Synkkien aiheiden ruotsalaiskirjailija paljastaa: Tältä tuntuu sarjamurhaajan läsnäolo

Kirjailija Micael Dahlénin päätös kirjoittaa kirja sarjamurhaajista vei hänet synkille teille. Teostaan varten kirjailija tapasi viisi maailmankuulua sarjamurhaajaa ja tapaamisten jälkeen syntyi teos Ihmispedot.Dahlén kertoo AVAlle, millaisia tunteita murhaajien tapaaminen kasvotusten hänessä herätti.

– Se on kokemus, jota on vaikea pukea sanoiksi, ei lainkaan sellainen kuin odotin sen olevan. Luulin olevani paljon paremmin varustautunut analysoimaan tuota kokemusta, mutta toisin kävi, Dahlén kertoo.

– Sarjamurhaajien tapaaminen oli tilanne, johon oli joka kerta yhtä mahdoton valmistautua.

Kuolema oli läsnä joka tapaamisessa

Vaikka osa Dahlénin haastattelemista murhaajista oli tehnyt verityönsä vuosikausia sitten, koki kirjailija kuoleman olevan vahvasti läsnä jokaisessa tapaamisista.

– Kysymys elämästä ja kuolemasta on niin vahva, että istuminen huoneessa jonkun sellaisen kanssa, joka on tehnyt tuollaisen päätöksen, on hurja.

Vaikka kirjailija keskusteli murhaajien kanssa useista eri aiheista, eivät hänen ajatuksensa päässeet irti siitä, miksi haastateltavat istuivat vankilassa – tai olivat aiemmin istuneet.

– Heitä tavatessa oli mahdoton unohtaa ne asiat, joita he olivat tehneet. Jopa silloin, kun keskustelimme vaikkapa musiikista, Dahlén kertoo.

Murhaajan inhimillisyys pelottaa

Ruotsalaiskirjailija kertoo, että eniten häntä häikäilemättömiin tekoihin ryhtyneiden murhaajien olemuksessa pelotti se, että loppujen lopuksi hekin ovat tavallisia ihmisiä – ihmisiä, jotka ovat tehneet omat valintansa. Epäinhimillisiin tekoihin turvautuminen ei vie keneltäkään ihmisyyttä. Esimerkiksi tanskalainen murhaaja Peter Lundin muistutti kirjailijaa hänestä itsestään.

– Fyysisesti pelkäsin eniten Peter Lundinia, koska hän oli niin vahva, mutta myös sen takia, että me olemme eniten samanlaisia. Hän on vain vuotta itseäni vanhemmin ja näytämme melko samoilta. Meillä on parrat ja pitkät hiukset. Meidän kasvutarinamme eivät ole olleet niin erilaiset, kuuntelemme samanlaista musiikkia ja olemme kiinnostuneita samoista asioista, kirjailija toteaa.

– Se on pelottavaa, että olemme olleet niin samanlaisia, mutta valinneet eri tiet elämässämme. Me olisimme voineet valita saman polun ja olla tismalleen samassa tilanteessa. Viisitoistavuotiaista meistä ei olisi voinut arvata, kummasta tulee sarjamurhaaja, kummasta professori, Dahlén miettii.

Projektin jälkeen

Vuosia vienyt prosessi on saanut Dahlénin ajattelemaan useaan otteeseen myös hänen perheensä turvallisuutta. Kirjailija on pyrkinyt suojelemaan järkkymättömästi yksityisyyttään säästyäkseen epämieluisilta yllätyksiltä ja säilyttääkseen edes jonkinasteisen anonymiteetin murhaajien silmissä.

– Iso osa projektiani on ollut myös se, että olen pohtinut, tulisiko minun todella paljastaa itseäni ja samalla muun muassa vaimoani näille ihmisille. Kirjaani varten minun on kuitenkin ollut tärkeää muodostaa jonkinlainen ihmissuhde heidän kanssaan, Dahlén muistuttaa.

– Olen ollut järkkymätön sen suhteen, että he eivät saisi missään vaiheessa tietää kotiosoitettani, enkä ole kertonut heille mitään tarkkoja yksityiskohtia itsestäni. He ja heidän läheisensä osaavat kuitenkin käyttää hakukoneita. Vaikka he ovatkin vankiloissa, voivat he etsiä tietoa minusta, ja heidän läheisensä ovat vapaina. Tiesin siis alusta alkaen, että tämä ei ole hyvä idea, Dahlén kertoo.

Osa sarjamurhaajista on kuitenkin pitänyt yhteyttä kirjailijaan vielä vuosia tapaamisten jälkeenkin. Dahlén on pyrkinyt laittamaan tiukasti pisteen tapaamisille.

– Olen yrittänyt selittää, että toivon heidän minun oman mielenterveyteni takia perääntyvän ja lopettavan yhteydenpidon. En hyväksy sitä. Toivon, että he arvostavat minua omituisen suhteemme vuoksi edes sen verran, että kunnioittavat toiveitani, Dahlén toteaa.

KIRJAPIIRI esittelee AVAlla kiinnostavia suomalaiskirjailijoita tiistaisin klo 19.30.

Lue myös:

AVA

Kuvat: Cato Lein