli vastareaktio. Hän teki mitä teki – ja minä reagoin siihen omalla tavallani. Minulla oli tarkoitus unohtaa koko asia, mutta se ei vaan lähtenyt pois minusta.
"Menin ja ammuin"
Tapaus sattui kylätalolla, jossa oli juuri alkamassa jako- ja kalastuskunnan kokous.
85-vuotias oli saapunut paikalle hieman yhdeksän jälkeen ja pysäköinyt talon päätyyn entisen taksiautoilijan rouvan auton viereen. Hän ilmoittautui kokoukseen, mutta lähti nopeasti nähtyään uhrin kerhotilassa.
Miehen mukaan hän lähti saman tien takaisin autolleen, haki sieltä yhdistelmäaseen ja latasi sen. Ase oli ollut varalta mukana, kuten monesti aiemminkin – "jos sattuisi porokolari tielle".
Hän kertoo laittaneensa aseen jätesäkkiin piipun suuntaisesti ja juosseensa takaisin kylätalon sisäänkäynnille. Siellä hän ampui uhria lähietäisyydeltä haulipiipulla.
– Menin sisään ja ammuin. Sitten yksi mies tuli, tarttui minuun, ja minä lähdin saman tien juosten autolle.
Hän kertoi ajaneensa kotiin, tunnustaneensa teon vaimolleen, joka ei ensin uskonut tapahtunutta. Mies murtui kuulustelussa kyyneliin.
Puhelu hätäkeskukseen – pitkä odotus apuun
Ampuja kertoo soittaneensa itse hätäkeskukseen klo 9.27, noin seitsemän minuuttia ampumisen jälkeen. Hätäkeskuspäivystäjä oli rauhoitellut häntä ja kysynyt, oliko hänellä vielä aseita tai panoksia kotonaan. Vastaajan mukaan hän vastasi rehellisesti.
– Sanoin, että ase jäi sinne talolle. Hän puhutteli minua aika pitkään. Kolme tuntia meni ennen kuin poliisi tai ensihoito otti yhteyttä.
Puolisonsa kautta mies sai lopulta tietää, että uhri oli vielä elossa pitkään teon jälkeen.
Ampuja kertoi oikeudessa, että tapaus juontaa juurensa Paula-myrskyn jälkeisiin tapahtumiin. Hänen mukaansa uhri oli ollut mukana "raiskaamassa hänen vaimonsa metsää" myrskytuhon varjolla.
– Sanoin, että vain kaatuneet puut saa ottaa. Mutta nämä meni ja hakkas kaikki. Sinne meni emännän metsä. Raiskattiin täysin.
Vastaajan mukaan poliisi ei ryhtynyt tutkimaan hänen tekemäänsä rikosilmoitusta asiasta. Tämä kokemus sai hänet kokemaan olonsa oikeudettomaksi ja väärin kohdelluksi.
– Sen jälkeen en ole nukkunut yhtään yötä kunnolla. Kävelin öisin, join kahvia, etten näkisi unta siitä miehestä. En pystynyt nukkumaan, pelkäsin että se tulee uniin.
Ei päässyt irti katkeruudesta
Oikeudessa kuultuna poromies ei kiistänyt tekoa, mutta myönsi olevansa yhä henkisesti sekaisin.
Hän ei osannut sanoa tarkalleen miksi ampui – "teko tuli tehtyä, enkä voi sille mitään".
Hän korosti toimineensa tunnetilassa, ei harkiten.
– En tiedä mihin laukaus osui. Ei ollut tarkoitus vahingoittaa. En miettinyt asiaa millään tavoin.
Puolustus on pyytänyt, että miehelle tehtäisiin mielentilatutkimus. Syyttäjä ei vastusta pyyntöä.