Suomalaisen lähihoitajan surullinen avautuminen työn karusta arjesta: "Olin yhden mummon 52. hoitaja"

Miksi niin monet terveysalan ammattilaiset kokevat työssään väkivaltaa? Ensihoitaja Mika kertoo videolla kauhunhetkistään työpaikallaan. 

Emmi Koskisen kirjoitus kertoo koskettavasti lähihoitajien ja kotihoidon asiakkaiden raadollisesta arjesta. Facebook-kirjoituksessaan Koskinen sanoo, että häneltä kysytään usein, miksei hän tee lähihoitajan töitä.

– Jokainen voi ihan itse miettiä, miltä tuntuis tehä omaa työtä jatkuvasti huonosti, vaikka miten parhaansa yrittäis, Koskinen kirjoittaa.

"Lista, joka jo alunperin näytti melko kamalalta, näyttää nyt mahdottomalta..."

Hän kertoo, miten päivä saattaa alkaa aikataulumullistuksella, kun joku hoitajista onkin pois.

– Ja koska eihän ketään saada kuitenkaan sijaiseks, nii hommat jaetaan sitte kaikkien kesken. Eli se lista, joka jo alunperin näytti melko kamalalta, näyttää nyt mahdottomalta.

Jos julkaisu ei näy, katso se täällä. 

"Kaikkia ei edes tunne kunnolla, ei tiedä tapoja ja tottumuksia"

Koskinen kuvailee, miten asiakasta yrittää hoivata ja kuunnella samalla, kun mielessä pyörii vain pitkä asiakaslista. Koskisen mukaan myös asiakas saattaa kommentoida sitä, ettei hoitajilla "koskaan ole aikaa".

– No samaa rataa jatketaan koko aamu. Juostaa vaan asiakkaalta asiakkaalle. Tehään pakolliset ja se mitä ehitään. Kaikkia ei edes tunne kunnolla, ei tiedä tapoja ja tottumuksia, eikä osaa edes sanoa, onko asiakkaan vointi jotenkin muuttunut. Kerran olin yhden mummon 52. hoitaja.

Koskinen kertoo, että viimeiset aamukäynnit asiakkaiden luona saattavat hoitua vasta päivän ollessa jo pitkällä. Hoitaja itse ei ehdi lounaalle.

– Päivä jatkuu muistisairailla mummoilla, jotka ei varmaan edes tiedä, kuka tuli ja miksi. Osaat niiden hokemat jo ulkoa. Yrität saada yhen pesulle, mut se vaan huutaa ja hakkaa. Ei sitä voi pakottaa, vaikka viime kerrasta on pari viikkoa. Yrität tehä niiden olon mukavaks, mut lähtiessäs mietit, että miten voit jättää tämmösen ihmisen yksin tänne?

"Sitä vaan puskee eteenpäin, tekee ja tekee, ei enää muista mitään..."

Koskisen mukaan lopulta työ muuttuu liukuhihnamaiseksi suorittamiseksi.

– Sitä vaan puskee eteenpäin, tekee ja tekee, ei enää muista mitään, ei jaksa kuunnella, ei enää osaa olla ihminen ihmiselle.

Koskisen mukaan arvostusta ja kiitosta saa vain harvoin; sen sijaan työtä pitäisi tehdä koko ajan enemmän, ja palaute ongelmista annetaan usein juuri hoitajalle, joka vain yrittää tehdä parhaansa.

"Olen vain hoitaja, joka pitelee kättäsi..."

Sairaanhoitaja julkaisi koskettavan päivityksen työpäivästään

– Kun viimein pääset töistä kotiin, se ei oo helpotus. Itkettää se, miten paska hoitaja olit koko päivän ja sitä samaa on edessä huomenna. Kaikki se kiukku ja väsymys purkautuu kotona. Mies kerran totesi, että “En oo ikinä nähny sinuu noin vihasena”.

"Voimia teille hoitajat"

Julkaisua on jaettu ja kommentoitu jo tuhansia kertoja. Moni tunnistaa surullisen tilanteen omasta elämästään.

– Olen kokenut saman. Asioista pitäisi puhua rehellisesti ja avoimesti. Kiitos kirjoituksestasi, Katja Mannila kommentoi.

– Totta koko juttu, voimia teille hoitajat, teette tosi arvokasta työtä, Pirkko Mensonen sanoo.

Lähde: Facebook