Valokuvaaja Robert Nyblin nojautuu studionsa etuhuoneessa sohvan selkämykseen sikarisuisen Mannerheimin ja pörröhiuksisen Sibeliuksen alla. Nyblin on muotokuvaaja viidennessä polvessa ja liike Suomen vanhin.
Ensimmäisen liikkeen perusti vuonna 1877 Norjasta Suomeen tullut Daniel Nyblin, joka avasi valokuvausstudion Helsingin Fabianinkadulle 21-vuotiaana.
Sosiaalisena ihmisenä Daniel Nyblin solmi suhteita Helsingin seurapiireissä. Jean Sibeliuksen lisäksi hän tutustui muun muassa Axel Gallen-Kallelaan ja muihin hotelli Kämpissä aikaansa viettäneisiin hahmoihin. Ja se näkyy myös Atelier Nyblinin seinillä: Sakari Topelius, Aino Ackté, Albert Edelfelt, P.E. Svinhufvud ja Alvar Aalto ovat kaikki olleet Nyblinin kameran edessä.
Tänä vuonna liike, Atelier Nyblin, täyttää 140 vuotta ja on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva valokuvaamo. Se on muuttanut parikin kertaa ja sijaitsee nykyään Kaisaniemenkadulla Helsingin keskustassa.
Viidennen polven valokuvaajan Robertin lisäksi mukana toiminnassa on yhä myös hänen äitinsä Solveig, joka otti veljensä kanssa studion haltuunsa 1970-luvulla.
Kuvaamossa pienestä pitäen
Seuraajan löytyminen ei kuitenkaan ollut itsestään selvää, Robert kertoo.
– Ei se ollut koskaan ilmiselvä. Ei ei. Ehkä siinä oli se, että vartuin liian lähellä pimiötä ja kameroita eikä se aluksi inspiroinut.
– On pikemminkin ihmeiden kauppa, että näin on käynyt. Aluksi minulla ei ollut aikomustakaan jatkaa studiota, mutta asiat menivät miten menivät. Joskus se kohtalo vaan vie meitä, Robert sanoo.
Mieli muuttui kuitenkin, kun äidin kanssa bisnestä pyörittänyt eno etsi seuraajaa.
– Se jollain tavalla kaatui minun harteilleni. Mikä oli hyvä asia, varmaan parasta, mitä minulle on tapahtunut, koska tämä työ sopii minulle kuin käsi hanskaan, Robert nauraa.
Robert tutustui valokuvauksen saloihin jo pienenä poikana Atelier Nyblinissä ja perheen toisessa liikkeessä Ateneuminkujalla.
– Meillä oli myös fotokauppa, jonne asiakkaat toivat filmejä ja kehitettäväksi. Vietin lapsena monta kesää siellä pienessä kioskissa auttamassa äitiä. Palkaksi sain karkkia.
Salaisuuksia ei kerrota
Atelier Nyblinissä on nähty vuosien varrella jos jonkinlaista kuuluisuutta.
– Meillä on käynyt kaikenlaisia merkkihenkilöitä ja julkkiksia. Presidenttejä, ministereitä. korkeita virkamiehiä – ihmisiä laidasta laitaan.
– Professoreista esimerkiksi Urpo Kangas on käynyt täällä kuvassa, ja poliitikoista Jan Vapaavuori, tuleva Helsingin pormestari. Myös Nalle Wahlroos sekä yksin että perheineen.
Anakdootteja varmasti riittäisi kerrottavaksi, mutta Nyblin ei suostu niitä jakamaan.
– Onhan niitä ollut kaikenlaisia hauskoja tarinoita, mutta ne ovat aika henkilökohtaisia enkä usko, että ihmiset tykkäisivät, jos niitä julkisesti kertoisin. Ehkä kirjoitan sitten kirjan jonain päivänä kun olen eläkkeellä kirjoitan kirjan, hyväntuulinen Nyblin nauraa.
"Sääntöjä ei ole"
Pitkä ura alalla antaan perspektiiviä muotivirtausten muutoksiin.
– Ala on muuttunut valtavasti, ja sääntö nykyään on, ettei sääntöjä ole. Me teemme klassista tyyliä modernilla otteella, Robert Nyblin tiivistää.
Nyblinin mukaan hyvä kuva syntyy kohteen tuntemisesta.
– Tämä on hovikuvausta siinä mielessä, että palvelu on yhtä tärkeää kuin otettu kuva. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvattavaan on tutustuttava: millainen anatomia kuvattavalla on, millainen elekieli.
Nyblinin mukaan valokuvaus vaatii psykologista silmää ja se on yhtä tärkeää kuin tekniikka.
– Pitää muodostaa kokonaiskuva. Kun opettelee ajamaan autoa, on tärkeää hahmottaa kokonaisuus, jonka osa itse on. Sama pätee muotokuvaan: ihminen on kokonaisuus, vertaa Nyblin.
– Silloin saan idean siitä, millainen kuva ilmentää kyseistä henkilöä parhaiten. On löydettävä kuvattavan sielu.
Kuvankäsittelyssä piilee vaara
Kuvankäsittely on olennainen osa lopputulosta. Epäkohtia silotellaan, väritystä korjataan ja kauneusvirheitä tasoitellaan. Tässä pitää kuitenkin olla varovainen.
– Naiset ovat erilaisia kuin miehet. Usein naiset haluavat hiukan ryppyjä pois. Kuvia ei saa kuitenkaan käsitellä liikaa: kun mennään liian lujaa, tulee vauvan pylly. Retusoinnissa pitää olla tasapaino, Nyblin korostaa.
Valokuvaajaksi haaveilevia Nyblin muistuttaa siitä, että kameran käsittelyn osaaminen ei yksin riitä.
– Jos kuvaustekniikka on hallussa, tärkeintä on oppia olemaan ihmisten kanssa ja yleisön edessä. Kuvaaja on itse asiassa itse näyttämöllä keskipiste.
Muistona menneestä valokuvamon etuhuoneessa patsastaa jämerällä jalustalla maailman vanhimman valmistajan järkälemäinen Voigtländer-paljekamera.
Vuosikymmenten mittaan välineistön koko on pienentynyt murto-osaan. Kamerankäyttö on älypuhelinten aikakaudella laajentunut, ja digikuvaus on räjäyttänyt kuvien määrän.
– Olihan ihmisillä ennen pokkarinsa. Kuvia tehtiin vähemmän, mutta perusideat ovat yhä samat. Onneksi ei enää tarvitse olla pimiössä ja hengittää kemikaalihöyryjä, joista tuli kova päänsärky, muistelee Nyblin 20 vuoden takaista alkutaivaltaan.