Päivi Watson joutui perheineen pakenemaan maastopaloja Wodongan kaupungista rannikolle Melbourneen.
Päivi Watson vastaa puhelimeen yhdeksältä illalla itä-Australian aikaa. "Tulevaisuudesta", kuten hän vitsailee. Suomessa kello käy puoltapäivää.
Taustalla kuuluu lasten hälinää. Watson paimentaa kolmevuotiastaan, jottei tämä kiipeilisi keittiökaapeissa.
Hälinää ei ole Watsonin omastakaan elämästä puuttunut. Australian useamman kuukauden kestäneet maastopalot ovat ajaneet hänet miehensä ja kahden lapsensa – toinen vastasyntynyt – kanssa liikekannalle.
He ovat paenneet sisämaassa sijaitsevasta, noin sadan tuhannen asukkaan Wodongan kaupungista etelärannikolle Melbourneen.
– Ilmanlaatu kävi Wodongassa huonoksi. Sitä mittaava indeksi näytti neljääsataa, mikä on käytännössä sama kuin Kiinan saastuneimmissa suurkaupungeissa, hän kertoo MTV Uutisille.
– Savu puski taloihin sisälle. Meitä ei evakuoitu, mutta ei siellä voinut pienten lasten kanssa olla. Siksi lähdimme.
Rannikkokaupungin suomalaisyhteisö pelasti
Perhe majailee nyt Melbournessa odottamassa ilmanlaadun puhdistumista.
Raikas meri-ilma oli pelastus sisämaakaupungin tukalista olosuhteista, minkä lisäksi kaupungin pieni mutta vilkas suomalaisyhteisö tarjosi auttavan kätensä.
– Ilmoitin Facebookiin perheemme ikävästä tilanteesta, ja heti useammat australiansuomalaiset viestittivät, että heidän luokseen pääsee.
He asettuivat ainakin viikonlopuksi Watsonin suomalaisen tuttavan Airbnb-asuntoon.
– Suomalaiset täällä pitävät kyllä yhtä, Watson kiittelee kriisin keskellä.
Australiassa asuu tällä hetkellä yhteensä noin 10 000 suomalaista.
Tuulessa lentävä hiillos vakava vaara
Raamatullisessa mittakaavassa roihuavat maastopalot ovat autioittaneet Watsonin kotikaupungin kaltaiset, vaaravyöhykkeellä olevat keskukset.
– Wodonga luokiteltiin vaara-alueen reunalla olevista paikkakunnista ensimmäiseksi, joka on puolustettavissa. Tämä kuitenkin riippuu sitä, mihin suuntaan tuuli kulkee.
Yksi olennainen tekijä maastopalojen leviämisessä on se, paljonko pätsistä lentää ulos kytevää hiillosta. Se saattaa matkata tuulen mukana kauaskin ja laskeutuessaan sytyttää kokonaisia pihoja.
– Jos tuuli puhaltaa vuorten takaa kohti kaupunkia, on tilanne paha. Meidän kotitalomme on suoraan tulilinjalla.
Nyt kun asuinalueet ovat tyhjentyneet savuhaitan takia, ei paikalla ole myöskään talojen asukkaita kastelemassa takapihojaan ja siten ehkäisemässä palojen syttymistä.
– Ei palokunnalla ole mitään mahdollisuuksia valvoa, mitä kenenkin takapihalla tapahtuu.
Muuttoliike tukkii tiet ja aiheuttaa pahimmillaan kuolemia – "kun kaikki pakenevat kerralla, on kyseessä käytännössä joukkosurma"
Watson kertoo, että Australian hallinto on ohjeistanut kansalaisia noudattamaan kriisin keskellä rauhallisuutta ja lähtemään kotoaan niin aikaisin kuin mahdollista.
Taustalla on niin sanottu Black Saturday. Vuoden 2009 helmikuisena lauantaina syttyneet maastopalot olivat niin ikään hyvin tuhoisat, ja niiden seurauksena kuoli yli 170 ihmistä.
Suurin osa uhreista oli maanteillä jumissa seisoneissa autoissa, Watson kertoo. Palopakolaiset lähtivät hädissään tulta karkuun ja täyttivät maantiet. Lopulta inferno saavutti heidät traagisin seurauksin.
