Tänään heitetään naisten EM-finaali keihäänheitossa, eikä mukana ole tälläkään kertaa yhtään suomalaisnaista. Menestys on karttanut Suomen naiskeihäänheittäjiä arvokisoissa jo pitkän aikaa, ja takavuosien mitalilaji on pahassa alennustilassa, kirjoittaa MTV Urheilun Eren Gürler.
Suomi on keihäänheittokansaa. Ei tarvitse kuin vilkaista arvokisatilastoja, niin ymmärtää, että kepin viskominen on se laji, mistä meidät tunnetaan, ja missä me olemme hyviä.
Suomi on vuosien saatossa kaapinut keihäänheitossa puolisen sataa arvokisamitalia. Miehet ovat ottaneet niistä valtaosan, mutta naisten puolella arvokisoissa on päästy juhlimaan myös monta kertaa.
Tiina Lillak räjäytti pankin ensimmäisen kerran MM-kotikisoissa vuonna 1983, kun hän heitti kultaa. Sen jälkeen menestystä tuli naisten puolella tasaiseen tahtiin. Lillak otti olympiahopeaa vuonna 1984 Los Angelesissa.
Päivi Alafrantti jatkoi Lillakin raivaamaa tietä ja kiskaisi keihäskultaa 1990 EM-kisoissa tuloksella 67,68. Mikaela Ingberg heitti pronssille vuoden 1995 MM-kisoissa ja Heli Rantanen räväytti sensaatiomaiseen olympiakultaan vuoden 1996 Atlantan kisoissa 67,94 kantaneella kaarella.
Mitaliputki jatkui vielä vuoteen 2002, kun Ingberg nappasi kaksi pronssia EM-tasolla, ensimmäisen vuonna 1998 ja viimeisen Münchenissä 20 vuotta sitten.
Finaali harvinaista herkkua
Vuoden 2002 jälkeen on ollut hiljaista. Suomalaiset ovat yltäneet arvokisoihin, mutta menestys on kiertänyt suomalaiset kaukaa.