Julkiset hellyydenosoitukset – onko mitään kiusallisempaa?
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että pariskunnat halaavat toisiaan julkisesti – vaikkapa tavatessaan tai erotessaan.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että siinä samalla vaihdetaan suukko.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kahvilassa istutaan käsi armaan ympärillä.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joskus harvoin ja spontaanisti pari vaihtaa suudelman keskenään – vaikkapa iloisia uutisia saatuaan.
Mutta ihan kaikkea en minäkään kaikessa armeliaisuudessani sulata.
"Mikään ei pilaa arkiaamua tehokkaammin kuin..."
Tässä eräänä päivänä junassa jouduin todistamaan jotain niin ällöttävää käytöstä kuin olla ja voi. Junavaunun toisessa päässä, melkein minun näkymättömissäni, istui pariskunta. En voinut nähdä kuin puolet naisesta, jonka olkapään ympärille oli kiedottu käsi. Sitä vastoin kuulin heidät kyllä. Jatkuvasti. Valehtelematta puolen minuutin välein tuo olkapäälle kierretty käsi veti naista lähemmäksi, ja muuten hiljaisessa vaunussa kuuluivat kosteat muiskahdukset. Aina noin kuusi kerrallaan.
Siis mikään ei pilaa arkiaamua tehokkaammin kuin limainen kielipeli julkisella paikalla. Hyi olkoon! Muistuttaa ihan teinipojan epätoivoista käytöstä. Sitä sellaista, jota tapahtuu, kun on vihdoin saanut vierelleen tytön, joka suostuu koskemaan, ja ennen kaikkea koskettaa.