Pako ankaran uskonlahkon luota 14 vuoden jälkeen oli täynnä riskejä. Leevi K. Laitinen onnistui siinä.
Leevi K. Laitisen vanhemmat lähettivät hänet asumaan kartanolaisten uskonlahkolaisten luokse Akulan taloon nelivuotiaana. Kun Leevi täytti 18, hän päätti karata. Muutamaa vuotta vanhempi Saara-sisko oli yrittänyt pakoon jo kahdesti, mutta joutunut molemmilla kerroilla tuoduksi takaisin.
– Kun olimme syyskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1949 poimimassa puolukoita, teimme yhdessä päätöksen, että tänä iltana me lähdemme, Leevi kertoo.
– Sanoin, että nyt tämä hoidetaan niin, ettei meitä löydetä ja tuoda takaisin. Meidän on pysyttävä piilossa tarpeeksi kauan.
Hyppäsivät ulos ikkunasta
Kun sisarukset palasivat puolukkametsältä, Leevi pakkasi lähinnä vaatteista koostuvan vähäisen omaisuutensa vaneriseen matkalaukkuun.
– Kävin syysillan hämärässä piilottamassa laukun marjapensaiden väliin. Lisäksi päästin ilmaa pois kaikista pyöristä, etteivät muut pystyisi lähtemään takaa-ajoon. Pumputkin piilotin niin, ettei niitä pienellä etsimisellä löytäisi.
Kun iltarukous oli pidetty, Leevi ja Saara menivät omiin huoneisiinsa ja odottivat tunnin.
– Kun arvelimme, että kaikki jo nukkuivat sikeästi, hiivimme eteiseen. Ulko-ovi narisi niin paljon, ettei sitä voinut avata yöllä hiljaa. Niinpä hyppäsimme eteisen ikkunasta ulos. Polkupyörämme odottivat jo valmiina paikoillaan.
