Englanti, 1997. Ohjaus: Stefan Schwartz. Käsikirjoitus: Stefan Schwartz, Richard Holmes. Kuvaus: Henry Braham. Leikkaus: Alan Trachan. Tuotanto: Richard Holmes, Glynis Murray. Pääosissa: Dan Futterman, Stuart Townsend, Kate Beckinsale.
Jez (Stuart Townsend) ja Dylan (Dan Futterman) ovat parikymppisiä orpoja, jotka ovat päättäneet pistää rahoiksi ja hankkia kartanon. Dylanilla on loistava tyylitaju ja supliikki, jolla hän myisi vaikka äitinsä - jos hänellä sellainen olisi. Jez on ujo ja änkyttävä nörtti, joka tajuaa tekniikasta kaiken muttei tyylitajusta mitään.Yhdistämällä kummankin parhaat avut pojat päättävät nousta kartanonherroiksi. Tie on mutkikas muttei taatusti tylsä.
Stefan Schwartzin elokuva alkaa kohtauksella, jossa kaverukset kauppaavat puhetta käsittelevää tietokonetta jättiyhtiöiden edustajille. Tosiasiassa kone ei ymmärrä puheesta mitään, vaan piilossa istuu konekirjoittaja, joka naputtelee sanatarkasti potentiaalisen ostajan puhumat lauseet. Huijaus onnistuu ja rahaa alkaa virrata. Sitten Schwartz kurkistaa Dylanin lapsuuteen, ikään kuin elokuvissa usein viljeltyjä lapsuusajan takaumia parodioiden. Konekirjoittajaksi palkatulle Georgielle (Kate Beckinsale) huijarit kertovat riistävänsä rikkailta antaakseen varat myöhemminorpokodin säätiölle. Köyhät orvot ovat tosiasiassa Jez ja Dylan itse.
Schwartzin veijaritarina etenee vauhdilla viihdyttäen, konnuuksia säästelemättä ja röyhkeydestä tinkimättä. Elokuva on sarja hervottomia huijauksia. Aina ei ole kyse suurista rahoista vaan joskus vain huijaruuden mukanaan tuomasta kipinästä. Poikien ainoa sääntö on olla kajoamatta vähävaraisiin.
Shooting Fishiä voisi parhaiten luonnehtia adjektiivilla sympaattinen. Sitä se on niin tarinaltaan kuin henkilöhahmoiltaankin. Huijattavat ovat aina rikkaita ja useimmiten myös sangen typeriä. Katsoja toivookin koko ajan, että pojat saisivat kusetuksensa läpi. Uhreja ei elokuvassa ole, eivätkä konnuudet ole koskaan julmia tai väkivaltaisia. Shooting Fish on lempeä komedia ovelien orpojen metkuista. Elokuvan nimi lienee jokin minulle tuntematon englannin idiomi. Kaloja ei tässä elokuvassa siis ammuskella, vaikka sekin luultavasti onnistuisi kaiken taitavilta Jeziltä ja Dylanilta.
Teksti: Minna Karila