Psykologi Elina Nurminen Väestöliiton parisuhdekeskuksesta arvioi usein kuultujen parisuhde- ja rakkausmyyttien paikkansapitävyyttä. Eikö rakkauden kuulukaan olla helppoa, voiko kumppaniin rakastua uudelleen tai onko erilleen kasvaminen muutakin kuin kulunut hokema?
”Vastakohdat täydentävät toisiaan.”
Tarua.
Ihminen ihastuu useammin itsensä kaltaiseen kuin erilaiseen kumppaniin. Parit muistuttavat toisiaan persoonallisuudeltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan.
Ulospäin näkyvä erilaisuus voi pohjimmiltaan olla samanlaisuutta. Silloin ihminen kohtaa ”erilaisessa” kumppaniehdokkaassa ne puolet itsestään, jotka hän on laittanut sivuun. Esimerkiksi itsevarma ihastuu epävarmaan, koska hän voi kohdata omaa epävarmuuttaan kumppanin kautta. Kumppanit eivät ikinä ole identtisiä. Toisen erilaisuus mahdollistaa uusien puolien kohtaamisen itsessä.
Joskus toisen erilaisuus mahdollistaa tehtäväjaon, jossa kumpikin voi pysyä omalla mukavuusalueellaan.
”Sen oikean vain tuntee.”
Tarua.
Ei ole olemassa yhtä oikeaa. Ihminen ihastuu sellaiseen, joka sattuu vastaamaan hänen tarvitsevuuteensa oikealla hetkellä. Tällainen hetki voi olla yksinäisyyden tunne, jolloin lämmin hymy sulattaa sydämen. Rakkaussuhde voi alkaa kuin salamaniskusta tai hiljalleen tutustuen. Kumpikin tapa on yhtä oikea.
Jotta suhde voisi syvetä, tarvitaan jossain vaiheessa varmuutta ja halua sitoutua. Silloin oma tunne on paras mittari suhteen jatkumiselle.
”Parisuhde vaatii työtä.”
Totta.
Parisuhde ei pysy elävänä, jos kumppanit eivät jaa toisilleen toiveitaan ja pelkojaan. Herkistä asioista keskusteleminen voi tuntua ponnistelulta ja toisaalta helpottavalta. Parisuhteen hoitaminen edellyttää kummankin halua sitoutua ja viettää aikaa yhdessä. Työnteko parisuhteessa on sitä, että asettaa kumppanin ykkössijalle omassa elämässä.
