Sota pelkistää asioita olennaisimmilleen. Alkoholin ja sotilaiden suhde on yksinkertainen: sitä on juotu aina päihtymistarkoituksessa.
Briteillä oli rommiannoksensa, ranskalaisilla punaviininsä ja venäläisillä vodkansa. Tuore teos "Viinalla terästetty sota" kokoaa ensi kertaa yhteen sen, miten Suomessa sotilaat joivat talvi- ja jatkosodan melskeissä. Sotilasjohto tarjosi viina-annoksia, mutta rajatusti ja järjestäytyneesti. Sotilaat olivatkin itse aktiivisia. Tarkkaan dokumentoituja tarinoita riittää.
Suomalaisten viinasuhde on ollut aina pulmallinen. Kieltolaki ei toiminut, ja sen päätyttyä 1932 valtio järjesti viinakaupan. Alkoholiliikkeet olivat kuitenkin kaupungeissakin harvassa ja maaseudulla niitä paikoin ei ollut lainkaan. Kieltolain jäljiltä viinaan liittyi salailua ja tavoitettavuutta, ja se oli ylellisyyshyödyke.
Kun 105 päivän talvisota päättyi maaliskuun 1940 välirauhaan ja sotilaat pääsivät kotiin, viihderatkaisu oli yksinkertainen: vedetäänpä kännit. Tämä uhka tiedostettiin ja Suomelle jääneiden alueiden 78 Alkoa pidettiin sodan jälkeen kolme viikkoa kiinni.
Paine kohdistui seuraavaksi ravintoloihin ja niiden aukioloaikoja lyhennettiin. Ykkösluokan paikat saivat olla auki 23:een, kolmannen luokan ravintolat vain 21:een. Silti palanneet sotilaat hulinoivat niin, että Akateeminen Karjala-Seura surkutteli, että talvella urotekoihin yltänyt sankarillinen armeijamme hoippuu nyt päihdyksissä. Toiseen sotaan emme kykenisi, seura murehti. Mutta jatkosota oli kulman takana.
Vaihtokauppaa ja vilppiä saksalaisten kanssa
Välissä oli välirauhan aika, jolloin suomalaiset saivat lähituntuman saksalaiseen sotilaalliseen alkoholikulttuuriin. Sen mahdollisti 1940 syyskuun kauttakulkusopimus, jolla saksalaisjoukkoja tuli Suomeen. Saksalaiset toivat mukanaan erityisesti pitämänsä puna- ja valkoviinit sekä rommit, konjakit ja muut väkevät.
