Suomen armeija oli taktisesti ylivertainen talvisodassa. Uuden tutkimuksen mukaan taidot jäivät kuitenkin hyödyntämättä jatkosodassa.
Suomi alkoi valmistautua perusteellisesti talviolojen hyödyntämiseen sodankäynnissä heti itsenäistymisen jälkeen 100 vuotta sitten. Armeijassa, suojeluskunnissa ja rajavartiostossa tajuttiin, että miesylivoimaa ja materiaa vastaan oli parasta liittoutua talven kanssa.
Hämmästyttävästi pari vuosikymmentä jatkunut kehitystyö onnistuttiin vielä salaamaan potentiaaliselta viholliselta, kirjoittaa sotahistorioitsija Pasi Tuunainen uudessa kirjassaan Talven soturit.
– Suomalaiset hakivat tasoitusta ottamalla käyttöön talven ja pimeän edut. Neuvostoliitto ei tiennyt miten suomalaiset tulevat talvella toimimaan, Tuunainen huomauttaa.
Harjoitus paljasti puutteet
Suomessa kehitettiin 1920-luvulla talvitaktiikkaa ja välineistöä, 1930-luvulla
metsätaistelutaitoa. Ensimmäinen opaskirja valmistui 1928, seuraava 1929 ja varsinainen Talvisotaopas vasta marraskuussa 1939, siis vain muutama viikko ennen sodan puhkeamista.
– Jaakkimassa pidettiin 1937 suuri talvisotaharjoitus, jossa huomattiin osaamisessa paljon puutteita. Yksi suurimmista väärinkäsityksistä oli joukkojen liikuttamisen nopeus. Aikataulut olivat ylioptimistisia ja se oli tyypillinen johtamisvirhe vielä talvisodassa.