Suomessa on kouluttautunut palomieheksi viisi naista. Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella työskentelevä Sari Rautiala teki sen ensimmäisenä. Työpäivän aikana hän saattaa pelastaa liikenneonnettomuuksien uhreja, vapauttaa ahtaaseen paikkaan joutuneen lapsen, hakea kissan räystäältä maankamaralle ja sammuttaa tulipaloja.
Miksi Sari Rautialaa pitäisi kutsua: palomieheksi, palonaiseksi vai naispalomieheksi?
– Itse kutsun itseäni palomieheksi. Se lukee palkkakuitissakin, Sari sanoo.
Päätös lähteä pelastusalalle kypsyi lukiossa parikymmentä vuotta sitten.
– Alun perin tarkoituksenani oli mennä isoveljeni tavoin poliisikouluun, mutta näkökykyni ei aivan riittänyt siihen. Asuinpaikkakunnallani oli hyvin aktiivinen vapaapalokunta, ja siitä se ajatus palomiehen työstä sitten lähti. Tässä on jotain samaa, mitä ajattelin poliisin ammatissakin olevan: ihmisten auttamista ja vaihtelevuutta.
Ennen kuin Sari hyväksyttiin silloiseen Valtion Pelastuskouluun Kuopioon, hänen piti läpäistä monivaiheiset kokeet. Niihin kuului pyöräilyä, lihaskuntoa, uintia, juoksua sekä psyykkisen kestävyyden testaamista.
– Olen liikkunut lapsesta asti esimerkiksi kilpahiihdon ja jalkapallon merkeissä. Puntilla opin käymään isoveljien esimerkistä.
Sari aloitti palomiehen työt vuoden 1996 tammikuussa, ensimmäisenä naisena Suomessa.
