MTV Uutisten toimittaja Niko Nurminen ja ulkoministerön Eteläisen Aasian yksikön Veikko Kiljunen seurasivat syksyn ajan tiiviisti Afganistanin tapahtumia omissa rooleissaan. Nyt he kertoivat, millainen tilanne on tällä hetkellä.
15. elokuuta Afganistanin pääkaupunki Kabul romahti.
Pelätty äärijärjestö Taleban oli valloittanut alueen, ja ihmiset pyrkivät maasta henkensä edestä pois. Paikalla nähtiin massiivinen evakuointioperaatio, johon myös Suomi osallistui.
– Päällimmäisenä on jäänyt mieleen tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunne, ulkoministeriön Eteläisen Aasian yksikön Veikko Kiljunen luonnehtii evakuointioperaatiota jälkikäteen.
Paikan päälle lähetetyn suojausjoukon työ sai mediassa suurta huomiota. Myös Helsingissä töitä operaation eteen tekivät kymmenien ihmisten tiimit ulkoministeriön sisältä.
– Lisäksi muita viranomaisia: STM, rajaviranomaiset, Finavia, Migri, puolustusvoimat. Tässä oli todella laaja viranomaisyhteistyöverkosto, Kiljunen luettelee.
"Taistelemme orpojen ja leskien puolesta"
Keskelle Kabulin sekasortoa matkusti syksyllä MTV Uutisten toimittaja Niko Nurminen. Hän näki ihmisten hädän lähietäisyydeltä omin silmin.
– Se näkyi vaikkapa ihmisinä, jotka eivät hymyilleet. Ihmisinä, jotka ovat kerääntyneet katujen varsille myymään omaisuuttaan. Kertovat, että tavoitteena on paeta maasta. Kertoneet, että pelottaa.
Maahan saapuminen tuotti hankaluuksia, sillä Talebanin hallintoa ei ole tunnustettu. Suurlähetystöt olivat kaatuneet, suljetut tai toimivat hyvin satunnaisesti.
Nurminen kohtasi talebaneja usein ja joutui selvittämään liikkumistaan maassa.
– Televisiokamera ei tietysti ole mikään kaikista normaalein, eikä toivotuin näky. Se ei aiheuttanut suurempia ongelmia, kun oli erinäisiä lupapapereita Taleban-organisaatiolta taskussa.
Nurminen onnistui luomaan paikan päällä keskusteluyhteyden Talebanin taistelijoiden kanssa.
– Heidän opettelemansa missio, hyvin säännöllisesti toistettu oli se, että taistelemme orpojen ja leskien puolesta sekä poistamme täältä korruption ja kapinalliset ainekset.
Nurminen kertoo pystyneensä puhumaan myös muutamien naisten kanssa, jotka kuvailivat tilannetta huonoksi.
– He eivät pääse töihin kuin hyvin satunnaisiin tehtäviin, heidän tulee liikkua kaduilla miesseurassa, joka on perheenjäsen. Vapaudet, joihin totuttiin 20 vuoden aikana, menivät pois käytännössä yhdessä yössä.
