Valokuvan tekeminen kesti 12 vuotta: "Arjessa minulla on Aku Ankan kärsivällisyys"

Metsävainion työt eivät valmistu hetkessä eivätkä välttämättä edes vuosissa.

– Pisin yhden taideteokseen käyttämäni aika on 12 vuotta ja 1500 valotustuntia. Se on koko Pohjoinen Linnunrata, joka valmistui viitisen vuotta sitten. Keskimäärinkin yhteen kuvaan menee yli 35 tuntia. 

– Täällä näyttelyssä on pari-kolme työtä, jotka ovat valmistuneet yhdessä vuodessa. Käytän näihin kohtuuttomat määrät valotusaikaa, koska olen vähän perfektionisti ja haluan nähdä, kuinka ihmeellistä se oikeasti on. Tieteelliset observatoriot eivät tällaista voi tehdä.

J-P Metsävainio Showroom Oulussa on osa Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta ja näyttely on avoinna koko vuoden. Kävijöitä on nyt jo ollut odotettua enemmän. Kuvat avaruudesta kiehtovat myös katsojia.

– Aivan mahtavia. On hankala itse ymmärtää, miten saadaan tällaisia aikaiseksi. Kun itse katsoo tähtiä taivaalla niin se on niin väritöntä. Aivan upean näköistä kyllä, kertova Sami, Helena ja Venla Koivula MTV:lle.

Astrokuvaajan työ vaatii todella pitkää pinnaa. Yhtä kuvaa saatetaan valottaa useita vuosia. Kännykkäkuva Metsävainion taideteoksesta.mtv

Osalle kävijöistä J-P Metsävainio on tuttu jo entuudestaan.

– Olen seurannut Metsävainion kuvia, sillä tilaan Tähdet ja avaruus -lehteä ja olen ihaillut niitä sieltä. Nyt näen nämä kuvat täällä isossa koossa ja näen taiteilijan itsensäkin täällä ja olen aivan ekstaasissa, kuvailee Jane Trygg-Kaipiainen.

Ablaye ja Ndiaye Waly tulivat näyttelyyn Vantaalta saakka äitinsä suosituksesta.

– Kyllä miellyttää. Hienoja värejä on ja mielenkiintoisen näköisiä kuvia. Vaikka netit on keksitty, niin ei tällaisia ole.

– Nämä ovat sellaisia, että melkein tulee aivokipua, kun yrittää ymmärtää, että tällaista oikeasti on meillä avaruudessa. Ja nämä ovat tosi kauniita, sanoo Mirjami Waly.

Näyttelyn vanhin kuva on 27 vuotta vanha

Tämän kuvan Kuusta J-P Metsävainio teki 27 vuotta sitten.MTV

Näyttelyssä on esillä myös 27 vuotta vanha työ, joka kuvaa Kuuta.

– Tämä on puolikuu, jossa näkyy maapallon ilmakehän heijastuman valo tuolla varjopuolella sinertävänä. Tämä kuvaa sitä intohimoa, mitä olen kuvannut. 

– Tämä on 52 kuvan mosaiikki ja kuvattu 14 metrin polttovälillä, eli pikkuruutuina. Aikanaan modifioin Logitechin harmaan webbikameran. Kiinnitin sen teleskooppiin ja kuvasin sillä tämän. Pieni VGA‑ruutu ja videopätkä sekä videokuvat pinotaan ja sitä sain koko tämän kuun tehtyä, kuvailee Metsävainio teostaan MTV:lle.

"Maailman huonoin paikka tehdä tätä homma"

Työtä Oulussa vaikeuttaa valoisuus. Myös valosaaste hankaloittaa kuvaamista Suomessa ja se, että noin kuuteen kuukauteen ei tule astronomista pimeyttä. Seuraavan kerran on riittävän pimeää vasta syyskuun puolivälissä.

– Koko Suomi on niin pohjoisessa, että eipä siinä juuri isoa eroa ole. Tämä on ehkä yksi maailman huonoimpia paikkoja tehdä tätä hommaa, mutta olen kääntänyt sen vahvuudeksi. Käytän ne ajat, kun ei voi kuvata kehittämiseen ja suunnitteluun. Tämä vie koko elämäni ja on minun ammattini.

Vuosien valotukset vaativat uskomattoman pitkää pinnaa. Arjessa Metsävainio ei kuitenkaan tunnusta olevansa kovin pitkäjänteinen ihminen. 

J-P Metsävainio on kuvannut avaruutta jo yi 30 vuotta.

– Vaimoni ihmettelee sitä samaa, että miten voit olla niin kärsivällinen niiden kuvien suhteen, kun näin arkielämässä minulla on kuulemma Aku Ankan kärsivällisyys. Hermostun heti, kun joku pakkaus ei aukea ja sitten on keksit siinä lattialla murusina, naurahtaa Metsävainio.

Hirveän vaivan jälkeen ekstaasissa

Astrokuvausta voisi verrata synnytykseen.

– Sitten kun se kuva valmistuu, niin kaikki ne vaivat unohtuvat saman tien ja olen aivan ekstaasissa. Ihan kuin olisin ensimmäistä kertaa ikinä tehnyt sitä hommaa, vaikka takana on jo 30 vuotta.

Metsävainion kuuluisin yhteistyökumppani on Queenin kitaristi, astrofyysikko Sir Brian May. Ystävyys alkoi sähköpostikyselyillä  yli 25 vuotta sitten.

J-P Metsävainio ja Sir Brian May ovat tehneet yhdessä kaksi kirjaa. Queenin kitaristi on myös astrofyysikko.

