Eeva Karppisen koira Sumo katosi Lapin Hammastunturin erämaahan yli viikoksi. Tuntemattomien ihmisten auttamisenhalu yllätti.
Sen oli tarkoitus olla kolmen päivän vaellus Hammastunturille – melko tuttua hommaa Eeva Karppiselle ja hänen nelivuotiaalle Sumo-kishulleen, jotka molemmat ovat kokeneita vaeltajia.
Kunnes toisena retkipäivänä kesken eväshetken läheltä kulkenut poro vasoineen pääsi yllättämään kaksikon.
– Sumo oli kiinni, niin kuin aina, mutta täysin epähuomiossa minulta se pääsi kiskaisemaan itsensä irti ja lähti salamana porojen perään, Eeva kertaa kesäkuun 16. päivän tapahtumia.
Hetken Eeva odotti, että koira palaisi paikalle itsekseen. Sitten hän kiipesi hieman ylemmäs Härkävaaralle tähyämään, olisiko Sumo jäänyt jonnekin lähelle kiinni flexistään.
Koiraa ei näkynyt missään. Eeva leiriytyi yöksi lähistölle.
– Kun Sumo ei ollut aamuun mennessä palannut, huolestuin vähän. Ajattelin, että nyt on jotain sattunut. Sumo on juossut paljon elämässään vapaana, mutta aina se on tullut takaisin. Koskaan se ei ollut ollut retkillään paria tuntia kauempaa, Eeva sanoo.
Sumoa etsittiin drooneilla ja pienlentokoneella
Eeva julkaisi Sumon katoamisesta viestin Facebookin Saariselkä-ryhmässä. Sieltä tieto levisi nopeasti laajemmalle.
Jakojen ja yksityisviestien määrä yllätti Eevan. Tuntemattomat ihmiset lähtivät etsimään Sumoa jopa kahdella droonilla ja yhdellä pientolentokoneella.
Eeva itse lepäsi yhden yön Saariselällä ruokavarastojen täydennysreissulla, mutta muuten hän kulki koko ajan erämaassa etsimässä Sumoa.
Eevan siskot ajoivat paikalle auttamaan Lappeenrannasta ja Kuopiosta. Toinen lähti mukaan maastoon, toinen päivysti puhelinta hotellilla. Eeva ei itse voinut hoitaa päivittämistä ja yhteydenpitoa kaikkiin avuntarjoajiin, jotta akku ei loppuisi tunturissa liian nopeasti.
Juhannuskin meni erämaassa Sumoa etsiessä.
Keskikesän pelasti entuudestaan tuntematon Katja, joka oli lukenut Sumon katoamisesta ja oli tulossa oman koiransa kanssa samalle Kultalan autiotuvalle, jossa Eeva ja hänen siskonsa tuolloin majoittuivat. Katja kysyi, voisiko hän tuoda tullessaan jotakin varusteita.
– Ajattelimme siskoni kanssa, että ei hitsi, makkara olisi kyllä ihan tosi hyvä juttu. Mehän söimme maastossa käytännössä vain pussiruokia. Katja toi meille pyynnöstäni makkarapaketin ja sinapin. Se maistui kyllä todella hyvältä.
Iloinen jälleennäkeminen
Viikon päästä katoamisesta, kesäkuun 23. päivän iltana, yksi etsintäpäivä oli taas taittumassa illaksi. Eeva oli matkalla Vaskistunturille tähyilemään maastoa, kun hän heitti rinkan selästään ja alkoi kaivaa eväsleipiä.
– Sitten näin, että Sumo seisoo siinä noin 50 metrin päässä suon laidassa. Aloin jutella Sumolle, että mikäs villi poika täällä oikein seisoskelee, Eeva sanoo.
Sumo juoksi välittömästi Eevan luokse.
– En ollut hirveästi kyynelehtinyt sen viikon aikana, koska ajattelin, ettei siitä ole apua. Että minun pitää olla vahva ja hoitaa tämä homma, ja sitten jälkikäteen voin tuntea kaikki tunteet.
