Milllaista on olla äiti lapselle, jota hädin tuskin uskaltaa koskea? Viiden jälkeen -ohjelmassa kuultiin kahden keskosperheen tarinat.
Viitisen vuotta sitten Vilja Tuominen sai ensimmäisen lapsensa raskausviikolla 24. Syntyessään lapsella oli painoa 650 grammaa.
Lääketieteellinen syy hyvin varhaiseen syntymään oli korioamnioniitti eli sikiölavojen ja istukan bakteeri-infektiosta.
– Se aiheutti ennenaikaisen lapsiveden tihkumisen. Synnytys käynnistyi 23 + 1 -raskausviikolla. Onneksi sitä saatiin vielä viivästytettyä ja siitä 11 vuorokautta myöhemmin hän syntyi, kertoo Tuominen.
Synnytystä viivästytettiin siten, että Tuominen joutui käytännössä olemaan sairaalassa 11 päivää jalat päätä ylempänä.
Kaikki lisäpäivät kohdussa ovat pienelle sikiölle elintärkeitä.
Elintärkeitä päiviä
– Estelyvaiheessa tehtiin kaikki mahdolliset keinot, mitä voi, eli lääkkeellisesti ja sitten asentohoidolla.
Trendelenburgin asennossa pää on lievästi alaspäin.
– En saanut käydä vessassa enkä olla pystyasennossa. Ja uskon itsekin, että ne on ollut elintärkeitä päiviä hänelle, että varmasti ilman niitä päiviä olisi ollut vielä vaikeampi kohtalo, sanoo Tuominen.
Ensimmäisen kuukauden Tuomisen vauva oli keskoskaapissa.
– Siitä se sitten eteni sillä lailla, että yhdeksän viikkoa hän oli intuboituna hengityskoneeseen. Ja sitten neljä kuukautta yhteensä, vähän reilu, oltiin sitten siellä teho osastolla. Ja sitten kotiuduimme sairaalatasoisen hoidon kanssa, sanoo Tuominen.
"Tunteet nousevat yhä pintaan"
Keskosperheiden yhdistys Kevyt ry:n puheenjohtaja Oona Sokka-Falkstedt sai lapsensa raskausviikolla 32, kun istukka irtosi kesken työmatkan.