Suomalaiset kertovat: Ystäväni välittää vain uudesta miehestään | MTV Uutiset
Suomalaiset kertovat: Ystäväni välittää vain uudesta miehestään
Julkaistu 19.04.2012 08:45(Päivitetty 19.04.2012 09:19)
Rakkaus on sokea – ja joskus rakastunut näkee vain seurustelukumppaninsa, ei muita. Helmen kyselyssä paljastui, että moni on menettänyt ystävän parisuhteen vuoksi.
Kuvittele mielessäsi seuraavanlainen skenaario: olette ystäväsi kanssa hyvin läheisiä eikä mikään voi tulla väliinne. Sitten hän menee ja rakastuu. Yllättäen sinä olet ainoa, joka ehdottelee tapaamisia tai kahvitteluja – ystävääsi ei kuulu tai näy missään. Tuntuuko tutulta?
Helmi kysyi lukijoiltaan, onko joku heidän ystävistään lakannut pitämästä yhteyttä alettuaan seurustella. Yli 300 henkilöä kertoi mielipiteensä kyselyssä. Vastauksista kävi ilmi, että todella moni on joutunut läheisen ihmisen hylkäämäksi.
"Miespuolinen kaverini unohti minut täysin"
Vastaajista noin 47 prosenttia myönsi, että ystävä on hylännyt heidät seurustelukumppanin takia. Moni totesi kelpaavansa kaverilleen vain silloin, kun tämän sydämen valittu oli kiireinen. Vastaajien mukaan yhteydenpito ja tapaamisten ehdottaminen jäi yksin heidän harteilleen.
– Monien ystävien kanssa on käynyt niin, että jätkät vievät kaiken ajan, ja kaikki, mitä ennen tehtiin yhdessä, tehdään nyt herrojen kanssa. Toki "kaverin" seura kelpaa aina kun miehellä on menoa...
– Ystäväni seurustelee nyt ensimmäistä kertaa 25-vuotiaana. Ennen omaa suhdettaan hän arvosteli ystäviensä kumppaneita ja oli sitä mieltä, että näiden tulisi tehdä kaikkea ja hypätä tyttöystäviensä pillin mukaan. Muuten he olisivat huonoja poikaystäviä. Kun ystäväni alkoi puoli vuotta sitten seurustella, en ole juuri kuullut hänestä – ainakaan hänen aloitteestaan. Olisi mukava tietää, mitä kaikkea hän nyt itse vaatii kumppaniltaan, kun pääsee itse kokeilemaan parisuhdetta.
– Lapsuuteni paras kaveri ja naapuri, 20 vuotta yhteistä taivalta, löysi itselleen netistä poikaystävän, jonka kanssa kemiamme eivät pelanneet alkuunkaan yhteen vaikka yritin keksiä meille jotain kivaa yhteistäkin usein. Kaverini ei useinkaan lähtenyt yksin minnekään, vaan oli aina kiinni miehessään. Lopulta en enää jaksanut olla se, joka soittaa ja kyselee ja yrittää järjestää tapaamisia. Jossain vaiheessa he muuttivat yhteen ja menivät naimisiinkin, siitä kuulin Facebookin kautta. Kun kuulin naimisiinmenosta, kävin poistamassa hänet kavereistani...
– Miespuolinen kaverini unohti minut täysin löydettyään itselleen elämänsä naisen. Olimme ennen läheisiä, olimme toisiimme yhteydessä monta kertaa viikossa. Nyt kuulen hänestä muiden kavereideni kautta. Tyttöystävänsä on kuulemma hyvin mustasukkainen, mutta silti olisi mukava kuulla selitys täysin katkenneisiin väleihin. Käsittääkseni en ole uhka suhteelle, itsekin tahollani naimisissa.
– Kävin muutamia vuosia sitten rakkaan läheisen äkillistä kuolemaa läpi, ja tutustuin uusiin ihmisiin silloisessa työssäni. Tämä yksi useista "kavereista", joihin olen elämäni aikana törmännyt, tiesi kyllä menetyksestäni, mutta ei ikinä sanonut tai tehnyt mitään. Sen sijaan, olin hänen tukenaan kun hän erosi poikaystävästään, ja kun hänellä oli "todella vaikeaa" kolmen kuukauden ajan, jolloin hän oli sinkku. Aiemmin samana vuonna kyseinen "kaveri" piti synttärit, joihin loppujen lopuksi paikalle tulin vain minä. Kesällä kutsuin hänet omille synttäreilleni, mutta kaverini katsoi parhaakseen mennä uuden poikaystävänsä kanssa seksimessuille. Tämän jälkeen hän otti viikkoja myöhemmin yhteyttä sanoen "poikaystäväni on viikonlopun poissa ja minulla on tylsää, tehdäänkö jotain?" Voitte varmasti arvata vastaukseni.
