MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen analysoi Nuorten Leijonien tilannetta MM-finaalin alla. Loppuottelussa vastaan asettuu kivikova USA. Sveitsin Suomi kaatoi välierässä murskalukemin 6-1.
Nuoret Leijonat pelasi upean välieräottelun Sveitsiä vastaan. Jäällä nähtiin vahva Suomi ja luokaton Sveitsi. Sveitsi oli yhtäältä luokaton huolettomalla käkikellolätkällään, toisaalta Nuoret Leijonat löi sveitsiläiset jäänrakoon säännönmukaisella nopealla kiekkokontrollijääkiekollaan.
Kuvaavaa oli, ettei Nuorien Leijonien tarvinnut hyökätessään paljoakaan rytmittää peliään Sveitsiä vastaan. Turnauksen aiemmissa otteluissa Suomi tarvitsi ja perusti pelaamisen pitkälti juuri rytmittämisen varaan peleissä Ruotsia, Slovakiaa, USA:ta ja Kanadaa vastaan.
Päävalmentaja Jussi Ahokasta esikuntineen sopii kiittää siitä, että valmennustiimi oli kera pelaajien saanut luotua sellaisen hengen päälle Sveitsiä vastaan, etteivät pelaajat lähteneet sooloilemaan; päinvastoin kiekko pantiin lyhin syötöin tekemään työn ja kiertämään lavasta lapaan, pelaajat pelasivat yhteistyön jääkiekkoa toinen toisilleen eli joukkueelle.
Ensi yönä Suomen aikaa pelattavassa turnauksen finaaliottelussa Nuoria Leijonia vastaan asettuu kivikova USA. USA:n vahvuus perustuu ennen muuta sitoutuneeseen puolustuspelaamiseen.
USA:n ehkä tärkein voittamiseen tähtäävä pelikonsti on keskialueen tiukka trap, jota esimerkiksi Venäjä ei onnistunut ohittamaan välieräpelissä. Vuorostaan Nuoret Leijonat pärjäsi sitä vastaan alkusarjassa viivelähdöillään varsin mukavasti.
Modernista juniorijääkiekkoilusta on sanottava, että on aikoihin eletty, kun nuorten MM-kisojen finaalijoukkueiden pelitapojen ytimiä saa luonnehtia käsittein viivelähtö ja keskialueen trap; ja tämä kaikki tapahtuu vieläpä pohjoisamerikkalaisessa pienessä kaukalossa. Tähän on tultu.
Tokikaan ei voida olla ennalta täysin varmoja, etteikö USA sittenkin lähtisi pelaamaan prässäämällä Suomelta tilaa ja aikaa pois finaalissa. Todennäköistä se ole, mutta mahdollista sittenkin. Joka tapauksessa Nuorten Leijonien pelisapluunasta, Meidän pelistä, löytyy vastaus, pelasipa USA mitä pelisuunnitelmaa tahansa.
Nuoret Leijonat on raivannut tiensä finaaliotteluun sensaatiomaisesti pelaamalla monipuolista kiekkokontrollilätkää lyhyillä syötöillä pienessä kaukalossa, jonka tiimoilta on kyetty puolustamaan läheltä vastustajaa ja usein eteenpäin siinä kohtaa, kun kiekko on vaihtanut puolta. Kyse on Meidän pelistä parhaimmin.
Kysymysmerkit, joita tulee asettaa Nuorten Leijonien osalta ennen finaalipeliä, ovat seuraavat:
Ylivoimapeliä pitäisi pystyä parantamaan vielä napsun verran. Edelleen laittaisin viivaan leftin puolen pelaajan tarjoilemaan kiekkoa Eeli Tolvaselle. Tosin näin pitkälle ehtineessä turnauksessa toiveeni taitaa olla turha.
Alivoimapelissä en peluuttaisi hyökkääjiä peräkkäin, vaan hakisin siihen heidän välilleen leveyttä. Neliö saa olla passiivinenkin, kunhan USA:n ylivoimapelin syöttösuuntia pelataan mailoin pois.
Ylipäätään Suomen olisi voitettava pelin sisällä se peli, jossa verrataan otettujen jäähyjen määrää. Yhteenkään turhaan jäähyyn ei Suomella ole varaa. USA on ennalta ajatellen vahvempi näissä erikoistilanteissa.
Koetteelle joutuu myös Nuorten Leijonien puolustajien ja senttereiden kamppailuvoima siinä kohtaa, kun USA pääsee pyörittämään hyökkäysalueen hyökkäyspeliään. Lääke tähän on sellaisessa yhteistyöllä keskustan puolustamisessa, jossa ketään ei jätetä pelkästään oman yksi vastaan yksi -puolustamisen varaan. Käytännössä tämä tarkoittaa yhdistettyä mies- ja aluevartiointia, mikä elementti Nuorten Leijonien pelitavassa onkin, jos se vain toteutetaan huolella ja kärsivällisesti.
Ja nyt ratkaisee paljon myös se valmistustyö otteluun, mikä käydään Suomen ja USA:n valmennustiimien välisenä taisteluna. Materiaalia tähän työhön antaa alkusarjan joukkueiden välinen kohtaaminen. Tällä saralla puntit lienevät aika tasan. Suomen etu on ripauksen verran siinä, että Nuorten Leijonien pelitapa sisältää nyt sekä teoriassa että käytännössä enemmän peliin mukautuvia elementtejä verrattuna USA:n vastaavaan. Nuorten Leijonien ei ole tarvis lähteä pakottamaan peliä, vaan pelitilanteisiin voidaan reagoida.
Asetelma on kaikkineen kutkuttavan tasainen. Suosikkia pelin voittajaksi ei ole.