Suomalainen urheilujärjestelmä uusintaa itseään kehämäisesti, kun samat ihmiset suunnittelevat ja toteuttavat muutoksia sekä johtavat järjestelmää.
Tällaista kritiikkiä suomalainen urheilumaailma saa perjantaina julkaistusta tutkimuksesta, jonka takana ovat Nuorisotutkimusverkoston tutkijat Mikko Salasuo, Mikko Piispa ja Helena Huhta.
– Mielestäni Suomen huippu-urheilussa ei edes haluta tuottaa maksimaalista määrää huippuja vaan tuottaa vallitsevien olojen ja järjestelmien puitteissa maksimaalinen määrä huippuja, Salasuo lataa.
Huippu-urheilijan elämänkulku -tutkimusta varten haastateltiin liki sataa huippu-urheilijaa tai huipun kynnyksellä lopettanutta urheilijaa. Kimmoke tutkimukseen tuli Salasuon mukaan Huippu-urheilun muutosryhmän (Humu) vuoden 2012 lopulla julkaisemasta loppuraportista.
– Siitä puuttui tilanneanalyysi ja lajianalyysi. Mietityttää, haluttiinko näin tehdä, jotta nykyjärjestelmä muuttuisi mahdollisimman vähän. Humu päätyi panostamaan vain huippu-urheiluun, Salasuo sanoo.
Humu esitti, että Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön kautta ohjattava rahoitus yli kaksinkertaistuisi vuoteen 2018 mennessä.
– Humun työ perustui jatkuvaan, päivittäiseen kanssakäymiseen urheilijoiden kanssa ja kansainvälisen viitekehyksen tarkasteluun. Raportin taloudellinen osuus oli minimaalisen pieni, enemmän keskityttiin suomalaisen urheilun toimintatapojen ja osaamisen kehittämiseen, Suomen olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski vastaa.
Kojonkoski oli Humun jäsen.