Kartanolaiseksi vanhempiensa kääntymisen kautta joutunut Leevi K. Laitinen eli lahkolaisena ankaraa ja suljettua elämää. Kaikki vallaton laitettiin kuriin luonnonkiharoita myöten. Odotettua maailmanloppua siirrettiin kerta toisensa jälkeen.
Leevi K. Laitinen syntyi vuonna 1931 Kangasniemellä. Sattumalta eräs paikkakuntalainen nainen tutustui samoihin aikoihin Alma Kartanoon, joka oli Suomessa 1920–1950-luvuilla vaikuttaneen kartanolaisuus-nimisen uskonlahkon perustaja.
– Hieman syntymäni jälkeen tämä kangasniemeläinen nainen aivopesi vanhempani mukaan lahkoon. Ollessani neljän vanha äitini oli jo valmis luovuttamaan minut kokonaan Alma Kartanon haltuun, Laitinen kertoo.
Laitinen kuvailee kartanolaisuutta fanaattiseksi uskonlahkoksi, jossa pyrittiin eristäytymään muusta maailmasta ja muista uskontokunnista.
– Pukeutumiseen, syömiseen ja ylipäänsä elämiseen oli omat pelisäännöt.
Paljas pinta ei saanut näkyä
Kartanolaisen naisen hameen piti ulottua polven alapuolelle ja kauluksen olla hyvin umpinainen.
– Rintaliivien tuli olla tiukat, jotta koholla olevat rintojen muodot eivät olisi ärsyttäneet miesten himoja. Kesäisin vähän lyhythihaisemmat hameet olivat sallittuja, mutta muuten paljasta pintaa ei saanut näkyä, Laitinen sanoo.
Naisten piti pitää hiukset pitkinä.
– Nuorilla tytöillä ne olivat kahdella letillä, rippikoulun käyneillä pään takana nutturalla. Luonnonkiharat täytyi vetää niin tiukasti päätä myöten, etteivät kiharat näkyneet. Meikit eivät tulleet kysymykseenkään, Laitinen sanoo.
– Miestenkin piti leikata paidan kauluksesta kääntyvä osa sekä pussihousuista pussit irti. Hiukset ajettiin kesällä täysin pois, talvella enintään sentin–puolentoista pituisiksi.
Sukupuolielämä kiellettyä
Kartanolaisten mielestä yhdyntä ja suvun jatkaminen olivat suurimpia mahdollisia syntejä.
– Siksi kaikki sukupuolinen elämä oli kiellettyä. Tämä ulottui jopa niin pitkälle, että liharuokien syöminen kiellettiin – etenkin sianlihan ajateltiin herättävän himoja.
Lahkon jäseniltä odotettiin taloudellista tukea.
– Ne, joilla oli omaisuutta, antoivat Alma Kartanolle merkittäviä summia: välirauhan aikaan Multialta ostettiin maatila kolmen kartanolaisnaisen nimiin. Sieltä alettiin myydä voita ja muita maalaistuotteita mustaan pörssiin.
Vankilaan aseista kieltäytymisen takia
Radion kuuntelu, lukeminen, teatteri ja elokuvat olivat kartanolaisilta kiellettyjä.
– Erityisesti radio oli kaksisarvinen saatana, sillä sieltä tuli sekä kirkonmenoja että tanssimusiikkia. Jokainen lahkoon liittynyt hävitti radionsa ja puhelimensa.
– Ajokortillisilta loppui autolla ajaminen. Maalaistaloissa ei saanut olla traktoria vaan kaikki hommat tehtiin hevosen avulla. Pitkätkin matkat kuljettiin polkupyörillä, junilla ja linja-autoilla, Laitinen kertoo.
Asevelvollisuuden suorittamista ei katsottu hyvällä.
– Ovelana naisena Alma Kartano ei suoraan sanonut, ettei sotaväkeen saisi mennä, vaan että "herran oma ei ota asetta käteensä". Aika moni lahkolainen joutui vankilaan kieltäydyttyään koskemasta aseisiin sota-aikana.
Maailmanloppua odotettiin
Elämä oli suljettua.
– Muihin ihmisiin ei pidetty juuri yhteyttä. Jos naapuri tuli asioille, hänelle alettiin puhua heti synnistä ja helvetistä. Yleensä vieraat eivät sitten kauan viihtyneet.
Lahkolaiset odottivat niin ikään maailmanloppua.
– Huittisissa ja Vampulassa 1930-luvulla eläneet isännät kertoivat minulle pari vuotta sitten, kuinka kartanolaiset olivat aina väittäneet heinänkorjuun olevan turhaa – kohtahan tulisi maailmanloppu.
Tuota maailmanloppua kuitenkin lykättiin jatkuvasti vuoden–parin päähän.
– Se oli keino pitää porukka koossa: nuoretkin ajattelivat, että kyllä tässä sen aikaa kestetään rimpuilematta pois.
Lahkosta lähteviä uhattiin helvetin tulilla.
– Ja jos joku onnistui irtautumaan, levitettiin pahoja juoruja siitä, miksi kyseinen ihminen oli muka ollut kelvoton kartanolaiseksi, Laitinen sanoo.
Studio55.fi/Piia Simola
Kuvat: Colourbox, Leevi K. Laitinen, Lehtikuva
Sisarukset pakenivat uskonlahkosta yön pimeydessä – "En unohda sitä jännitystä ikinä"