Emmi Koskisen kirjoitus lähihoitajien karusta arjesta kotihoidossa kerää suosiota Facebookissa. Moni tunnistaa surullisen tilanteen omasta elämästään.
Miksi niin monet terveysalan ammattilaiset kokevat työssään väkivaltaa? Ensihoitaja Mika kertoo videolla kauhunhetkistään työpaikallaan.
Emmi Koskisen kirjoitus kertoo koskettavasti lähihoitajien ja kotihoidon asiakkaiden raadollisesta arjesta. Facebook-kirjoituksessaan Koskinen sanoo, että häneltä kysytään usein, miksei hän tee lähihoitajan töitä.
– Jokainen voi ihan itse miettiä, miltä tuntuis tehä omaa työtä jatkuvasti huonosti, vaikka miten parhaansa yrittäis, Koskinen kirjoittaa.
"Lista, joka jo alunperin näytti melko kamalalta, näyttää nyt mahdottomalta..."
Hän kertoo, miten päivä saattaa alkaa aikataulumullistuksella, kun joku hoitajista onkin pois.
– Ja koska eihän ketään saada kuitenkaan sijaiseks, nii hommat jaetaan sitte kaikkien kesken. Eli se lista, joka jo alunperin näytti melko kamalalta, näyttää nyt mahdottomalta.
Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.
"Kaikkia ei edes tunne kunnolla, ei tiedä tapoja ja tottumuksia"
Koskinen kuvailee, miten asiakasta yrittää hoivata ja kuunnella samalla, kun mielessä pyörii vain pitkä asiakaslista. Koskisen mukaan myös asiakas saattaa kommentoida sitä, ettei hoitajilla "koskaan ole aikaa".
– No samaa rataa jatketaan koko aamu. Juostaa vaan asiakkaalta asiakkaalle. Tehään pakolliset ja se mitä ehitään. Kaikkia ei edes tunne kunnolla, ei tiedä tapoja ja tottumuksia, eikä osaa edes sanoa, onko asiakkaan vointi jotenkin muuttunut. Kerran olin yhden mummon 52. hoitaja.
