Tarkka-ampuja Simo Häyhän muistivihko löytyi – laskee ampuneensa 500 vihollista

Häyhän ampumien neuvostosotilaiden määrästä on esitetty vuosien varrella erilaisia tulkintoja. Osa on pitänyt tietoa sadoista uhreista liioiteltuna. Nyt löytynyt Häyhän omakätinen kirjoitus on tietenkin tarkka-ampujan oma näkemys, mutta aiemmin ei ollut olemassa vastaavaa dokumenttia.

Häyhä kirjoitti parikymmensivuisen vihkosen elokuussa 1940, kun hän oli vaikean haavoittumisen ja useiden leikkausten jälkeen toipumislomalla.

Kollaa- ja Simo Häyhä museon johtaja Reijo Sinkkonen on vakuuttunut, että muistivihko on aito.

– Se on kirjoitettu tuoreeltaan ja asiat ovat olleet Simolla hyvässä muistissa, Sinkkonen huomauttaa.

Löytyi piirongin pohjalta

Muistivihko löytyi sattumalta. Sinkkonen oli kokoamassa Rautjärvelle Häyhän elämäntarinasta kertovaa näyttelyä ja oli yhteydessä lähiomaisiin.

– Sain heiltä paljon esineitä ja kun vielä lypsin, että eikö olisi vielä muuta niin sitten Häyhän sisarenpoika Veikko Vento toi minulle kaksi kirjaa.

– Toinen oli vieraskirja ja toinen oli sitten tämä vihkonen. Kun minä avasin sen niin totesin, että se on tässä, Sinkkonen kertaa kesän tapahtumia.

Vento ei Sinkkosen mukaan ollut edes lukenut muistikirjaa, jonka hän oli saanut lähiomaisena muistoksi vuonna 2002 Simo Häyhän perinnönjaon jälkeen. Muistikirja oli lojunut piirongin laatikossa.

Kauhun komppaniaan

Häyhä aloittaa muistelunsa myöhäissyksystä 1939. Hän sai kutsun 10. lokakuuta Rautjärven suojeluskunnan talolle, mistä matka jatkui Huuhanmäkeen Viipurin rykmentin kasarmille. Siellä hän päätyi legendaarisen Marokon Kauhun, myöhemmin kapteeniksi ylennetyn Aarne Juutilaisen komppaniaan.

Häyhä harrasti nuoresta asti metsästystä ja kiinnostus ampumiseen oli palava. Suojeluskunnassa hän sai palkintoja ammuntakisoista ja aliupseerikoulussa kympin kivääriammunnasta. Kun Juutilainen kuuli, että komppaniassa oli tämmöinen mies, tehtävä tarkka-ampujana alkoi.

Itsenäisyyspäiväksi 1939 Häyhä kirjaa vihkossaan ensimmäisen sotatapahtuman. Häyhä kirjoittaa:

– 6.12. tulimme Kollaalle piikkilankaesteiden ja asemien tekoon. Löytiin ryssät iltahämärissä eikä meistä kukaan edes haavoittunut.

Maine levisi lehtijutuista

Reijo Sinkkonen kokosi Rautjärvelle näyttelyn Simo Häyhän elämästä.

Tapahtumia on muistiinpanoissa harvakseltaan ja Reijo Sinkkonen antaa asialle mahdollisen selityksen.

– Simo ei ollut romaanien eikä runojen kirjoittaja. Onneksi hän Kollaalla käytti sitä välinettä joka hänelle oli paras, kivääriä.

Häyhä on kirjannut vihkoonsa, että "ennen joulua pastori Rautamaa ja kirjailija Mika Waltari sekä päämajan edustajia kävi minua ja Juutilaista valokuvaamassa kuin joinakin ihmeinä".

Tarkka-ampujaa odottikin valtakunnallinen ja nopeasti myös kansainvälinen julkisuus. Juttu Suomen Kuvalehdessä levitti Häyhän mainetta nopeasti.

– Syntilistallani oli silloin 150 ryssää pystykorvalla, Häyhä kirjoittaa kauniilla käsialalla.

Häyhä myöntää: ammuin 500

Muistikirjaan on liimattu lehdestä leikattu asetehtaan mainos jossa Häyhä on mainittu nimeltä sekä valokuva komppanian kunniamerkkien jaosta.

– En ole tuossa kuvassa kun olin etumaastossa. Napsautin 20 ryssää ja kolmea vielä koipeen, Häyhä kirjaa valokuvan viereen.

Jouluna 1939 Häyhä kertoo koko porukan syöneen hyvin eikä joulupäivänä ammuttu.

Häyhän ihailu esimiestään kohtaan tulee ilmi muistelussa, jossa hän kertoo Juutilaisen kanssa yllättäneensä vihollisryhmän huoltotien varresta.

– Ryssät oli nuotiolla kuivattelemassa jalkarättejään. Tuhosimme puolet.

Häyhä kertoo vielä miten Juutilainen oli vallannut venäläisten jättämän konekiväärin ja kääntänyt sen piipun päin pakoon rynniviä vihollissotilaita. Tarkemmin Häyhä ei tilannetta avaa.

