Hallituksen piirissä on taitettu jo pitkään peistä työmarkkinoiden toiminnasta ja tulevan talouskasvun eväistä sekä tutkimus- ja tuotekehitysmenojen kasvattamisesta. Niitä kaikkia tarvitaan väestöltään ikääntyvässä Suomessa, kirjoittaa Työeläkevakuuttajien etujärjestön Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes kolumnissaan.
Perinteisen omakuvamme mukaan Suomi on korkeasti koulutettu maa, jossa on paljon korkeakouluja ja yliopistoja, ja jonka oppimistulokset ovat huippuluokkaa jo peruskoulussa.
Todellisuutemme on kuitenkin rosoisempi ja moniulotteisempi.
Kuva onkin vino
Maamme on yhä kansainvälisesti vertaillen varsin korkeasti koulutettu. Koulutustasomme nousu on kuitenkin pysähtynyt.
Nuoremmat ikäluokat olivat meillä 1970-luvun lopulla syntyneisiin saakka keskimäärin koulutetumpia kuin edeltäjänsä. Vähemmän koulutettujen ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen piti kuitenkin perinteisiä koulutustasomittareitamme hyvässä vireessä vielä pitkään siinäkin vaiheessa, kun nuorempien ikäluokkien koulutustason nousu oli tosiasiallisesti jo pysähtynyt.
Suomessa on myös paljon yliopistoja ja korkeakouluja, ja monet niistä sijaitsevat maakunnissa.
Äkkiä katsottuna voi näyttää siltä, että korkeakoulujen keskinäinen kisa opiskelijoista kiristyy nuorten ikäluokkien pienentyessä ja että korkeakouluverkkoa voisi siksi jopa harventaa tarvittaessa.
