Tuotantovuosi: 2007. Ohjaus: Chris Miller. Tuotanto: Paramount. Kuva: Anamorfinen Widescreen 1.78:1. Ääni: DD 5.1. Kesto: 1 h 29 min. DVD-julkaisu: 19.12.2007.
Edellisosista tutut hahmot palaavat jälleen Shrekin kolmannessa osassa. Kun Fionan sammakkoisä menehtyy, tulee Shrekistä uusi kuningas. Kuninkaan arki ei kuitenkaan sovellu Shrekille, joka lähtee hakemaan ystäviensä Aasin ja Saapasjalkakissan kera virkaan tilalleen ainoaa miestä, joka voisi ottaa hänen paikkansa: Arthur Pendragonia, Fionan serkkua. Arthur on koulunsa silmätikkuna toimiva nuorukainen, joka tarttuu oitis tilaisuuteen jättää kotikaupunkinsa taakseen. Kuninkuuden vaaroista kuullessaan Arthur kuitenkin muuttuu vastahankaiseksi samalla, kun ilkeä prinssi kokoaa satujen pahat hahmot kokoon vallatakseen kuningaskunnan itselleen.
Lapset saattavat toki pitää Shrek kolmannesta, mutta ainakin tälle aikuiselle elokuva oli pettymys. Sanon tämän miehenä, joka piti kahta ensimmäistä osaa hauskoina koko perheen elokuvina. Shrek kolmannen tarina etenee sinänsä loogisesti, eikä juonessa ole mitään vikaa. Animaatio on yksityiskohtaisuudessaan varsin vaikuttavaa katseltavaa. Elokuva ei vain ole hauska, mikä on ongelmallista, kun kyseessä pitäisi olla komedia. Nauroin vain kerran elokuvan aikana kohtauksessa, joka korosti ikävästi sitä, että vastaavia hauskoja ja viattomia ideoita ei ollut nähtävissä juurikaan muualla elokuvassa.
Sen sijaan Shrek 3:ssa oli useita vitsejä, jotka tuntuivat olevan väärässä elokuvassa. Piparin kiduttamisen suhteen minulla ei ollut ongelmia aiemmassa osassa, mutta kun pahis sivaltaa harjoituksissa miekallaan kuoliaaksi aina uuden vastanäyttelijän, joka raahataan vaivihkaa pois, tuntuu tällainen huumori Shrek-elokuvassa jotenkin turhan tylyltä. Tuleekin sellainen vaikutelma, kuin tekijät olisivat halunneet tehdä koko perheen animaatioelokuvan perheille, joissa nuorin lapsi on jo elämän ankeudesta kaiken tietävä teini-ikäinen. Satumaisuus jää varjoon, kun tosielämää läheltä liippaavaa ilkeilyä hierotaan katsojan naamaan. Minne hävisi se edellisistä osista tuttu hyväntuulisuus, mietin tätä kolmatta osaa katsoessani.
