Rinnat – suuret, pienet vai pääsi kokoiset? Koosta riittää puhetta ja puutetta. Mikä riittää tissimiehelle, mikä taas tissinaiselle?
Arvatkaa mitä mietin tänään? Tissimiehiä. Niihin voi törmätä missä vain ajasta ja paikasta riippumatta, jopa iästä riippumatta. Sellainen voi jopa ähkiä allasi, joskus päälläsi (varmaan enemmän allasi, jos sinulla on isot tissit). Tissimies on se, joka kihertää nähdessään pienenkin rintavaon, on taivaallisen onnellinen Scarlett Johanssonin olemassaolosta – ja paljastaa vuosien jälkeen aina haaveilleensa siitä, että voisi laueta rinnoillesi.
Mutta arvatkaa mitä? Tissimiehelle on se ja sama, ovatko tissisi isot, suuret, hervottomat. Tai pienet, minimaaliset, pikkiriikkiset. Tissimies on onnellinen tisseistä. Siitä, että hän pääsee koskemaan niihin, pyörittelemään niitä käsissään tai edes haaveilemaan niistä.
Tissit, tissit, tissit, tissit.
Koska ajattelin tänään tissimiehiä, ajattelin sitäkin enemmän tissinaisia.
Tissit, tissit, tissit, tissit.
Kiva sana, mutta ne kyllä aiheuttavat liian hitokseen rähinää. Isot rinnat ovat taakka, pienet taas tekevät itsetunnolle hitokseen hallaa. Isot rinnat, ja olet tyrkky. Pienet, niin olet poikamainen. Naiset riitelevät rinnoista keskenäänkin: ovatko suuret, pienet vai pääsi kokoiset ne parhaimmat. Itse asiassa naiset tuntuvat kränäävän omista ja etenkin toisten maitorauhasista eniten. He katsovat toisiaan leuan alle halveksuen ja arvioiden, haukkuvat, vertailevat, nyrpistelevät ja osoittelevat. Joskus jopa huorittelevat.
Naiset, älkää jaksako tehdä koosta ongelmaa – jätetään se huoli ja murhe edelleen miehille, sinne navan alle.
Arvatkaa miksi.
Olkaa onnellisia, että teillä on rinnat. Itse lääpin ja näprään rintojani säännöllisesti vain tarkistaakseni, että ovathan ne vielä tallella – ja että ne tulevat myös olemaan. Rintasyöpä ei ole mikään leikin juttu. Tykkäisin kyllä kovasti, jos ne säilyisivät tuossa vielä pitkään ja saisivat heilua vielä sen oikean tissimiehen nenän edessä.