Susanna lähti viikon vaellukselle vauvansa kanssa kaksin – "Itkin onnesta monta kertaa reissun aikana"

3:29
Katso videolta, miten reissu sujui pienen sylivauvan kanssa!

Susanna Ylinen päätti tehdä jotakin erilaista ja lähteä vaellukselle sylivauvansa kanssa. Äidin tempaus on kerännyt paljon ihailevia kommentteja sosiaalisessa mediassa.

Susanna Ylinen oli muutama viikko sitten normaalisti lenkillä, kun hän kompastui ja mursi kylkensä. Urheilullinen nainen treenasi saadakseen itsensä kisakuntoon synnytyksen jäljiltä, mutta kaatumisen myötä juoksu ja pyöräily joutuivat kiellettyjen lajien listalle.

– Söin suruuni jäätelöä, puuroa ja parsakaalia. Pohdin, että miten nyt rentoutuisin, hän kertoo.

Ei mennyt montaa päivää, kun Susanna keksi idean ruskavaelluksesta. Hän soitti reilu viikko sitten ystävälleen ja ehdotti reissua. Ystävä ei kuitenkaan tiennyt, pääsisikö irtautumaan töistä lähiviikkoina.

– Soitin iltapäivällä uudestaan, että lähdetäänkö nyt torstaina, Susanna kertoo tiistaisesta puhelusta.

Ystävä joutui kieltäytymään reissusta, mutta siitä huolimatta Susanna edisti ideaansa ja päätti lähteä matkaan 4 kuukauden ikäisen vauvansa kanssa. Googlailu ei tuottanut suuria tuloksia vauvan kanssa vaeltamisesta, joten hän teki suunnitelmat alusta lähtien itse.

Aluksi hän pakkasi rinkkaan tavaroita 12 kilon edestä ja lähti kävelylle vauvan sekä kantamuksen kanssa. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon murtunut kylki kestäisi panoa.

– Parin testikävelyn jälkeen huomasin, että pystyn tekemään tämän.

Päätös lähdöstä edellisenä iltana

Neljän lapsen äiti oli aiemmin tiistaina kysynyt miehensä mielipidettä vaellusretkeen.

– Hän tietää, että minulla on ollut kaikennäköisiä retkiä. Mies tokaisi vain, että ”kunhan tulette ehjänä takaisin”, hän naurahtaa.

Lopullisen päätöksen reissusta Susanna teki keskiviikkona. Hän varasi lentoliput itselleen ja vauvalle seuraavalle aamulle.

– Ajattelin, että jos vaellus ei onnistu, voin mennä samana iltana hotelliin ja tehdä vain päiväretkiä, hän kertoo.

Retken kohteeksi valikoitui Urho Kekkosen Kansallispuisto, jossa Susanna oli käynyt vuosi sitten ruskavaelluksella.

– Siellä on paljon autiotupia sekä vastaantulijoita. Myös sijainnin puolesta kännykällä pääsi joka päivä verkkoon, hän selventää retken turvallisuusnäkökulmaa. 

Vaellusta edeltävä päivä vierähti niin tiiviisti pakatessa ja perheen kanssa, että Susanna ei kertonut lopulta reissusta etukäteen kuin miehelleen ja ystävälleen, jota hän oli aiemmin pyytänyt mukaan.

Vauvan kanssa uusia haasteita

Torstaina Susanna aloitti vaeltamisen vauva kantoliinassa ja 15 kiloa varusteita rinkassa. Mukaan oli pakattu muun muassa 700 gramman edestä vaippoja.

– Pakkasin itselleni vain kaksi paitaa: toisen päiväksi ja toisen yöksi. Vauvalle sen sijaan pakkasin ekstraa, koska itse voin kärsiä, mutta lapsi ei sitä seikkailujeni takia joudu tekemään.

Vaellus eteni vauvan määräämään tahtiin ja tietyistä rutiineista pidettiin myös kiinni: vauva heräsi aamuisin aina kuudelta, jolloin puurovesi laitettiin kiehumaan ja makuupussi kuivumaan. Kun vauva väsähti ensimmäisille päiväunille jo aamukahdeksan aikoihin, hän pääsi nukkumaan kantoliinaan ja matka jatkui.

Pienokainen pysyikin Susannassa jatkuvasti kiinni, mikä vaati ongelmanratkaisukykyä eri tilanteissa.

– Tulen sytyttäminen sekä veden kantaminen olivat hieman haastavaa, mutta niistäkin selvittiin, hän naurahtaa.

Myöskään murtuma ei estänyt matkan etenemistä, sillä pisin päiväkohtainen matka nousi 29 kilometriin. Kylki vihoitteli ainoastaan hyppiessä ja sängystä noustessa. 

Paluulento siirtyi päivällä

Mieleenpainuvimmaksi hetkeksi Susanna nostaa avotunturissa kävelyn. Tuntureiden yli mennessä hänellä oli tilaa hengittää ja vain yksinkertaisesti olla. Myös näköpiirissä oli vain poroja.

– Itkin onnesta monta kertaa reissun aikana, hän kuvailee.

Susannan mukaan vaellus ei mennyt niin kuin hän ajatteli – vaan paljon paremmin.

– En villeimmissäkään kuvitelmissani olisi voinut kuvitella, että reissu menisi niin hyvin!

Susanna tunnustaa, että uskoi vaelluksen kestävän maksimissaan viisi päivää, vaikka hän oli varustautunut seitsemän päivän tavaroilla. Lopulta vaellus kestikin kahdeksan päivää.

– Kiipesin tunturin huipulle saadakseni kännykkään kenttää ja siirsin paluulentoa, että saimme yhden ekstrayön ja -päivän lisää. 

Vauva ihmetytti ja ihastutti

Susanna kuvailee tuntureissa vastaan tulleiden vaeltajien suhtautuneen ihanasti vauvaan. Hän myöntää jännittäneensä ihmisten kommentteja, vaikka hänellä on kertynyt kokemusta maastossa nukkumisesta 200 yön verran viimeisen noin viiden vuoden ajalta.

– Käytännössä vauva ihmetytti ja ihastutti, hän kertoo iloisesti.

Eräs vaeltaja jäi erityisesti Susannan mieleen.

– Hän piteli vauvaa sen aikaa, että pääsin käymään yksin huussissa.

Susanna julkaisi vaelluksen ensimmäisenä päivänä Facebookin Kevytretkeilijät-ryhmässä jutun matkastaan. Monet vaeltajat tunnistivatkin kaksikon tämän päivityksen kautta.

– Huhu vaeltavasta vauvasta kiiri tapaamieni ihmisten kautta, ja eräskin nainen oli toivonut kohtaavansa minut, Susanna kertoo.

Osa aiemmin reissulla vastaan tulleista ei ollut edes huomannut vauvaa, sillä se mahtui Susannan takin sisälle.

– Osa tuli kommentoimaan jälkikäteen, että "mietinkin, että oliko sinulla joku mukana takin sisällä", Susanna nauraa.

"Seikkailuja voi kokea myös lähimetsässä"

Susanna ja vauva kotiutuivat retkeltään lauantaina. Kaksikko vietti päivän Helsingissä ja toisen päivän Porvoossa ennen kotiin, Jyväskylään paluuta.

Jälleennäkeminen perheen kanssa oli odotettu hetki. Susanna kuvailee kaivanneensa perhettä mukaansa, mutta pidempi vaellusretki ei ole heidän haaveenaan.

– Ikävää helpotti kuvien ja ääniviestien lähettäminen. Latasin ääniviestit päivisin saadessani kenttää kännykkään ja kuuntelin ne illalla rauhassa.

Vauva on jo myös sopeutunut paluuseen. Susanna myöntää jännittäneensä vauvan mahdollista ympäristön vierastamista.

– Sitä ei onneksi tapahtunut, hän hymyili heti siskoille.

Susanna suosittelee vastaavaa kokemusta jokaiselle, kunhan se ei ole ensireissu. 

– Seikkailuja voi kokea myös lähimetsissä. Päiväretkien aikana pääsee tarpeen vaatiessa kotiin ja kun taitoja lähtee kerryttämään, niin varmasti moni muukin pystyy vastaavanlaiseen retkeen.

Susanna ei epäröi hetkeäkään, etteikö voisi lähteä uudelleen vastaavanlaiselle vaellukselle. Kotiinpaluun jälkeen perheen toisiksi nuorin onkin jo kysellyt "retkiajan" perään.

– Seuraavaksi lähdetään siis kuitenkin pienemmälle retkelle.

Katso yllä olevalta videolta, miten reissu sylivauvan kanssa sujui!

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja