Tänään maanantaina tulee kuluneeksi 30 vuotta onnettomuudesta, joka kosketti koko Suomea kesäkuussa vuonna 1991. Seitsemän varusmiestä hukkui, kun panssarivaunu BTR-60 upposi Saimaalla kesken Puolustusvoimien harjoituksen.
Eversti Tarmo Kauppila toimi Puolustusvoimien tutkintalautakunnan puheenjohtajana ja tunsi useita onnettomuuspaikalla olleita. Hän muistaa edelleen onnettomuuspäivän tarkasti.
Kauppila oli viettänyt suurimman osan perjantaipäivästä purjeveneen kunnostushommissa. Kun hän saapui kotiinsa puoli yhdeksältä, puhelin soi.
– Sain soiton Kaakkois-Suomen sotilasläänin päivystyshenkilöltä ja tiedon onnettomuudesta. Minua oli kaavailtu tutkintolautakunnan puheenjohtajaksi.
Kauppila lähti yötä myöten ajamaan Taipalsaaren onnettomuuspaikalle. Ensitietojen mukaan neljä varusmiestä oli hukkunut onnettomuudessa.
Turmapaikalla vastassa oli joukko vakavakasvoisia miehiä. Tragedian todellinen kokoluokka alkoi hahmottua.
– Vasta siellä perillä minullekin selvisi, että kysymyksessä olikin seitsemän varusmiestä, Kauppila kertoo.
Kyseessä oli historiallinen suuronnettomuus, joka on edelleen yksi Puolustusvoimien kohtalokkaimmista turmista.
– En muista toista vastaavanlaista tapaturmaa, missä palveluksessa olleita varusmiehiä menehtyisi yhtä montaa. Tapaus oli monin tavoin ainutkertainen.
Panssarivaunu upposi Saimaan pohjaan
14. kesäkuuta vuonna 1991 Lappeenrannasta 30 kilometriä pohjoiseen Taipalsaarella oli käynnissä ampumaleiri. Mukana oli varusmiehiä Savon prikaatista ja Karjalan prikaatista.
Edessä oli vesistön ylitys, jossa kaksi jääkärikomppaniaa hyökkäisi uivilla BTR-60-panssarivaunuilla Saimaan länsirannalta vesistöä pitkin itärannalle.
Ylityksessä oli mukana noin parikymmentä neuvostovalmisteista BTR-60-vaunua, joille oli samana päivänä suoritettu koesukellukset sekä kaikki määrätyt tarkastukset.
