Kirja-arvostelu – Patric Gagne: Minä olen sosiopaatti (Atena 2026).
Sosiopaatilla ei ole kummoisiakaan tunteita eikä hän kykene empatiaan, ystäviä on vähän tai ei lainkaan. Impulsiivisuus on yleistä eikä sosiopaatti useinkaan pohdi tekojensa seurauksia.
Useat sosiopaatit joutuvatkin vankilaan tehtyään tekoja, joita eivät osaa edes katua. Mutta monet sosiopaatit ovat myös ihan kunniallisissa ammateissa lääkäreinä, opettajina tai vaikkapa postinkantajina.
Sosiopaatti on siis keskimäärin aika ikävä ihminen vaikka voikin olla menestynyt ja ulkonaisesti mukavan oloinen.
Yhden sortin sosiopaatti on myös tämän kirjan päähenkilö ja kirjan kirjoittaja Patric Gagne, joka sanoo suoraan olevansa sosiopaatti – hänellä on siitä diagnoosi.
Gagne sanoo olevansa hurmaava ja pidetty mutta samalla valehtelija ja varas.
Epäsosiaalisia ihmisiä
Minä olen sosiopaatti -kirja on romaanin ja tietokirjan sekoitus, eräänlainen autofiktiivinen teos omasta elämästä poikkeavuuden kanssa.
Kirjassa päähenkilö etsii tietoa sosiopatiasta ja huomaa, että aiheesta on kirjoitettu varsin vähän.
Lääkärit eivät mielellään käytä leimaavia termejä kuten sosiopaatti tai psykopaatti. Niinpä näitä molempia häiriöitä kutsutaan tautiluokituksissa epäsosiaaliseksi persoonallisuudeksi.
Tiedoksi, että siinä missä sosiopatia ymmärretään jollain lailla ympäristön aiheuttamaksi, psykopatia on enemmän synnynnäistä.
Varsinaista hoitokeinoa ei ole, joskin päähenkilö käy lopulta terapiassa ja syö häiriöön soveltuvia lääkkeitä.
