Sihvonen: Nuorista Leijonista erottui ylivoimainen tähti MM-avauksessa

Latvia-pelin yleiskuva

Pelin käsikirjoitus pelkästään jo valmennustiimien pelisuunnitelmin oli selvä, sitä lähdettiin puolin ja toisin toteuttamaan: Suomi otti ohjat pelivälineen hallinnan kautta ja Latvia asettui puolustusasemiin.

Turnauksen avausotteluksi Nuorten Leijonien esitys oli erinomainen. Aivan ottelun alussa joissakin suomalaisten syöttöketjuissa oli ripaus huolimattomuutta ja kenties jännitystäkin, mutta se kuuluu asiaan. Alle kymmenen minuutin pelin tutustumisvaiheen jälkeen Suomi oli suvereeni suhteessa Latviaan.

LUE MYÖS: Kuva paljastaa yleisökadon: katsomot ammottavat tyhjyyttään nuorten MM-turnauksessa

Mikä tärkeää, Nuoret Leijonat ei lähtenyt oikaisemaan omista pelin taktiikan asioistaan missään kohtaa, vaikka tasoero Latviaan olisi sen mahdollistanut. Tässä mielessä Suomi viljeli todella hyvää yhteistyön jääkiekkoa ja sen elinehtoa: joukkueen itse itseensä kohdistamaa pelikuria.

Maalivahti Meriläinen hoiti homman

Nuorten Leijonien maalivahti Leevi Meriläinen ei joutunut määräänsä enempää töihin, mutta sen verran hänelle tuli torjuttavaa, että työskentelystä ja muutamista kopeista saattoi päätellä hänen olleen valmiina hoitamaan hommansa ensiluokkaisesti.

Katseet tulevat turnauksen mittaan kohdistumaan hieman normaalia enemmän Meriläiseen sen takia, päävalmentaja Antti Pennanen jätti jonkin verran hämärien vaiheiden ja tapahtumien jälkeen valitsematta joukkueeseen ikäluokan parhaana pidetyn veskarin Joel Blomqvistin. Tosin asetelmassa ongelma ja vastuu ei ole Meriläisen vaan Pennasen – siinä tapauksessa, että Nuorten Leijonien maalivahtipeli sakkaa.

LUE MYÖS: 13-vuotias ihmelapsi päästettiin jäälle NHL-pelaajia vastaan – "Hän oli epätodellinen, he olivat ällikällä lyötyjä"

Latvian ainokaisessa maalissa Leijonien pelatessa alivoimalla Meriläinen haki hieman haparoiden maskimiehen takaa katseellaan peliä eikä ehtinyt sovitulla tavalla hoitamaan etunurkkaa tilanteessa, jossa puolustaja hoitaa laukausta vastaan takanurkan. Kiekko otti kimmokkeen pakki Kasper Puutiosta, mutta yhtä kaikki peliväline löysi reittinsä maaliin etukulmasta. Pieni miinus siitä Meriläiselle – ja ehkä ennen muuta tärkeä muistutus maalivahdin ja pelin puolen puolustajan yhteiselle pelaamiselle alivoimalla.

Puolustajat ottivat pelin haltuunsa

Nuorten Leijonien pelaamisen kivijalka käsillä olevassa turnauksessa ovat taitavat, kokeneet ja jo aikuisten lätkän tasolla rutinoituneet puolustajat. Latviaa vastaan puolustajat pelasivat, mitä peli pyysi, ja toisaalta, mitä päävalmentaja Pennasen pelikirja ehdottaa.

Ensimmäisessä ja kolmannessa erässä puolustajat rytmittivät peliä ansiokkaasti tilaa tehden ja kiekkokontrollia luoden. Toisessa erässä, pennaslaisittain, pakit käänsivät peliä nopeammin tilaa voittaen.

Toisen erän pelaamisesta huomautan vain sen, että sen jäljiltä muutamien pakkien, ehkä eniten Petteri Nurmen oli hetken aikaa kolmannen periodin alusta aavistuksen vaikeaa sopeutua taas pelaamaan kolmannen erän lätkää. Nopeasta hitaaseen rytmiin siirtyminen on mentaalisesti korkeampaa matematiikkaa jääkiekossa.

Ykköspakkiparissa Nurmi-Topi Niemelä oli ja on sopivaa pelaamisen tasapainoa. Tosin Nurmen on aavistuksen nostettava luetettavuuttaan kiekollisessa pelissä säilyttääkseen paikkansa Niemelän rinnalla.

Kakkospari Joni Jurmo-Puutio pelasi ja pelaa hieman enemmän peliään varioiden johtuen Jurmon yllätyksellisistä liikkeistä. On mielenkiintoista nähdä, miten Jurmon pelaaminen asettuu uomiinsa turnauksen mittaan. Saa nähdä, käydäänkö turnauksen mittaan minkälainen taisto leftin puolen pakkien Jurmo, Nurmi ja Matias Rajaniemi kesken pelipaikoista ja -ajasta? Eikä kai Eemil Virokaan ole aivan koskematon.

LUE MYÖS: Jääkiekon nuorten MM-kisat käyntiin keskellä kesää – Kanada kohun silmässä, Suomi sai tähden mukaansa

SM-liigasta ja TPS:stä tuttu pari Viro-Ruben Rafkin pelasi ja pelaa periaatteessa hyvin, mutta heitä vaivaa ajoittain – panen tämän ns. TPS-perinteen piikkiin – etenkin Rafkinin kimpoileva ja arvaamaton tapa rynnätä nostamaan peliä silloin, kun pitäisi lähteä pysähdyksistä. Tosinaan käy jopa niin, että Suomella on vielä vaihto kesken, kun Rafkin lähtee tormaamaan.

Seitsemäs puolustaja Aleksi Heimosalmi on mielenkiintoinen tapaus. Minun papereissani hänet sopisi jopa istuttaa joihinkin edellä mainituista kolmesta peruspakkipareista sen sijaan, että hän on peluutuksessa liikkuva palanen. Ja koska hän ei rightin pakkina syrjäytä Niemelää eikä Puutiota, kyseeseen tulisi Rafkinin ruutu.

Pitää muistaa, että Heimosalmi pelaa toisen ylivoiman viivapakkina, joten hänen säännöllinen peliaikansa ja sitä mukaa tuntuma jatkuvasta peliotteesta on tärkeä seikka. Taisi ollakin, että Latvia-matsin loppua kohti Heimosalmi sai säännöllisiä vaihtoja Viron parina.

Tuloksekas kärkinyrkki

Ottelun ylivoimaisesti paras pelaaja oli ykkösvitjan Roni Hirvonen. Hirvonen muodosti yhdessä keskushyökkääjä Aatu Rädyn ja oikean laidan Joakim Kemellin kanssa kovan ja tuloksekkaan kärkinyrkin.

Räty ei ole aivan perinteinen keskushyökkääjä, nytkin hän sijoittui ainoastaan kolmeneljäsosaa pelaamisestaan siellä, missä sentterin pitää liikkua. Jännittävällä tavalla Hirvonen ikään kuin kompensoi ja korvaa Rädyn pelintekovajetta tässä kolmikossa, joka panoksellaan ratkaisi voiton Suomelle.

Niin ikään kakkonen Joel Määtän johdolla laidoillaan Roby Järventie ja Kasper Simontaival pelasi varsin hyvin, vaikka tulos hyökkäyssuuntaan jäikin hieman piippuun. Näen siten, että sentteri Määtän erittäin luotettavan kahden suunnan työskentelyn varaan on jatkossakin hyvä perustaa tämän kolmikon pelaamista. Jahka vastustajat turnauksen mittaan kovenevat, tämän trion panoksen arvo kasvanee.

LUE MYÖS: Joakim Kemell, 18, on MM-kisoissa Nuorten Leijonien tähtinimi – maalitykille tipahti NHL:stä mukava "lisäpotku"

Kolmos- ja nelosvitjojen kokoonpanot hieman elivät pelin mittaan johtuen siitä, että kolmentoista hyökkääjän vahvuudelle haluttiin peliaikaa läpi linjan. Näytti, että Samuel Heleniuksen kolmosvitjaan laitureinaan Ville Koivunen ja Brad Lambert oli haettu myös hyökkäyssuunnan potentiaalia.

En tiedä, tulkitsenko yli, mutta melkein siirtäisin Heleniuksen neljännen kentällisen puolustaviin tehtäviin. Toisaalta Nuorten Leijonien kokoonpanossa näyttäsi olevan tällä hetkellä sellainen perinteisen kolmossentterin mentävä aukko. Ihannemaailmassa kolmosen keskellä pelaisi keskushyökkääjä kuten Määttä.

Pelitapa yleisellä tasolla

Nuoret Leijonat pelasi puhtaaksi viljeltyä Meidän peliä. On komeaa katsoa, kun Nuoret Leijonat pelaa käytännössä samoin kuin Jukka Jalosen aikuisten Leijonat.

Jos jossain Pennasen ja Jalosen pelikirjat eroavat niin puolustusalueen puolustuspelaamisessa. Nuoret Leijonat pelaa aluepainotteisemmin.

