Suvi-Anne Siimeksen kolumni: Kun Suomi vanhenee, tärkeintä ei olekaan palvelutalo vaan koulu

Hallituksen piirissä on taitettu jo pitkään peistä työmarkkinoiden toiminnasta ja tulevan talouskasvun eväistä sekä tutkimus- ja tuotekehitysmenojen kasvattamisesta. Niitä kaikkia tarvitaan väestöltään ikääntyvässä Suomessa, kirjoittaa Työeläkevakuuttajien etujärjestön Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes kolumnissaan.

Perinteisen omakuvamme mukaan Suomi on korkeasti koulutettu maa, jossa on paljon korkeakouluja ja yliopistoja, ja jonka oppimistulokset ovat huippuluokkaa jo peruskoulussa. 

Todellisuutemme on kuitenkin rosoisempi ja moniulotteisempi.

Kuva onkin vino

Maamme on yhä kansainvälisesti vertaillen varsin korkeasti koulutettu. Koulutustasomme nousu on kuitenkin pysähtynyt. 

Nuoremmat ikäluokat olivat meillä 1970-luvun lopulla syntyneisiin saakka keskimäärin koulutetumpia kuin edeltäjänsä. Vähemmän koulutettujen ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen piti kuitenkin perinteisiä koulutustasomittareitamme hyvässä vireessä vielä pitkään siinäkin vaiheessa, kun nuorempien ikäluokkien koulutustason nousu oli tosiasiallisesti jo pysähtynyt.

Suomessa on myös paljon yliopistoja ja korkeakouluja, ja monet niistä sijaitsevat maakunnissa. 

Äkkiä katsottuna voi näyttää siltä, että korkeakoulujen keskinäinen kisa opiskelijoista kiristyy nuorten ikäluokkien pienentyessä ja että korkeakouluverkkoa voisi siksi jopa harventaa tarvittaessa. 

Yhden yliopiston kilpailija ei kuitenkaan ole enää vain jokin toinen yliopisto. Kilpailija on yhä useammin myös se, kiinnostaako kouluttautuminen oman alueen nuoria enää ylipäätänsä.

Myös peruskoulumme oppimistulokset ovat kansainvälisesti verrattuna hyviä. Keskimääräinen luku peittää kuitenkin alleen oppimiserojen kasvun ja etenkin sen, että peruskoulun kesken jättäneiden määrä on kasvanut paikoin hälyttävälläkin tavalla. 

Lisäksi Suomi on aivan erityisen huono maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten oppimisen edistämisessä ja siihen liittyvien hyvien tulosten saavuttamisessa. 

Tämä on erittäin huono uutinen maassa, jossa maahanmuuttajataustaisten lasten määrä kasvaa nopeasti etenkin suurissa kaupungeissa, ja jonka väestö ikääntyy nopeimmin Euroopassa.

Tavoitteet korkealle

Toivon, että Suomi pystyy lisäämään tutkimus- ja kehitysmenojensa määrää ja että hallitus onnistuu myös työmarkkinoiden toimivuuden parantamisessa. Suotuisan sadon korjaamiseen tarvitaan kuitenkin myös nuorten ihmisten koulutustason nousuun kääntämistä. 

Jo päätetty oppivelvollisuuden pidentäminen on vasta alkutahti sitä kohti kuljettaessa. 

Myös peruskoulun kesken jättävien määrää pitää vähentää ja toisen asteen koulutukseen hakeutumista lisätä. Keskimääräiset oppimistulokset tulee saada nousuun myös maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kohdalla. 

Vain niin päästään siihen, että korkeakouluun hakeutuminen ja opintojen loppuun saattaminen kiinnostavat riittävän monia myös tulevaisuudessa. 

Jos onnistumme tässä kaikessa, inhimillisen pääomamme määrä pysyy asiallisessa kuosissa myös tulevina vuosina. Sen myötä myös kasvukykymme ja tuottavuuskehityksemme urasta voi tulla jälleen suotuisa.

Katse tiukasti pallossa

Kasvukyvyn ja tuottavuuskehityksen suotuisa ura on tärkeä kaikenikäisten kannalta, sillä talouden ja tuottavuuden kasvu lisäävät nuorempien ikäpolvien tuloja. Samalla se keventää sitä rasitusta, joka heille aiheutuu väestön ikääntymisestä ja sen kustannuksista. 

Katse on pidettävä tiukasti pallossa. Ja myönnettävä se, että kykymme pitää huolta vanhojen ihmisten hoivasta ja toimeentulosta lepää suurelta osin sen varassa, että pidämme koulutuksen ja osaamisen kulmakivet kunnossa sekä nyt että kaukaisemmassa tulevaisuudessa.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja