Testasin yöpymistä Alone Suomi -hengessä yksin luonnon armoilla | MTV Uutiset
Kommentti: Testasin yöpymistä Alone Suomi -hengessä yksin luonnon armoilla – ruuan puute yllätti nopeasti
8:04MTV:n toimittaja Katri Utula lähti vuorokaudeksi metsään samoilla niukoilla varusteilla, jotka Alone Suomi -kisaajat saavat mukaansa.
Julkaistu 09.09.2025 08:05
Katri Utula
katri.utula@mtv.fi
Miltä tuntuu asua yksin erämaassa ilman ruokaa, telttaa ja minkäänlaista yhteyttä ulkomaailmaan? Alone Suomi -kisaajien tavoin päätin kokeilla, millaista on elää pelkillä luonnon antimilla ja luonnon armoilla, kirjoittaa toimittaja Katri Utula.
– Yksin erämaahan – oletko hullu? En ikinä itse pystyisi!
Sain monta tämänkaltaista kommenttia lähipiiristäni, kun kerroin lähteväni yksin vuorokaudeksi erämetsään.
Itse en pitänyt ajatusta lainkaan ihmeellisenä, sillä kyllähän monet suomalaiset telttailevat yksin.
Paljon suuremmaksi haasteeksi osoittautui se, että mukaan ottamani varusteet olivat todella rajalliset.
Varustelistani oli nimittäin sama kuin Alone Suomi -kisaajilla – ja listasta puuttui jopa niinkin oleellinen asia kuin teltta.
Ohjelman kisaajat saivat mukaansa ainoastaan tarp-kangasta, josta on mahdollista viritellä itselleen teltan kaltainen suoja. Tällainen lähti myös minun mukaani.
Lähdin matkaan positiivisin odotuksin ja seikkailumielellä, mutta tiedostin, että suurimmat haasteeni tulevat olemaan ruuan puute, suojan pystyttäminen ja tulus-tikkujen käyttö.
Tulus-tikut ovat ainoat tulentekovälineet, jotka Alone Suomi -kisaajat saivat mukaansa.
Vaikka olen retkeilyihmisiä, tulus-tikkuja en ole koskaan aiemmin testannut. Niiden testaaminen oli siis edessä.
Toki jännitin myös sitä, miten selviän yksinään kaikesta, sillä keneltäkään ei voi kysyä neuvoa.
Myös yksin oleskelu yön pikkutunteina keskellä metsää alkoi etukäteen hieman pelottaa.
Samoilin metsässä rinkkani ja muiden varusteiden kanssa, kunnes löysin tasaisen yöpymispaikan kauniin, pienen lammen reunalta.
Päätin tarttua heti tuumasta toimeen ja alkaa rakentaa itselleni suojaa.
Olin saanut reissuani varten muutaman todella tärkeän vinkin Alone Suomi -ohjelman ohjaajalta Jesse Jokiselta, ja suojan rakentaminen oli niistä kaikkein tärkein.
Mutta kuten arvata saattaa, tarp-kankaan virittämisestä ei tullut tuulisella säällä ja vajavaisilla tiedoilla ja taidoilla kerta kaikkiaan mitään.
En ollut koskaan aiemmin edes kuullut tarp-kankaasta, saati pystyttänyt sellaista, joten lopputulos oli tässä.
Onneksi sain hieman fuskata, ja olin saanut mukaani myös teltan.
Nykypäivän teltat ovat onneksi niin näppäriä, että sellaisen kokoaa suht nopeasti yksinkin. Sain siis lopulta pystytettyä itselleni yöksi suojan.
Mistä löydän ruokaa?
Toinen tärkeä asia oli ruuan hankkiminen, ja siitä tulikin ongelma – etenkin, kun ulkona puuhastellessa ja metsässä pidempiä matkoja kävellessä nälkä yllätti nopeammin kuin oletin. Aika kun oli kulunut nopeasti kaiken muun touhuamisen parissa.
Alone Suomi -ohjelman osallistujat joutuvat pärjäämään erämaassa pelkkien marjojen, sienien ja mahdollisten kalasaaliiden kera.
Tajusin hyvin nopeasti, että mustikat ja puolukat ovat tähän aikaan vuodesta jo hyvin vähissä, joten niistä ei ollut itselleni suurta apua. Löysin onneksi muutaman herkkusienen, jotka paistoin mukanani olleella valurautapannulla.
Ruoka on tärkeässä roolissa, ja jos sieniä ja marjoja ei löydy, kalastus on seuraava vaihtoehto.
Kalastustakin kokeilin, sillä siima ja koukut kuuluivat mukaan saamiini tarvikkeisiin.
Sain viriteltyä oksasta onkivavan, mutta jouduin melko nopeasti toteamaan, että lammessa ei näkynyt kalan kalaa, joten se siitä mehevästä kalaruuasta sitten.
Alone Suomi -kisaajat saavat ottaa mukaansa myös kaksi seuraavista ruokatarvikkeista: 600 grammaa suklaata, 500 grammaa kuivattuja pähkinöitä, rusinoita ja hedelmiä, 500grammaa kuivalihaa ja 100 grammaa suolaa – olivat he erämaassa sitten päivän, viikon, kuukauden tai jopa useamman.
Itse olin ottanut mukaani suklaata ja vähän pähkinöitä, ja tässä vaiheessa päivää niille tulikin jo käyttöä.
Tulus-tikuillako tulet nuotioon?
