Lasten liikkumisen määrä ja seuraurheilun varhainen lopettaminen herättää aikuisissa huolta. Viime aikoina syyttävä sormi on osoittanut kilpailemiseen.
Lasten ja nuorten urheiluharrastuksissa tapahtuva kilpaileminen on herättänyt kiivasta keskustelua pitkin kevättä. Yle kertoi kuopiolaisvanhempien järkyttyneen Kuopion palloseuran tavasta jakaa jo 7-vuotiaita tasoryhmiin.
Helsingin Sanomissa on sen sijaan kiistelty siitä, missä määrin kilpailua pitäisi lasten urheilussa olla. Suomen Cheerleadingliiton varapuheenjohtaja Josefina Palvalin esitti muun muassa, ettei alle 13-vuotiaiden tuloslistoja julkaistaisi ollenkaan.
Viiden jälkeen -ohjelmassa vierailleen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan professori ja muun muassa lasten ja nuorten liikkumista selvittäneen LIITU-tutkimuksen vetäjä Sami Kokko näkee, että kilvoittelu on luonnollinen osa lasten elämää.
– Kun kilpailu tehdään reilulla hengellä eikä lähdetä ylikorostamaan voittamista esimerkiksi peluuttamisella tai muuten, niin ei se pahasta ole.
Tasoryhmissä Kokko kiinnittäisi huomiota siihen, että ryhmät pysyisivät avonaisina eikä niitä lyötäisi esimerkiksi lukkoon koko kaudeksi.
Kyllästyminen johtaa lopettamiseen
Syyt esimerkiksi harrastamisen varhaiseen lopettamiseen löytyvät tutkimusten mukaan ihan muualta, Kokko huomauttaa.