– Joo, siitä on kohta yli 25 vuotta aikaa. Julkaisin silloin ensimmäisiä kokeilujani ja olin muuttanut kuviania kolmiulotteiseksi. Ne menivät jo silloin viraaliksi. Wired Magazine ja Smithsonian Magazine tekivät juttuja ja sain hirveesti sähköposteja. Suuri osa oli vähän kauniisti sanottuna kevytpäisiä, mutta oli siellä ihan tärkeitäkin. Selaisin läpi niitä ja katsoin, pitäisikö johonkin vastata. Huomioni kiinnittyi yhteen kaveriin, joka kysyi jotain sillä tavalla, että se tiesi, mitä se kysyy ja minä sitten hänelle vastasin. Hän on allekirjoittanut ne viestit vain Brian.

Hän kysyi aina vain lisää ja lopulta ne kysymykset alkoivat olla sellaisia, että olisi pitänyt kirjoittaa pieni novelli. Puhalsin pelin seis ja sanoin, että miksi sinä haluat tietää näin tarkkaan, kuka sinä olet? Sitten kävi ilmi, että hän on Brian May, nykyään Sir Brian May.

Siitä asti olemme olleet yhteyksissä.

Kosmisia pilviä  ja äärettömyyden saaria

Yhteistyö on tuottanut ihan konkreettista hedelmää.

– Viisi vuotta sitten tuli meidän ensimmäinen yhteinen kirja ulos, Kosmiset pilvet eli Cosmic Clouds 3D. Se oli ensimmäinen kirja maailmassa, missä näitä sumuja, mitä kuvaan, voi nähdä kolmiulotteisina stereokuvapareina. Ja ne täyttävät tieteellisetkin kriteerit, ne eivät ole mitään arvauksia. Ja marraskuussa tuli ulos toinen kirja Islands in Infinity eli Äärettömyyden saaret  ja se kertoo galakseista ja siinä näkee ensimmäistä kertaa galakseja kolmeulotteisina galaksiryhmiä. Se on aika mullistavaa.

Metsävainio ei kerro onko Sir Brian May tulossa Ouluun käymään.

– Mä en voi kommentoida tällaista, vaikka tietäisinkin, naureskelee Metsävainio salaperäisesti.

– Kaikki tämä elämä, mikä kuhisee täällä, niin me ei tiedetä missään muualla sellaista olevan. Siksi olemme tärkeitä ja merkityksellisiä, pohtii Metsävainio.J-P Metsävainio

Se tekee meistä tärkeitä.

Säveltäjä Lauri Porran kanssa yhdistetään voimat marraskuussa Ouluhallissa ja pian avautuu Nocture-niminen näyttely Helsingin G12:ssa. 

– Reilu kaksi, kolme vuotta sitten puhuttiin tästä ja olin aluksi huolissani, että oho! Kaksi kaveria, joilla aika isot egot, niin kuinkahan tässä kolisee päät yhteen. Sitten ihan nopeasti kävi ilmi, että me ajatellaan täsmälleen samalla tavalla näistä asioista. Tästä tulee hurja kokemus ja mittakaava on iso. Haluan, että Ouluhalli häviää. Projektiopinnat ovat niin isot, 78 metriä pitkä ja 16 metriä korkea kaari. Ihmiset istuvat ja eivät näe mitään muuta.

Siirrän ne keskelle universumia, haaveilee Metsävainio.

Yökuvauksissa Metsävainio lipittää kaksi litraa kahvia ja valvottujen öiden jälkeen tuntee olevansa fiksu ja filmaattinen. Vaikka tietää, että totuus on päinvastainen. 

– Olen erikoistunut kuvaamaan emissiosumuja eli tällaisia kaasupilviä, jotka lähettävät itsenäisesti valoa, kertoo J-P Metsävainio.J-P Metsävainio

Joskus astrokuvaaja kehutaan vähän kummalla tavalla.

– Yksi tuttavani jaksoi hehkuttaa laitteitani tyyliin, että sinulla täytyy olla uskomattomat kamerat, että saat tällaista aikaiseksi. Hän on kokki ja seuraavalla kerralla kun olimme hänen kotonaan ruokailemassa, kehaisin puolestani, että sinulla täytyy olla mahtava uuni, kun ruoka on niin hyvää. Hän kyllä heti tajusi pointin, kertoo Metsävainio. 

Ufoja ja elämää avaruudessa

Metsävainio ei anna kuviaan horoskooppeihin ja vastailee samoihin kysymyksiin vuodesta toiseen.

– Top kolme kysymystä on, näenkö minä ufoja? Uskonko minä, että elämä on jossain muualla? tunnenko itseni pieneksi ja mitättömäksi tämän valtavan äärettömyyden äärellä, koska kuvaan sitä ja olen sen kanssa tekemisissä jatkuvasti?

Metsävainion vastaukset ovat selkeät ja aina samat.

– Siihen, että uskonko, että elämää on maailmankaikkeudessa, on olemassa yksi ainoa oikea vastaus, se on, että en tiedä. Ihmisellä tuntuu olevan tarve keksiä joku vastaus ja pitää kiinni siitä kynsin hampain, mutta se on ainoa oikea vastaus, en tiedä. Kaikki keskustelu on aika hedelmätöntä, koska puuttuu tieto. Se on spekulaatiota.

– Ufojen  kohdalla taas tuntuu olevan niin, että me, jotka katsotaan ammatikseen taivaalle, emme niitä näe ja ne, jotka eivät katso koskaan taivaalle, näkevät niitä hyvinkin paljon.

Entä sitten se kolmas kysymys?

– Se on aika jännä, että olen 30 vuotta tehnyt tätä, niin siinä käy täsmälleen päinvastoin.