Suomalaiset naiset synnyttävät entistä pienempiä vauvoja – muualla kehitys päinvastaista

Moni asia vaikuttaa lapsen painoarvion lisäksi synnytystavan valintaan: ensisynnyttäjien kohdalla tutkitaan syntyvän lapsen painoarviota, uudelleen synnyttävillä katsotaan, kuinka aiemmat synnytykset ovat sujuneet ja minkä kokoisia vauvat ovat olleet.

– Neljään kiloon asti ei ole oikeastaan mitään ongelmaa, sillä Suomessa melkein 17 prosenttia syntyvistä lapsista painaa yli 4 kiloa, kertoo Kätilöopiston osastonylilääkäri Aydin Tekay.

– Jos painoarvio on alle 4,5 kiloa ja äiti ei ole poikkeuksellisen pienikokoinen tai kyseessä ei ole ensisynnyttäjä, suunnitellaan synnytystavaksi normaalia alatiesynnytystä.

Painoarvion virhemarginaali suuri

Syntyvän lapsen painoa on kuitenkin mahdotonta tietää tarkasti. Kaikki arviot tehdään ultraäänitutkimuksen perusteella, jonka takia painoarvion virhemarginaali on 10-15 prosenttia, Tekay kertoo. Suuren virhemarginaalin takia synnytykset pyritäänkin suorittamaan alatiesynnytyksinä.

Viimeisen 20 vuoden aikana syntyvien lasten koko on Tekayn mukaan jopa hieman pienentynyt. Lasten syntymäpainon kasvu onkin hänen mukaansa puhtaasti urbaanilegendaa Suomessa.

– Pahin tilanne lienee Islannissa. Tanskassa on myös samanlainen tilanne, eli lasten syntymäpainon keskiarvo on noussut hieman. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa trendi on laskusuuntainen, hän kertoo.

Taustalla tiukka diabeteskontrolli

Suomen tilanteeseen vaikuttavista tekijöistä kenties tärkein on diabeteskontrolli, jota tarjotaan kaikille odottaville äideille.

– Noin 14 prosentin kohdalla testitulos hälyttää. Kaikki äidit ohjataan ruokavalioneuvontaan ja heidän terveyttään seurataan tarkkaan. Tällä tavalla pystytään pitämään kasvua kurissa.

Toinen merkittävä tekijä on synnytysten käynnistys. Mikäli raskaus menee yli lasketun ajan, eikä ole käynnistynyt spontaanisti vielä ennen raskausviikkoa 42, käynnistetään synnytyssairaalassa. Raskautta kutsutaan täysiaikaiseksi, kun se on kestänyt 40 vIikkoa.

– Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa raskauden voidaan antaa edetä viikolle 43 asti, jolloin lapsi luonnollisesti syntyy isompikokoisena kuin vähemmillä raskausviikoilla.

Alatiesynnytyksessä riskinä hermokudosvaurio

Riskinä isokokoisten lasten synnytyksessä on toisinaan tilanne, jossa pää syntyy normaalisti, mutta lapsi jää hartioistaan kiinni synnytyskanavaan.

– Se voi aiheuttaa hermokudosvaurioita olkahermoon. Niistä valtaosa paranee, mutta noin 10 prosenttia vaurioista on pysyviä.

HYKS:in tutkimuksen mukaan riski synnytyksessä tulevaan olkahermopunokseen on kuitenkin hyvin pieni, vain 0,3 %. Mahdolliset pysyvät hermovauriot olisi mahdollista välttää keisarileikkauksella eli sektiolla, mutta tämä puolestaan lisää riskiä synnyttävän äidin kuolemaan.

– Pitäisi tehdä noin 3 000-10 000 keisarileikkausta, jotta yhden vastasyntyneen pysyvä hermokudosvaurio voitaisiin välttää. Jos oletetaan, että keskimäärin 10 000 sektiota johtaa yhden äidin kuolemaan, kolmen hermovaurion estämisellä aiheutettaisiin yhden äidin kuolema, Tekay perustelee.

– Sektio on yksinkertainen ja tavallinen toimenpide, mutta jos jokin menee vikaan, voivat asiat mennä todella pahasti pieleen. Sen takia aina pyrimme synnyttämään alakautta tinkimättä turvallisuudesta. Jos alatiesynnytysyrityksessä epäonnistutaan, päädytään sektioon.

Lapsen painon tarkka arviointi mahdotonta

Kaikesta huolimatta lapsen todellisen koon ennustaminen on kuitenkin nykyteknologiallakin mahdotonta, joten turhaa pelkoa synnytyksestä ei Tekayn mukaan kannata kantaa.

– Kenenkään ei kannata pelätä vauvan isoa kokoa, kaikissa synnytyssairaaloissa on päivystävät lääkärit, jotka voivat ottaa kantaa synnytystapaan, hän rauhoittelee.