MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen analysoi HIFK:n nykytilaa ja tulevaisuutta. Sihvosen mukaan ilmassa on vaaran merkit.
HIFK:n päävalmentaja Ari-Pekka Selin oli tehnyt seuran peräsimessä fantastista työtä tasan siihen päivään asti, kunnes jääkiekkojulkisuuteen tuli seuran puolelta ilmoitus: Selin ei jatka enää ensi kaudella päävalmentajana, siihen ruutuun loikkaa Selinin nykyinen apuvalmentaja Jarno Pikkarainen.
Kaikki seuran asianomaiset ja myös monissa medioissa vakuuteltiin kuin yhdestä suusta, ettei tämä käänne vaikuta mitenkään siihen, miten HIFK:n käsillä oleva sesonki 2018-2019 sujuu.
Kukkua! sanon minä, ja sanoin sen ääneen heti, kun kuuliin siirrosta ja sen taustoista. Nyt HIFK puskee historiansa pahimmassa tappioputkessa.
LUE MYÖS: HPK:n päävalmentaja kritisoi hylättyä maalia: "Vaikea käsittää, miten se voidaan hylätä"
Jokainen, joka on toiminut päävalmentajana ja apuvalmentajana Liigassa tai Mestiksessä tai vaikkapa vain A-junioritasolla, tajusi heti, ettei luvassa ole helpot ajat HIFK:lle, Selinille ja Pikkaraiselle.
Tässä tulee nyt ensimmäistä kertaa maksuun se, että HIFK palkkasi Tom Nybondasin seuraajaksi urheilujohtajan pestiin alalle täydellisen kokemattoman Tobias Salmelaisen.
Kyllä tämä menee Salmelaisen piikkiin, että HIFK on nyt suurissa vaikeuksissa hyvin lähteneen kauden alun jälkeen. Eikä siinä vielä mitään, peräti koko HIFK:n tulevaisuus vuodeksi, kahdeksi eteenpäin on vaakalaudalla.
Jos en väärin muista, Salmelainen pelasi aikoinaan Jukureissa Pikkaraisen alaisuudessa Mestistä.
Voi vain kuvitella, miten urheilujohtaja Salmelainen on tykönään muistellut pelaaja Salmelaisen pitäneen silloin Jukureissa pystysuunnan jääkiekkoa valmentaneesta Pikkaraisesta. Tosin tuollainen tausta ja lähtökohta on monella tapaa riittämätön ja joka tapauksessa kyseenalainen, kun HIFK:n urheilujohtaja valitsee seuralle uutta päävalmentajaa.
Toki tiedetään, että Pikkarainen on tehnyt varsin hyvää työtä nyt Selinin apuvalmentajana, mutta siitä on todella pitkä matka HIFK:n päävalmentajaksi. Etenkin tässä olosuhteessa, josta Salmelainen panee Pikkaraisen ponnistamaan pääkäskijäksi.
Kaikki se, mitä nyt tapahtuu HIFK:ssa, ei mene enää pelaajien silmin Selinin lukuun. Pikkarainen joutuu nyt esiintymään monella tapaa oudossa valossa päivittäin tulevien pelaajiensa silmien edessä.
Alleviivaan, että asetelmassa voi ymmärtää hyvin Seliniä, voidaan ymmärtää myös tietyin varauksin Pikkaraista, kukapa ei ottaisi vastaan HIFK:n päävalmentajan pestiä; mutta HIFK:n oma etu tässä on niin ja näin.
HIFK on asettanut tulevan päävalmentajansa asemaan, jossa suhdanne on tulevan pääkäskijän osalta silkkaa arpapeliä. Jotkin joukkueen seuraavat tapahtumat kevääseen asti saattavat nostaa Pikkaraisen kurssia, toiset laskea. Tilanne on todella epävakaa.
Eikä se niin mene, kuten joissakin valistumattomissa puheenvuoroissa on kuultu, että pitäähän Selinin, Pikkaraisen ja pelaajien olla niin ’ammattimaisia’, ettei tämä tällainen nyt tapahtunut saa häiritä työntekoa. Taas: kukkua! Kyse on ihmisistä ja inhimillisestä toiminnasta ja sitä mukaa psykologisesti mitä herkimmästä ryhmädynamiikasta, joka saa kolhuja vähemmästäkin.
Entä jos käy niin, mikä on jopa todennäköistä, että Tobias Salmelainen joutuu vielä tässä jossain kohtaa antamaan potkut Selinille? Siinä tilanteessa Pikkarainen joutuu äärimmäisen hankalaan välikäteen. Pikkaraisen olisi tavallaan irtisanouduttava siitä tekemisen tavasta, jonka hän on allekirjoittanut ja jonka hän vielä tällä hetkelläkin allekirjoittaa, ja johon hän on sitoutunut koko sielunsa voimin, ja vetänyt päälle päätteeksi treenejä eli ollut itse mukana ajamassa joukkuetta ahdinkoon.
Pitää muistaa, miten hyvin kaikki meni viime kaudella ja tämän sesongin alussa Selinin johdolla.
Ulospäin näyttää siltä, ettei Pikkarainen varsinaisesti syönyt Seliniä. Siitä ei luultavasti ole kyse. Asetelma on pelkistetympi: Salmelaiselle – tai mikä pahinta, mahdollisesti muulle seurajohdolle – ei käynyt Selinin jatko, ja siinä kohtaa päätettiin turvata Pikkaraiseen tavalla, joka tuhonnee kuluvan kauden saumat ja johtaa kaikissa tapauksissa arvoituksellisiin seuraaviin vuosiin HIFK:ssa.
Selinille annan valtaisat pisteet siitä, että hän näyttää urheasti pitävän ajatuksensa ominaan ja mölynsä mahassaan. Vaikka näkeehän sen otsaluullakin, että Stadin Kingien vaihtoaitiossa työskentelee äärimmilleen kettuuntunut päävalmentaja. Ympärilleen, vain luotetuilleen jääkiekkoammattilaisille Selin on lukenut madonluvut HIFK:n puuhastelusta.
Jos Pikkarainen haistaa tilanteen oikein, hän voi vaatia ensi kaudeksi HIFK:lle ylivoimaisesti seuran historian kalleinta joukkuetta. On varmaa, että nuori Salmelainen suostuu mihin vain. Siinä määrin Salmelainen on ajanut itsensä ja HIFK:n nyt nurkkaan.
Pidän mahdollisena, että uutta areenahanketta kohti etenevä HIFK:n hallitus, toimitusjohtaja Jukka Valtanen ja puheenjohtaja Timo Everi joutuvat vielä toteamaan, että kävipä monella tapaa kalliiksi, kun Nybondsin paikalle otettiin noviisi Salmelainen.