Mutta miten sitten onnistuin saamaan nuotioon tulen? No, en ainakaan tulus-tikuilla, vaikka sainkin niillä nopeasti kipinöitä aikaiseksi.
Tuli on tärkeä sekä ruuan valmistuksen että lämpimänä pysymisen vuoksi.
Tuuli oli niin kova, etten saanut kunnon suojaa tulus-tikkujen käyttöön, eikä lähistöllä ollut riittävästi kuivaa heinää tai muuta helposti syttyvää sytykettä.
Onneksi sain hieman fuskata tulen teossa, sillä olin saanut varmuuden vuoksi mukaani myös tulitikut.
Tulen sytyttäminen ei siltikään ollut mikään itsestäänselvyys, koska tuuli oli kova, eikä mukana ollut mitään sytykkeitä.
Kiitos partiolaismenneisyyteni, sain vuoltua puukon avulla puusta paljon pientä luonnonsytykettä, ja risujen ja käpyjen avulla sain tulen syttymään. Erävoitto!
Tuli on erämaassa selviytymisen elinehto, sillä se myös lämmitti kylmäksi käyneen illan aikana.
Onneksi reissuni aikana ei ollut maastopalovaroitusta – ohjelmassa sen sijaan koetaan tällainenkin tilanne.
Hygieniasta ei tietoakaan
Kisaan lähtevät eivät saa mukaansa juuri mitään hygieniatuotteita, kuten deodoranttia, shampoota, saati astian- tai pyykinpesuainetta. Hammasharja sentään kuuluu perusvarusteisiin.
Yksi valinnanvarainen tarvike on palasaippua, jonka saa valita niukasta listasta mukaansa.
Majapaikan rakentamisen ja metsässä samoilun päätteeksi totesin, että jossakin on myös peseydyttävä. Yövyin sopivasti lammen reunalla, joten pulahdin pesulla jääkylmässä vedessä.
Iltaunnin jälkeen tuli nopeasti viileää ja pimeää, joten tulipaikka oli jälleen tarpeen.
Ilta saapui yllättävän pian, ja otsalampulle sekä lämpimälle merinovillakerrastolle, villapaidalle ja tuulenpitävälle takille tuli nopeasti tarvetta.
Olin kiitollinen siitä, että riesana ei ollut hyttysiä, hirvikärpäsiä eikä edes sateen uhkaa, joten pystyin nauttimaan nuotion rauhoittavasta tunnelmasta vielä hetken.
Ja mikä tähtitaivas puiden välistä pilkottikaan! Jo tämän upean näyn vuoksi kannatti lähteä keskelle korpea, jossa on öisin muutoin aivan pilkkopimeää.
Nukahdin telttaan lähes heti, sillä päivä oli pitkä ja yllättävän työntäyteinen. Offline-tilassa ollutta kännykkääni en ollut kaivannut lainkaan, enkä olisi edes ehtinyt vilkuilla sitä.
Olin myös päättänyt, että vien testini äärimmilleen ja haluan kokea, miltä tuntuu olla metsässä ilman mitään kontaktia ulkomaailmaan. Siksi kännykkä pysyi visusti taskussa, ja lähinnä se oli mukana turvana, jos jotain sattuisi.
Yksinäisyys ei ehtinyt juuri yllättää, mutta myönnän, että muutamassa asiassa olisin kaivannut pientä neuvoa tai tukea siinä, teenkö asioita lainkaan oikein. En halunnut etsiä tietoa netistäkään, koska se olisi tuntunut liialta huijaukselta.
Ja kyllä, hetkittäin koin myös pientä pelkoa, sillä jokainen rasahdus pusikossa sai pohtimaan, kuka tai mikä pimeässä liikkuukaan.
Yön koleus yllätti
Seuraavana päivänä heräsin hieman huonosti nukkuneena, sillä yö oli kylmä ja kostea.
Yön kylmimpinä tunteina olisi varmasti ollut hyvä lisätä kerrospukeutumista ja laittaa kevytuntuvatakki päälle.
Jo pelkästään aamutoimiin, leirin purkamiseen ja veden lämmittämiseen meni yllättävän paljon aikaa. Olin ottanut mukaan pienen pussin murukahvia, joten sain keitettyä läksiäisiksi ja lämmikkeeksi leirisumpit.
Sateen uhka leijui ilmassa, joten päätin lähteä leiristä ennen kuin kaikki tavarani kastuvat. Kuten Alone Suomi -ohjaaja muistutti, on hyvä pysyä kuivana. Muuten olosta tulee nopeasti tukala.
Metsässä liikkumiseen ja ruuan etsimiseen menee yllättävän paljon aikaa.
Pääsin lopulta voipuneena, mutta myös varsin rauhallisin ja seestynein mielin pidemmän patikointimatkan päässä olleelle parkkipaikalle, josta pääsin jatkamaan matkaani sivistyksen pariin.
Voin suositella tällaista tempausta ihan jokaiselle, sillä luonnossa oleskelu laskee stressitasoja, auttaa pysähtymään hetkeen ja vie ihmisen perusasioiden äärelle.
Kaikesta kyllä selviää, ja sen jälkeen on voittajaolo. Kuten Alone Suomi -ohjaaja muistutti, suojan ja ravinnon jälkeen kaikkein tärkeintä on hyvä reissumieli!
Katso yllä olevalta videolta, miten vaikeaa luonnon antimien löytäminen lopulta oli ja miten tarp-kankaan kokoaminen sujui.