– Kun ystäväni rakastui, hän ei näe enää muita kuin uuden miehensä. Kun harvoin tapaamme tai viestittelemme, hän ylistää vain miten ihana mies on ja kääntää kaikki keskusteluyritykseni omaan suhteeseensa. Jos harvoin tapaamme, hän sekoilee ja särki muun muassa pöytälamppuni. Minua tympii...
– Näyttää olevan yleinen ilmiö. Ymmärrän tietysti, että uuden rakkauden löytyessä se rajallinen vapaa-aika mitä on, painottuu tähän uuteen ihmissuhteeseen, kuuluhan ihastumiseen se tunne että koko ajan pitää saada nähdä toista ja on koko ajan ikävä. Mutta olen samaa mieltä siinä, että suomalaisilla naisilla on sen verran huono itsetunto, etteivät he mielellään päästä kavereitaan heilumaan poikaystävänsä eteen. Hyvin valitettavaa tämä on. Vaikka toisaalta voin kertoa tarinan omasta elämästäni. Olen viihtynyt sinkkuna jo pidempään vaikka suurin osa ystävistäni seurustelee. Olen koko aikuisikäni huomannut, että muiden poikaystävät näyttävät tykkäävän minusta hyvin paljon. Tietysti he rakastavat kumppaniaan, mutta olen huomannut pientä ihastusta heidän suunnaltaan vaikka en eläessäni ole tietenkään heille flirttaillut. Ärsyttää tämä! Tällaiselta ilmiöltä tietysti vältytään, mikäli pidetään kaverit ja poikakaverit erillään.
"Joka kerta kun ystäväni löytää uuden miehen, hän katoaa"
Vastanneista noin 33 prosenttia totesi ystävän hylänneen heidät, mutta palanneen myöhemmin takaisin. Vastaajien mukaan uusi seurustelukumppani saattoi olla yhteydenpidossa tapahtuneen katkoksen syy. Vastanneiden mukaan kerran katkennut ystävyys ei palautunut enää ennalleen, ja moni oli avoimen ärsyyntynyt ystävänsä tempausten ja ailahtelevaisuuden vuoksi.
– Joka kerta kun ystäväni löytää uuden miehen, hän katoaa täysin. Hänestä ei kuulu mitään ja jos itse soitan ja kysyn, ehtisikö hän tavata, vastaus on "totta kai" mutta koskaan kaveria ei näy sovitussa paikassa. Lopulta mies katoaa kuvioista ja minulle jää tehtäväksi kuunnella päivästä toiseen valituksia mitä kaikkea vikaa miehessä oli.
– Myöhemmin ystäväni otti taas yhteyttä, kun kaipasi lohdutusta ja bileseuraa. Tämä toistui useampaan kertaan – nykyään hän ei enää pidä yhteyttä, koska on naimissa ja perheellinen, kuten minäkin, sekä yrittäjä. On kuulemma liian kiire ystäville.
– Kaverin poikaystävä oli puhunut ystävälleni minusta kaikkea pahaa, joten ystäväni ei saanut pitää minuun yhteyttä. Sain siis tietää tämän kaiken kun ystäväni alkoi soitella heidän erotessaan. Emme ole enää ystäviä.
– Myöhemmin hän otti taas yhteyttä, varsinkin sen jälkeen kun hänen aviomiehensä oli tunnustanut, ettei enää rakasta häntä ja että hän seurustelee kollegansa kanssa. Kelpasin olkapääksi ja lohduttajaksi – sittemmin ystäväni meni naimisiin ja sai lapsia. Hän on nykyään yksityisyrittäjä eikä ole pitänyt minuun mitään yhteyttä ainakaan kahteen vuoteen. Olen itsekin naimisissa ja äiti. En ole silti hylännyt koskaan ystäviäni elämäntilanteeni takia – sen sijaan minut on hylätty useasti. Lapsuudesta saakka. Niinpä olenkin nykyään hyvin varovainen ystävyyssuhteiden solmimisessa. En halua tulla petetyksi ja jätetyksi enää ystävyyssuhteissakaan!
– Tiesin, että miehen astuessa elämään joku läheisistä ystävistäni tipahtaa kelkasta. Olin kuitenkin kuvitellut merkitseväni enemmän. Ensimmäiset kolme kuukautta soitin ja tekstasin, että milloin mennään kahville, mutta hän ei ikinä löytänyt minulle aikaa – hyvä jos edes tervehti kadulla. Kun he sitten erosivat, ystäväni otti minuun yhteyttä, mutta en enää halunnut ylläpitää ystävyyttä, jota vain minä olin pitänyt arvossa.