Pitää jo hiuksia halkoa, kun sanon, että myös hyökkäysalueen hyökkäyspelissä on hiuksenhienoa painotuseroa. Pennanen panostaa ripauksen Jalosta enemmän kiekottomien pelaajien sisään-ulos-pumppuliikkeeseen, jossa kiekottomat hyökkääjät vedetään sisään vastustajan maalin eteen tolpille, josta he liikkuvat ulos irtokiekkoihin, vyörytyksiin ja syöttöihin tuottamaan jatkopelaamista ja pitkiä hyökkäyksiä.

Siniviivojen voittaminen

Suomen pelaamisessa oli turnauksen jatkoa ajatellen erinomainen rakenne liittyen sekä oman siniviivan että vastustajan siniviivan voittamiseen.

Viimeistään viime kausi nosti aivan suomalaisen jääkiekkokeskustelun ytimeen sen, miten oleellista on pelata viisaasti ja tehokkaasti hyökätessä oman ja vastustajan siniviivan yli viisikkotasolla. Tätä keskustelua yhyttivät tapahtumat, joita nähtiin, analysoitiin ja tilastoitiin muun muassa ottelusarjoissa kuten Tapparan hyväksi TPS:n kustannuksella SM-liigan finaalisarjassa, KooKoon lyödessä puolivälieräsarjassa Jukurit ja Coloradon löylyttäessä Tampa Bayta Stanley Cupin voiton arvoisesti.

Oma siniviiva on hyvä ylittää syöttäen tai kuljettaen ja murto on tehtävä kolmelta, jopa neljältä kaistalta.

LUE MYÖS: Kohulupaus Brad Lambert kommentoi ensi kauden kuvioitaan: "Sinne kun menee..."

Vastustajan siniviivan voi ylittää joko kuljettaen tai syöttäen tai päätykiekkoa käyttämällä, mutta aivan oleellista on edetä kolmelta, neljältä kaistalta. Vaade pelata niin kutsuttuja rintamahyökkäyksiä on suorastaan ehdoton modernin lätkän huipulla.

Tulen näissä nuorten MM-kisoissa seuraamaan tältä siniviivojen ylittämisen tematiikan osalta hyvin tarkasti Pennasen Nuoria Leijonia. Latviaa vastaan merkit olivat erinomaiset. Kun jatkossa kovempia maita vastaan Suomen on entistä enemmän turvauduttava päätykiekon vaihtoehtoon, nyt näkösälle tuotettu rakenne mahdollistaa kovan ja juonikkaan prässäämisen kolmelta kaistalta lyhyin luistelumatkoin.

Ylivoimapeli

Nuorten Leijonien ylivoimapelistä ei Latvia-matsin perusteella voi vielä sanoa määräänsä enempää. Kaksi ylivoimapelimaalia oli hyvä tulos ja antaa itseluottamusta jatkoa ajatellen.

Se on tehtävä selväksi, että poikkeuksellisen kovat kaksi ylivoimaviisikkoa – ainakin paperilla – Antti Pennanen on saanut kasattua. Toista miehittävät Koivunen-Kemell-Lambert-Järventie-Heimosalmi, toista Räty-Hirvonen-Puutio-Niemelä.

Alivoimapeli

Suomen alivoimapelistä voi sanoa, että se on todella taktisesti valmennettua, tokko näin taktista se on ollut monestikaan nuorten MM-tasolla, se muistuttaa hyvin paljon aikuisten Leijonien vastaavaa, joskaan nuorilla ei ole asettaa neliöön mitään Atte Ohtamaan tapaista spesialistia.

Ilmiasultaan Nuorten Leijonien alivoimaneliö on hyvin pitkulainen salmiakkikuvio, jossa selvästi tarkoitus on sitten h-hetkellä pelata aiemmin mainitsemani pakin ja maalivahdin yhteispeitto vastustajan siipipelaajan laukausta vastaan.

Latviaa vastaan merkitsin alivoimasta ylös nimiä kuten hyökkääjistä Helenius, Määttä Oliver Kapanen, Kalle Väisänen ja pakeista ainakin Niemelä, Puutio, Viro ja Rafkin. Niemelä ja Puutio siis kultakimpaleina, jotka pelaavat sekä yli- että alivoimaa. Arvelen, että turnauksen kuluessa tiukan paikan tullen alivoimapelissä nähdään myös ainakin hyökkääjä Hirvonen.

Nuoret Leijonat kohtaa seuraavaksi Tshekin Suomen aikaa kello 21 torstai-iltana.