Kirja: Sanna Marin kertoo hetkestä, jolloin pelkäsi uransa pääministerinä päättyvän
11:49Näin pääministeri Sanna Marin kommentoi 18.8.2022 Kuopiossa kohuttua biletysvideota.
Julkaistu 03.11.2025 11:07
Juha Kaija
juha.kaija@mtv.fi
Entinen pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoo tuoreessa Toivo on tekoja -kirjassaan omasta näkökulmastaan niin sanotun tanssivideoskandaalin vaiheista.
Sanna Marin oli Kuopiossa SDP:n kesäkokouksen illallisella, kun hän sai viestintäasioiden erityisavustajaltaan Iida Vallinilta tiedon sosiaalisessa mediassa kiertävästä videosta, jolla Marin tanssii "provosoivasti" ystävänsä kotona.
Video oli peräisin yksityiseltä Instagram-tililtä ja Marin kertoo, että tuossa vaiheessa video oli jo median hallussa, mutta sitä ei ollut vielä julkaistu.
Kesäkokouksen illallisella oli myös kansanedustaja Ilmari Nurminen (sd.), jonka kotona illanvietto oli pidetty.
– Vedin hänet illalliselta sivuun ja näytin videon. Ilmarin reaktio ei varsinaisesti ollut rauhallinen: hän oli kauhuissaan, kirjoittaa Marin kirjassa.
Marin, erityisavustaja Iida Vallin, erityisavustaja Tuulia Pitkänen ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman (sd.) kokoontuivat kriisipalaveriin.
– Livahdimme ulos ravintolasta ja sisään pääministerin isoon virka-autoon. Se oli vähiten ilmeinen paikka, jonka keksimme, kirjoittaa Marin kirjassa.
Hän kertoo, että kesäkokouksessa mukana olleet toimittajat olivat vain muutaman kymmenen metrin päässä vielä tietämättöminä skandaalista, joka puhkeaisi hetkenä minä hyvänsä. Tila-autossa istumisen aikana videosta kertova juttu julkaistiin ainakin yhdessä mediassa.
– Näimme sen puhelimiltamme, ja sitten näimme auton tummennettujen ikkunoiden läpi toimittajat, joita käveli pitkin ravintolan pihaa puhumassa puhelimessa. Elekieli kertoi kasvavasta innostuksesta.
He eivät voineet heti poistua autosta ulkona olevien toimittajien vuoksi.
– Kohtaus, joka tästä seurasi, oli sanalla sanoen absurdi: vaikenimme hiirenhiljaisiksi ja tuijotimme toimittajia, jotka puhuivat keskenään ja puhelimiinsa tietämättä, että olimme aivan heidän edessään. Tiedostimme myös äärimmäisen hyvin, että olimme auton vankeina. Jos yksikin meistä astuisi ulos, tuloksena olisi valokuvia, joissa poistumme tila-autossa pidetystä hätäkokouksesta suunnattoman mediaskandaalin kynnyksellä.
Marinin mukaan kesäkokouksen illallinen kuitenkin jatkui rentona eikä kukaan vaatinut häneltä kommentteja.
– Ensin tuntui kuin toimittajat eivät olisi edes pitäneet videota kovin isona juttuna. Yksi henkilö avustajakunnastani jäi paikalle tarkkailemaan median reaktioita – toimittajat lähtivät illalliselta baariin jatkoille, kirjoittaa Marin.
Marin kirjoittaa kirjassa, että seuraavana aamuna viestintäasioiden erityisavustajan Iida Vallisen puhelin pursusi soittoja ja viestejä.
– Toimittajat, joista monet olivat juuri viettäneet riehakkaan illan Kuopion yössä, halusivat kommentin pääministeriltä, kirjoittaa Marin.
Marin vastasi toimittajien kysymyksiin kesäkokouspaikan eli Kuopion musiikkikeskuksen aulassa. Vakavimpia olivat kysymykset huumeiden käytöstä.
Marin kirjoittaa, että ei ole itse käyttänyt eikä ole koskaan edes nähnyt kenenkään käyttävän huumeita, lukuun ottamatta tuntemattoman naisen "pilven" eli kannabiksen polttelua festivaaleilla Italiassa.
Oppositiopuolue perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra sanoi, että pääministerin kannattaisi mennä huumetestiin, ihan vain epäilysten hälventämisen kannalta.