– Olen hyvin kyllästynyt ystäväni käytökseen ja välillä ihmettelen, kuinka olen väleissä hänen kanssaan vielä. Monta miestä on tullut ja mennyt: aina kun hän on vapaa, aikaa kyllä riittää minulle mutta auta ja armias jos minulla ei liikene yhtään aikaa hänelle. Siitä syttyy sota, ja se on menoa. Heti, kun tämä kyseinen nainen saa uuden miehen kainaloonsa, hän unohtaa minut kokonaan. Jos hän ehtii ulos, silloinkin on yleensä vain hetken aikaa miehensä kanssa välittämättä muusta seurasta ja haihtuu nopeasti pois. Ymmärtäisin tämän, mutta nainen on seurustellut miehen kanssa kohta jo vuoden eli alkuhuuma on mennyttä. Nykyään olen hänen ystävänsä vain muodollisesti ja sen takia, että olemme niin pitkään tunteneet. Pahinta on, että kun itse en ehdi tulemaan porukalla viettämään iltaa kun oma mies on kaupungissa, nii huhhuijaa: saan kuulla olevani tylsä ja erittäin huono ystävä, kun aikaa ei ole. Minulla oli myös toinen kaveri joka seurusteli, häntä en nähnyt moneen kuukauteen ellei hän kävellyt kaupungilla vastaan. Tämän kaverin käytöksen ymmärrän jotenkin, koska hänen miehensä oli manipuloiva ja määräilevä.
"Minä itse hylkäsin erään ystäväni"
Vastaajista 19 prosenttia ei ollut joutunut ystävän hylkäämäksi. Yllättäen moni vastaajista tunnusti hylänneensä itse ystävänsä seurustelukumppanin tai avioliiton vuoksi! Vastaajien mukaan seurustelun alkaminen tai lasten saaminen muutti elämäntilannetta niin, ettei kavereiden kanssa enää löytynyt yhteistä puhuttavaa.
– Itse olen kyllä hylännyt suurimman osan sinkkuystävistäni, koska meillä on nyt ihan erilaiset vapaa-ajanviettotavat. Ja siitä omasta puolisosta on tullut paras ystäväni.
– Minä itse hylkäsin erään ystäväni, kun itse olin avioitunut ja lapsiakin tullut pari kappaletta. Kyseessä oli erittäin hyvä ystävä. Mutta kuten sanoin, oli. Silloin kun molemmat oltiin sinkkuja tai seurusteltiin, niin kaikki meni loistavasti, mutta kun elämäntilanteet muuttuivat siihen suuntaan, että minä rauhoituin perhe-elämään, niin ystäväni vaan bailasi koko ajan lujempaa ja lujempaa. Se vaan kerta kaikkiaan repi meidät eri suuntiin, emme enää puhuneet samoista asioista emmekä ymmärtäneet enää toisiamme. Ystäväni myös kertoi, ettei hän ikinä itse halua vakiintua eikä perustaa perhettä. Me siis kasvoimme erillemme, kuten monet eroavat avioparitkin tapaavat ihmisille selittää. Nykyään minulla on kyllä paljon ystäviä, joiden elämän tilanteet ovat samankaltaiset kuin itselläni
– Oikeastaan kävi niin, että itse tapasin aikuistumiseni kynnyksellä miehen, joka luki paljon filosofiaa. Silmäni avautuivat ja aloin pohdiskella paljon. Sillä välin kaverini jämähti jonnekin bilettämisen ja Cosmon lukemisen maailmaan. Yritin sitkeästi kuitenkin pyöriä bileissä kaverini kanssa, koska olimme lapsuudenystäviä. Sitten ystäväni tapasi miehen ja muutti hänen kanssaan toiselle puolelle Suomea. Sittemmin en ole hänestä enää kuullut. Harmittaahan tuollainen ja annan ystävilleni aikaa siihen rakkauden ensihuumaan, mutta jos yhteydenpito vaan tyssää, eikä ihminen vaivaudu pitämään huolta ystävyyssuhteistaan, ei "ystävä" ole sen arvoinen.
– Hän ei ollut se joka hylkäsi, vaan minä, sillä seurustelu kumppanini oli hieman omistushaluinen minun suhteeni ja halusi minut vain itselleen. Lopulta en jaksanut vain pelkästään roikkua hänen mukana vaan panin välit poikki ja palasin tyytyväisenä ystävieni luo.