– Kun kaikki pakenevat kerralla, on kyseessä käytännössä joukkosurma, Watson sanoo.
Nyt tätä teiden ruuhkauttamista on pyritty ehkäisemään kansalaisten valistamisella esimerkiksi televisiokampanjoiden avulla.
– Tästä huolimatta täällä maassa on tällä hetkellä aikamoinen savunhajuinen kriisitunnelma.
"Onhan se hirvittävä shokki, miten voimakas luonnonilmiö tuli on"
Watson sanoo olevansa järkyttynyt vallitsevista olosuhteissa.
– Onhan se hirvittävä shokki, miten voimakas luonnonilmiö tuli on. En ole ikinä joutunut olemaan tässä mittakaavassa tulen kanssa tekemisissä.
Hän on havainnut, että hyvin suuri osa hänen tuntemiensa australialaisten elämästä pyörii tulipalouhan ympärillä, "ihan talon vakuuttamisesta lähtien".
– Tottumattomalle suomalaiselle tämä on jopa traumatisoivaa: ei meillä jouduta näin äärimmäisten luonnonmullistusten kanssa tekemisiin. Suomessa on tähän verrattuna aika tapahtumaköyhä luonto.
Silti hän kunnioittaa australialaisten kykyä sopeutua olosuhteisiin.
– Nostan hattua sille, miten uskomattoman hienosti paikalliset ovat hoitaneet tilanteen. He keräävät valtavia summia rahaa kunnostustoimia ja paikallisia, vapaaehtoisia palolaitoksia varten.
"Valtio tekee aivan liian vähän näiden katastrofien ehkäisemiseksi"
Jos kansalaisten reippaus on tehnyt Watsoniin vaikutuksen, eivät Australian valtion otteet saa häneltä samanlaista kiitosta.
– Valtio tekee aivan liian vähän näiden katastrofien ehkäisemiseksi.
Hän taustoittaa, että kesän maastopalokauteen on yleensä hallinnon tasolta valmistauduttu hallitulla aluskasvillisuuden polttamisella, joka ennaltaehkäisee palojen syttymistä.
– Viime vuosina tätä esipolttamista on kuitenkin ollut vähemmän, koska resursseja on leikattu.
Tämän lisäksi suurin osa palokuntatoiminnasta on vapaaehtoista.
– Palomiehet eivät saa tehtävästään palkkaa. He joutuvat ottamaan lomaa oikeista töistään, että voivat puolustaa kotikaupunkiaan tulelta. Minusta tämä tuntuu uskomattoman väärältä.
Myös pääministeri saa moitteet
Watson moittii myös Australian pääministerin Scott Morrisonin tapaa reagoida palokatastrofiin, eikä hän ole ainut.
– Monien mielipide täällä on, että pääministeri saisi lopullisesti kadota jonnekin. Hän on päästänyt aivan uskomattomia sammakoita suustaan hoitaessaan kriisiä.
Morrison on muun muassa puolustanut maan hiiliteollisuutta keskellä tulipaloja ja suostunut maksamaan vapaapalokuntalaisille palkkioita vasta painostuksen jälkeen. Lisäksi Morrisonin lomailu Havajilla keskellä kriisin herätti pöyristystä.
Kriisi luo muutosvoimaa: "lisää kestävää kehitystä, vähemmän dollarinkuvia"
Kärjistynyt maastopalokriisi on kuitenkin myös yhdistänyt ihmisiä. Tilanne on saanut Päivi Watsonin myös miettimään suhdettaan toiseen kotimaahansa.
– Tämän myötä olen ruvennut arvostamaan suomalaisia poliitikkoja vähän enemmän. Australiassa paikallista politiikkaa pidetään lähinnä vitsinä, ja alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi.
Watsonin mukaan maastopalot ovat ainakin aktivoineet ihmisiä toimimaan ja sanomaan ääneen, että "moni muukin asia tässä maassa on vähän retuperällä".
– Australiaa on paljon rakennettu talouden ehdoilla. Sen myötä luonnon ja ihmisten hyvinvointi on unohdettu, eikä tästä oikein edes puhuta, hän pohyii.
– Ehkä tämän kriisin jälkeen tätä maata voisi lähteä rakentamaan kohti kestävämpää kehitystä, jossa katsottaisiin joskus muuakin kuin dollareita.