– Kyllä siinä sellainen helpotus ja ilo tuli.
Löytö- ja katoamispaikan välillä oli noin kuusi kilometriä. Sumon flexiä oli kiinni vielä metrin pätkä. Koira oli purrut sen poikki – milloin, sitä Eeva ei tiedä.
– Sumo löytyi noin kuuden kilometrin päästä katoamispaikasta eli aika läheltä, ja sillä oli kohdatessamme kova jano. Minulle tuli sellainen tunne, että se ei ehkä ollut ollut kovin kauan irti flexistään, Eeva sanoo.
Sateisen juhannusviikonlopun sekä soiden ja purojen ansiosta vettä oli ainakin periaatteessa ollut koiralle hyvin saatavilla.
"Hän pelasti meidät"
Tieto Sumon löytymisestä päivitettiin heti Facebookiin. Vartti jälleennäkemisestä Eevalle soitti uutisen kuullut mies, Petro, joka oli aiemmin etsinyt Sumoa dronen avulla. Petro ilmoitti lähtevänsä ajamaan välittömästi heitä kohti lähimmälle mahdolliselle metsäautotielle.
– Sumon tassut olivat kipeät ja se vähän ontui, joten en tiennyt, kuinka nopeasti tai pitkälle pääsisimme liikkumaan. Petro sanoi, että hän tulee vastaan ja tarvittaessa vaikka kantaa sen koiran pois maastosta, Eeva kertoo.
Eeva ehti lopulta kävellä Sumon kanssa kuuden kilometrin päähän, kun Petro ehti heitä vastaan. Siitä matka jatkui vielä kahdeksan kilometriä Petron autolle. He kävelivät yhdessä läpi yön. Välillä Petro kantoi Sumoa joen yli.
– Minulla vähän jo väsymys painoi, mutta meillä oli siinä sellainen hyvä henki. Petro kyseli paljon Sumosta ja tarkkaili sen vointia. Hänellä oli Sumolle eväitäkin mukana. Juttelimme paljon eräilystä, metsästyksestä ja koirista. Kepeistä asioista.
Kaikkiaan Eeva käveli iltakymmenestä aamuviiteen. Kun he pääsivät Petron autolle, edessä oli vielä puolentoista tunnin ajo Eevan autolle. Aamuksi Petro oli varannut Sumolle eläinlääkäriajan.
– Sitä ennen en ollut koskaan tavannut tai edes jutellut Petrolle. Hän pelasti meidät ja sai meidät sieltä mahdollisimman nopeasti pois. Olen siitä hänelle hyvin kiitollinen.
Kotiin lepäämään
Eläinlääkärin punnituksen mukaan Sumo oli laihtunut viikossa 2,5 kiloa.
– Koska se ei ollut syönyt viikkoon, sille pitää nyt syöttää kahden tunnin välein ihan pieniä annoksia. Niin maha tottuu siihen, että ruokaa on taas saatavilla, Eeva kertoo.
Sumon tassuissa oli ruhjeita ja mahassa paljon ötökänpuremia, joita koira oli ilmeisesti itse raapinut. Kaiken kaikkiaan se vaikutti selvinneen hyvin pienin vammoin, mutta se on edelleen hyvin väsynyt.
Torstaina päivällä haastattelua tehdessä kaksikko oli autossa matkalla kotiin etelään päin.
Eevalla on vielä loppuviikko kesälomaa jäljellä. Lomasuunnitelmat menivät osittain uusiksi, ja nyt on levättävä hetki, sillä hänkin taivalsi etsintöjen aikana yli 90 kilometriä. Askelia kertyi 325 460.
Uusia retkiä Eevalla ja Sumolla ei ole suunnitteilla – vielä.
– Sumon pitää tietysti olla täysin kunnossa ja saada paino takaisin ja muutenkin fyysisesti palautua tästä. Mutta ei meidän retket tähän jää. Lähdemme ehdottomasti vielä tänä kesänä johonkin päin, mutta luulen, että Hammastunturi on nyt meidän osalta nähty. Sinne emme enää suuntaa, Eeva hymähtää.