– Koska en ollut käyttänyt huumeita ja halusin asian pois päiväjärjestyksestä, suostuin tähän vastahakoisesti, kertoo Marin.
Marinin mukaan terveydenhuollon ammattilaista pyydettiin testaamaan kaikki mahdollinen, jotta sijaa jatkokysymyksille ei jäisi.
Marin kertoo, että ennen tulosten valmistumista hänelle ja hänen erityisavustajilleen alkoi tulla mieleen absurdeja huolenaiheita.
– Entä jos aamulla syömässäni leivässä oli ollut unikonsiemeniä – kuten komediasarja "Seinfeldin" jaksossa, jossa Elaine menee huumetestiin ja saa unikonsiemenmuffinin takia positiivisen tuloksen? Mitä jos tulos olisi unikonsiementen takia heikosti positiivinen? Miksemme olleet tulleet ajatelleeksi kysyä lääkäriltä, oliko sellainen riski olemassa? Olinko edes syönyt aamulla unikonsiemeniä?
Muutaman päivän kuluttua testitulokset saapuivat, ja ne olivat kaikki negatiivisia. Testitulosten luettelo oli kirjoitettu lääketieteellisin termein.
Marin kertoo, että erityisavustaja Tuulia Pitkänen ryhtyi yhtäkkiä hämmästelemään, miksi bilehuumeena tunnettua ekstaasia ei ole listalla.
– Sieppasimme molemmat puhelimen käteemme ja aloimme näpytellä "mitä ekstaasi on", kirjoittaa Marin.
Marin päätteli erityisavustajiensa kanssa, että jos ekstaasia ei ollut testattu, se näyttäisi salailulta.
– Tiesimme kaikki, että sellaisen virheen jälkeen minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin erota – se olisi lorun loppu.
Marin kertoo, että kuumeisen selvittelyn jälkeen erityisavusta Iida Vallinille tulee mieleen soittaa lääkärille, joka oli tehnyt testin.
– Lääkäri vakuutti, että ekstaasi oli yksi listalla olevista aineista – se oli ilman muuta testattu. Ekstaasi on amfetamiinijohdannainen. Oppia ikä kaikki, kirjoittaa Marin.
Uusi kohu – "Emme tienneet, selvittäisiinkö tästä"
Juhlimiskohut kuitenkin jatkuivat, sillä pian julkisuuteen vuoti uusi valokuva, joka oli otettu pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa. Kuvassa kaksi Marinin vieraana ollutta naista suutelee Suomen valtion virallisen taustakankaan edessä pidellen "Finland"-kylttiä.
– Kun kuva vuoti julkisuuteen, mieliala avustajakunnassani oli hyvin, hyvin synkkä. Emme tienneet, selvittäisiinkö tästä, kirjoittaa Marin.
Marin sanoo pyytäneensä tätä kuvaa anteeksi, koska se oli otettu valtion virallisissa puitteissa ja oli siksi tulkittavissa loukkaukseksi instituutiota kohtaan.
Hän kertoo erityisavustajien kanssa päättäneensä puhua asiasta julkisesti suoraan kansalle SDP:n seuraavassa kesäkokouksessa Lahdessa. Marin kirjoittaa, että Lahden torilla pidetyn puheen aikana hänen äänensä murtui ja kyyneleet nousivat silmiin.
– Ja myös minä kaipaan joskus näiden synkkien pilvien keskellä iloa, valoa ja hauskuutta, sanoi Marin puheessa.
Marin kertoo, että puheen jälkeen hänen torilla kansalaisilta saamana vastaanotto kosketti syvästi.
– Lopulta alkoi tuntua siltä, että skandaali saattaisi oikeasti laantua, ja niin se laantuikin, kirjoittaa Marin.
Toivo on tekoja -kirja (Gummerus) on suomennos samaan aikaan ilmestyvästä englanninkielisestä teoksesta ”Hope in Action” (Scribner). Suomentaja on Maija Laura Kauhanen. Suomenkielinen kirja on muokattu suomalaista yleisöä ajatellen ja sovitettu Suomen oloihin yhteistyössä tekijän kanssa.
Kirja julkaistaan ainakin 17 maassa. Ilmeisesti ulkomaisen yleisön takia kirjassa kerrotaan pohjatietoja Suomen historiasta, poliittisesta järjestelmästä ja puolueiden eroista.
Sanna Marin työskentelee tällä hetkellä strategisena neuvonantajana Tony Blair -instituutissa.
