Tänään on kulunut 30 vuotta Suomen ensimmäisestä kouluampumisesta. Sampsa Simpanen kuvaili Raumanmeren koulusurmaa ja sen jälkeisiä tapahtumia MTV Uutisille perjantaina julkaistussa uutisessa.
Äkillisten väkivallantekojen jälkeen monella on suuri tarve jakaa kokemuksia ja eritellä tapahtunutta sekä omia tunteitaan toisten kanssa. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkihoitohankkeissa tähän tarpeeseen pyrittiin vastaamaan muun muassa järjestämällä psykologista kriisiapua, joka oli avointa kaikille yhteisön jäsenille.
Raumanmeren kouluampumisen kokeneesta Simpasesta sen sijaan tuntui tragedian jälkeen, että jälkihoito oli olematonta. Kellään ei ollut välineitä tapahtuneen trauman purkamiseksi ja asian käsittelemiseksi.
Lue myös: Sampsan vieressä istunut koulupoika otti kesken aamunavauksen pistoolin repustaan ja ampui kaksi koulukaveriaan – Suomen ensimmäinen kouluampuminen on seurannut miestä 30 vuotta
– Nykyään ajatellaan tällaisten traumaattisten kriisien hoidosta vähän eri tavalla kuin siihen aikaan, sanoo Helsingin yliopiston nuorisopsykiatrian professori Mauri Marttunen.
Hän on tutkinut aiemmin Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisia opiskelijoiden oireilun sekä toipumisen näkökulmasta osana THL:n tutkimusryhmää. Kyseisten selvitysten sekä kansainvälisen tutkimusten perusteella näyttää siltä, että noin kaksi kolmasosaa kouluampumisen kokeneista pärjää ilman mitään erityistä ulkopuolista apua eli omin voimavaroin ja läheisten avulla.
Viimein kolmannes taas reagoi eri tavalla ja tarvitsee erityyppisiä tukitoimenpiteitä. Heistäkin valtaosa toipuu kokemastaan kohtuullisen hyvin.