Hieman myöhemmin Häyhä toteaa kylmän viileästi:

– Koko sodassa oloaikanani ammuin noin 500 ryssää.

Kiikari ei kiinnostanut

Häyhä oli himometsästäjä. Aseet ovat osa näyttelyesineistöä.

Häyhä sai helmikuussa ruotsalaisten kunnianosoituksena lahjoittaman kiikarikiväärin, mutta ei nähtävästi käyttänyt sitä. Häyhä nähtävästi ajatteli, että nähdäkseen kiikarilla oli noustava poterosta vaarallisen ylös.

– Kiikari ei kuulunut koskaan Simon varusteisiin. Metsästyksessäkin hän käytti sodan jälkeen vain avotähtäintä ja mieluiten pystykorvaa, Sinkkonen tarkentaa.

Häyhä kirjoittaa pariin otteeseen mustikirjassaan myös suomalaisten tappioista.

– Koko rykmentin tappiotili oli 1667 kaatunutta ja haavoittunutta.

Kollaan rintama oli erityisen raskas juuri rykmentin rautjärveläisille.

Yksi syy koko Kollaa -museolle onkin tuon synkän historian kunnioittaminen.

Räjähtävä luoti leukaan

Häyhän talvisota jäi kesken viikkoa ennen rauhantekoa. Haavoittumisensa Häyhä kuvaa myös lyhyen koruttomasti.

– Haavotuin Kollaalla räjähtävästä kiväärin kuulasta 7.3. ajaessani ryssiä takaa.

Sinkkonen haastatteli Häyhää tämän eläessä 1990-luvun lopulla ja tietää tapahtumasta hieman enemmän. Kyseessä oli suomalaisten vastaisku Ulismaisen korvessa noin 20 kilometriä etelään varsinaiselta Kollaan rintamalta. Hyökkäys tehtiin estämään neuvostojoukkojen pääsy suomalaisten selustaan.

– Simo kertoi napsineensa siinä toistakymmentä ryssää kunnes sai itse räjähtävän luodin leukaan, Sinkkonen avaa tilannetta.

– Venäläinen rivisotilas ampui heittolaukauksen ja se lävisti hänen molemmat poskensa ja vei hammaskaluston ja luuta ja teki tosi pahaa jälkeä.

Kuolema lähellä ahkiossa

Häyhän asetoverit nostivat miehen ahkioon selälleen, joka oli paha virhe.

– Simo kertoi minulle, että hän havahtui ahkiossa voimakkaaseen verenvuotoon ja kierähti mahalleen. Siinä meni taju ja hän heräsi vasta viikon päästä sairaalassa. Jos Häyhä ei olisi kääntynyt, hän olisi tukehtunut ja menehtynyt ahkioon.

Kotirintamalle levisikin virheellinen tieto Häyhän kaatumisesta.

Tarkka-ampujan kuolemasta uutisoitiin lehdissäkin. Häyhä onkin liimannut lehtileikkeen muistikirjaansa ja kirjoittanut oheen viileän kommentin.

– Jopa on sanomalehteen kirjoitettu suruilmoitus kuolemastakin.

Häyhä oli kenttäsairaalan jälkeen Kinkomaan parantolassa ja Mehiläisen sairaalassa Helsingissä.

– Neljä kertaa leikattiin ja yhä leikataan, Häyhä kirjoittaa.

Muistikirja syntyi toipumislomalla tohtori Hartwallin luona Karjaalla.

Tavallaan lopputoteamuksena ampujamestari on kirjannut vihkoonsa:

– Jo minua on ihmetelty ja valokuvattu erittäinkin mainostusta varten.

Pystykorvaa etsitään yhä

Kädessä samanlainen pystykorva, joka oli Häyhällä talvisodassa.

Suomen kuuluisimman tarkka-ampujan Simo Häyhän elämäntarinaan voi tutustua Kollaa-museossa Rautjärvellä. Museo oli auki kesällä kaksi viikkoa ja loppuvuonna vain tilauksesta. Kiinnostus on ollut kuitenkin niin suurta, että ensi vuonna aukioloaikaa aiotaan jatkaa.

Media saa tutustua muistivihkon sisältöön, mutta sen sivuja ei saa kuvata. Museo suunnittelee aiheesta painotuotetta ja haluaa säästää käsialanäytteet sinne.

Tarkka-ampujan oma ase jäi haavoittumisen vuoksi Kollaan korpeen, josta sitä on pitkään etsitty. Rytäkässä kaatui ja haavoittui monta rautjärveläistä, kuuluisaa pyssyä ei ehditty pelastaa.

– Jos se joskus löytyy, se on iso uutinen. Tuskin liikahtaa pienestä rahasta, Sinkkonen ennustaa.

Simo Häyhä ei valittanut vaivoistaan, vaikka hermosärkyjä lienee ollut koko loppuelämän. Hän jatkoi sotavammoista huolimatta elämäänsä maanviljelijänä. Häyhä eli 96-vuotiaaksi ja kuoli vuonna 2002.

14.8. klo 8.20: Otsikon muotoilua muutettu.