Näin presidentti Sauli Niinistö muisteli selviytymistään historiallisen tuhoisasta tsunamista: Sähkötolpassa taistelin hengestäni

Yli 200 000 ihmistä kuoli ja miljoonat menettivät kotinsa Aasian tsunamissa jouluna 2004. Yksi hyökyaallosta hengissä selvinneistä oli tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Artikkeli on julkaistu ensimmäistä kertaa 14.12.2014. Julkaisemme sen uudelleen traagisen tapahtuman vuosipäivänä.

Aasian tsunamista tulee kuluneeksi tapaninpäivänä 15 vuotta. Hyökyaalto tappoi yli 230 000 ihmistä Intian valtameren reunavaltioissa. Suomalaisia tsunamikatastrofissa menehtyi tai katosi 179.

Tsunamin pyörteisiin joutuivat myös Euroopan investointipankin varapääjohtajana tuolloin toiminut Sauli Niinistö ja hänen kaksi aikuista poikaansa. He olivat lomamatkalla Thaimaan Khao Lakissa.

 ”Vesimassa oli kuin pöytävuori”

Presidentti Sauli Niinistö arvioi Kari Lumikeron toimittamassa Surun aalto -dokumentissa selvinneensä tsunamista sattuman ansiosta ja toimimalla vaistonvaraisesti.

Niinistö oli matkalla rannalle, kun hän huomasi veden vetäytyneen kauas merelle.

– Näkyi vain puoli kilometriä, kilometri pelkkää mutaista merenpohjaa. Totta kai se pani miettimään, mistä on kysymys, Niinistö muistelee.

Niinistö kertoo päätelleensä ”juristin lailla”, että jos vesi on mennyt pois, se tulee kyllä takaisinkin – ja mahdollisesti lujaa.

– Näky, jonka sitten näin, oli kuin Kapkaupungin pöytävuori, valtavan korkea tasainen vesimassa. On vaikea sanoa, kuinka kaukana merellä se silloin oli, mutta ei ehkä kilometriä kauempana. Silloin tuli kyllä kiirettä.

Niinistö selvisi hengissä riippumalla sähköpylväässä

Niinistö onnistui pakenemaan vesimassaa poikiensa kanssa läheisen rakennuksen taakse. Niin hän vältti hyökyaallon ensimmäisen kuolettavan iskun.

– Talon sivustalta tuli veden ja pärskeiden mukana huonekaluja ja muutama tarjoilijakin. Aika nopeasti totesimme, että siihen on mahdoton jäädä. Havaitsin sähkötolpan vähän matkan päässä ja kun virtaus ei ollut enää niin kova, arvelin kykeneväni uimaan sen luo.

Seurue onnistui uimaan tolppien luo ja kiipeämään niihin. Pian vesi nousi aiempaakin korkeammalle.

– Luulen, että kävimme korkeimmillaan jossain 7–8 metrissä. Veden liike oli kuitenkin kuin hissiliikettä, ja tolpasta pystyi pitämään suhteellisen hyvin kiinni.

”Missä on mahdottomuuden raja”

Niinistö ei muista, miten kauan hän odotti tolpassa vesimassojen rauhoittumista.

– Kun kynsin ja hampain pysytteli kiinni, tunsi tietyllä tavalla taistelevansa. Myös ajantaju siinä varmasti katosi. Jälkeenpäin olen päätellyt, että ehkä tunnin, puolentoista verran saattoi siinä nousevan ja laskevan veden puitteissa mennä.

– Välillä koki pettymyksiäkin, kun vesi lähti laskemaan ja luuli, että tilanne on ohi, kunnes vesi sitten taas nousi uudelleen.

Välillä mielessä oli epätoivoakin.

– Kun jotain aivan mahdotonta oli jo tapahtunut, jäi miettimään, missä mahdottomuuden raja on. Eli tuleeko vettä jossain vaiheessa niin paljon, että tolppakaan ei enää riitä. Sitä muistan ainakin miettineeni.

Osa muistoista Niinistöä nyt jo naurattaakin.

– Melkein heti maalle päästyäni tipahdin viemärikaivoon, jonka kansi oli lentänyt auki. Se ei ollut kiva kokemus. Tosin viemärikaivo oli jossain määrin kai puhdistunut siinä virtauksessa, Niinistö hymyilee.

Kohtalotoverit auttoivat asian työstämisessä

Lopulta vain pintanaarmuja saanut Niinistö ja hänen poikansa vietiin sairaalaan sidottaviksi ja sieltä edelleen Phuketin lentokentälle.

Puhektista heidät lennätettiin sotilaskoneessa 10 muun suomaisen kanssa Bangkokiin. Sieltä matka jatkui Finnairin vuorokoneella Helsinkiin.

Kokemuksen työstämisessä auttoivat eniten muut saman kokeneet.

– Se oli oikeastaan aika mielenkiintoinen pienryhmä, joka meitä kokoontui yhteen siellä Phuketin keräyskeskuksessa. Luulen, että siinä joukossa paremmin mielsi sen, että me olemme selviytyneet ja yritämme selvittää tiemme kotiinkin yhdessä.

“Selviytyminen oli sattumien summaa”

Niinistöllä on tsunamin kokeneille ja heidän läheisilleen yksi viesti.

– Aika monille tuli omantunnon tuskiakin tapahtuman vuoksi esimerkiksi siitä, kuka oli perheessä päättänyt, että mennään juuri sinne. Tai kuka lähti sinä aamuna kaupunkikierrokselle ja pelastautui sillä tavalla, ja kuka taas oli perunut lähtönsä. Tällaisia pieniä sattumia. Me olemme tavallaan niiden sattumien kooste: myös se on sattumasta kiinni, että jää henkiin.

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja