Väkivalta ja sen uhka kuuluu lähes kaikkien ensihoitajien työhön Suomessa. Vuoden 2020 kyselytutkimuksessa ensihoitotyötä päivätyökseen tekevistä yhteensä 93 prosenttia oli kohdannut väkivaltaa tai sen uhkaa työssään.
MTV:n tuoreimmassa Asian ytimessä.docissa kysyttiin neljältä pääkaupunkiseudulla työskentelevältä ensihoitajalta kauhunhetkistä ambulanssissa ja hälytyskohteissa.
– Eräs kollegani joutui pakenemaan asunnosta parvekkeelta hyppäämällä ja sai siitä pysyvän raajavamman. Kollegoitani on lyöty, potkittu, kuristettu, vedetty hiuksista, syljetty ja yritetty heittää ulosteella, kuvailee parikymmentä vuotta ensihoitajana työskennellyt Mika Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta.
– Tietenkin olen kuullut, mitä muuta Suomessa on tapahtunut ensihoitajille. On otettu panttivangiksi, puukotettu, jahdattu kirveellä, ammuttu ambulanssia kohti ja pahoinpidelty nyrkein sekä potkuin.
Sanallinen hyökkäävyys ilmenee kiroiluna, haistatteluna ja uhkailuna. Ensihoitajat kertovat, miten potilaat uhkaavat seksuaaliväkivallalla, vetää turpaan tai tappaa.
– Yleensä sanallisen uhkauksen esittää päihtynyt suomalainen mieshenkilö, Mika kertoo.
Mikan mukaan potilaat ovat myös uhanneet ensihoitajien lapsia. Myös muut MTV haastattelemat ensihoitajat kertovat kuulleensa, miten heidän koko nimensä ja osoitteensa selvitetään tai heidät etsitään muutoin käsiin myöhemmin.
Helsingin pelastuslaitoksella työskentelevä Venla kertoo, että vaikka naiseus on usein hyvä asia ensihoitajan työssä, sillä on myös varjopuolensa.
– Olen kohdannut tehtävillä suoranaista naisvihaa ja aika vaarallisen tuntuista sellaista, kymmenen vuotta ensihoitajana työskennellyt Venla sanoo.
MTV:n haastattelemat ensihoitajat esiintyvät turvallisuussyistä tässä jutussa etunimillään.
Asian ytimessä.doc: Vaarallinen potilas
Uusimmassa Asian ytimessä -dokumentissa tutustutaan ensihoitajien työn varjopuoleen.
"On otettu panttivangiksi, puukotettu, jahdattu kirveellä, ammuttu ambulanssia kohti, kuristettu ja yritetty heittää ulosteella." Näin kuvailee Mika ensihoitajien arkea.Venla kertoo naisvihasta ja huorittelusta. "Olen todistanut vierestä, kun potilas tarttui työpariani munista."
Joka päivä joku ensihoitaja Suomessa joutuu uhkaavaan tai väkivaltaiseen tilanteeseen. Katso koko dokumentti alta.
17:56
Dokumentin katsominen vaatii maksuttoman MTV Katsomo -kirjautumisen.
Huorittelua ja kourimista
Helsingin pelastuslaitoksella työskentelevä Venla kertoo kokeneensa työssään monesti seksuaalista häirintää ja todistaneensa vierestä, kun työpari on joutunut sen kohteeksi. Seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuvat niin naiset kuin miehet.
"Häirintää tulee useimmiten päihtyneiltä henkilöiltä. Nuorilta, vanhoilta, miehiltä ja naisilta. Naisilta naisia kohtaan, naisilta miehiä kohtaan, miehiltä naisia kohtaan ja miehiltä miehiä kohtaan.
Monesti potilas saattaa valita työparista jommankumman. Tai puhua törkeyksiä niin, että te olette varmaan keskenään tehneet sitä ja tätä. Ollaan koskettu, tartuttu kiinni tai puhuttu siitä, että kuinka minä voisin tehdä sinulle kaikenlaista.
Venla kertoo, että vaikka potilas käyttäytyisi epämiellyttävästi, useimmiten ensihoitajan on hoidettava tehtävä loppuun.
Sanottu, että haluaisit varmaan tietää, miltä mun muna tuntuu sun perseessä ja tällaisia ihan todella törkeitä. Ja lisätty vielä, että selvitän missä olet, jotta voin tulla näitä toteuttamaan.
Olen useamman kerran ollut tilanteessa, että on ollut pikkujoulukausi ja keski-ikäinen nainen on tytötellyt ja huoritellut minua. Ja valinnut sitten toisella tavalla kohteekseen miespuolisen työparini niin, että tarttunut häntä munista kiinni ja ehdottelee kaikenlaista.
Pääasiallisesti itseäni ovat häirinneet seksuaalisesti miehet. Häirintä on ollut aika monimuotoista. Potilaskohtaamisessa pitää mennä potilasta lähelle ja koskettaa, niin siinähän potilas voi tosi yllättäenkin päästä ottamaan kiinni reidestä, ranteesta ja rajoittaa liikkumistani tai lääppiä.
Jokainen näistä tehtävistä on suoritettu loppuun. On muutamia tilanteita, joissa keikan jälkeen ollaan työparin kanssa käyty tapahtumia läpi ja on tullut sellainen helpotuksen huokaus, että huh, tämä keikka on nyt ohi."
Potilas osoitti käsiaseella
Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella työskentelevän Mikan työuran pahin tilanne tapahtui kahdeksan vuotta sitten, kun häntä uhattiin käsiaseella.
”Oli kaunis huhtikuinen maanantaiaamu ja tuli kiireetön ensihoitotehtävä asuinalueelle, jossa ensihoito ei käy kovinkaan usein. Tehtävän esitiedot tai mikään muukaan ei antanut viitteitä tulevasta.
Kun saavuimme kohteeseen, hyppäsin autosta ulos ja avasin auton sivuovea ottaakseni tarvittavat tutkimusvälineet mukaani. Samassa kuulin selkäni takana oven rämähdyksen ja omakotitalon rappusten yläpäässä seisoi mies, joka tähtäsi minua käsiaseella.
Kyseinen mies kehotti kohteliaasti, mutta voimakkain sanoin meitä poistumaan paikalta. Varoitin työpariani kovalla äänellä asevaarasta, mutta hän ei valitettavasti kuullut sitä. Lähdin juoksemaan karkuun tehden samalla hätäkutsua hätäkeskukselle. Ambulanssin takana melkein törmäsin työpariini ja sain kerrottua hänelle tilanteen.
Lähdimme työparini kanssa ambulanssia suojana käyttäen juoksemaan naapurirakennuksen taakse. Samalla huomasin, että asemies jahtaa yhä meitä ja osoittaa aseella. Työparini pääsi rakennuksen taakse suojaan ja minä erään ajoneuvon taakse.
Tämä henkilö ei sitten meitä enää sinne seurannut. Pyysimme häntä useita kertoja luopumaan aseesta ja kerroimme, että olemme pelastuslaitoksen ensihoidosta ja tulleet auttamaan häntä. Lopulta hän luopui aseesta ja meni takaisin omakotitaloonsa.
Hätäkeskus oli hälyttänyt poliisin paikalle. Kun henkilö oli poliisin hallussa ja poliisi kehotti meitä tulemaan pois piiloistamme, sain otettua ehkä kolme askelta ja sitten polveni pettivät.
Tilanteen jälkeen en pystynyt ajamaan ambulanssia ja sille hoidettiin sitten toinen kuljettaja. Minut ja työparini vapautettiin välittömästi tehtävistämme.
Meille järjestettiin asemalla heti jälkipurku ja muutaman päivän kuluttua toinen. Menin työterveyteen ja siitä alkoi sitten jälkihoito. Kävin terapiassa vuoden verran.
Tapahtuma oli todella pelottava ja tuli painajaisiini usean kuukauden ajan. Myöhemmin selvisi, että henkilön ase oli lataamaton ja niin kutsuttu kaasuase. Syytä hänen toiminnalleen en saanut koskaan tietää.”
Puukko heilunut
Hätäkeskus pyrkii antamaan ensihoitajille esitiedoissa kaiken tarvittavan, jotta nämä voivat varautua tehtävään. Hätäkeskus varoittaa esimerkiksi tiedossa olevista riskeistä tai jos paikalla olijoilla on väkivaltarikoksia taustalla.
Ensihoitajien ainoa suojaväline on niin kutsuttu puukkoliivi, joka suojaa teräaseilta ja pienikaliiberisen aseen luodeilta. Eri alueilla on erilaiset käytännöt suojaliivin käytössä.
Esimerkiksi Päijät-Hämeen alueella ensihoitajat käyttävät suojaliiviä aina, Pirkanmaalla taas aina yöaikaan. Pääkaupunkiseudulla liivi puetaan aina tietyissä tehtäväkoodeissa.
– Kun tiedossa on selvä riski, paikalle menevät ensin poliisit ja vasta sitten ensihoito, kun poliisi on varmistanut tilanteen turvallisuuden, Helsingin pelastuslaitoksella työskentelevä Venla kuvailee.
Venla kertoo, että uhkatilanteet tulevat kuitenkin usein yllätyksenä.
”Kerran meille tuli tehtävä kaatumisena tai haavakoodilla. Oltiin jo korttelin päässä, kun hätäkeskus kutsui meidän yksikköämme kiireellä, että älkää menkö sinne, siellä on ammuttu.
Jäätiin sitten etäämmälle odottamaan ja siellä tosiaan oli vainaja, jota oli ammuttu ja tekijä oli karkuteillä.
Sellaiset tilanteet, joissa oikeasti käydään päälle, ovat usein ennalta-arvaamattomia.
Olen ollut myös tilanteessa, jossa poliisi oli ilmoittanut meille tilanteen turvalliseksi. Olimme uhrin luona hoitamassa häntä, kun aggressiivinen ja raivostunut tekijä juoksi meitä ensihoitajia kohti.
Poliisit saivat hänet kiinni. En tiedä, mitä siinä oli tapahtunut, koska käsitys oli se, että hän oli jo ollut kiinni. Oliko heillä sitten ollut kiinni väärä henkilö vai oliko tekijöitä ollutkin useampi?
Minulla on ollut useampia tilanteita, missä puukko on niin sanotusti heilunut.
Kerran otettiin päihtynyt ja sekava kaveri kyytiin kadulta. Hän oli ihan yhteistyössä meidän kanssamme, mutta kun kysyttiin henkilöllisyyspaperit, esiin tuli stiletti.
Toisella kerralla kadulta kyytiin otettu päihtynyt henkilö tajuttomana, laukussa päällimmäisenä teiseri (lamautin).”
"Kauhea ryske ja pauke"
Venla kertoo, että suurin osa tehtävistä hoidetaan loppuun, oli tilanne miten uhkaava tahansa. Välillä pitkittynyt väkivaltauhkatilanne eskaloituu vasta, kun ensihoitoyksikkö pääsee sairaalaan.
”Erään kerran puoliso oli soittanut miehelleen ambulanssin. Jälleen kerran isokokoinen mies, joka sanoi, että arvostaa meidän työtämme.
Hän oli meille alusta saakka, että en mä ketään lyö ja en mä teille mitään tee, minkä itse ainakin otin juuri päinvastoin. Piti lähteä sairaalaan ja hän suostui siihen.
Kun päästiin sairaalaan, työpari jäi kertomaan hoitajien huoneeseen raporttia potilaasta ja minä saattelin henkilön potilaspaikalle. Vein hänet huoneen perälle ja siinä ei ollut paikalla muita potilaita, eikä myöskään hoitajia, joten olin hänen kanssaan kahden.
Yhtäkkiä tämä potilas kääntyi silmät leimuten, syöksyi kohti ja latasi ihan kunnolla minua päin aivan raivolla. Hän oli iso kaveri, niin pääsin hänen kätensä alta livahtamaan pois.
Hän jäi purkamaan vihaansa seiniin ja oviin, kauhea ryske ja pauke kuului.”
Hyökkäys ambulanssissa
Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella työskentelevä Jari on tehnyt ensihoitajan työtä kymmenen vuotta.
Hän kertoo, että erityisesti synteettiset huumeet saavat potilaat käyttäytymään arvaamattomasti ja aggressiivisesti. Muutama vuosi sitten eniten turvallisuusriskejä ensihoitajille aiheutti lakka-huume, nykyisin tilalle on tullut Alfa-PVP eli peukku.
Pari viikkoa sitten Itä-Uudenmaan käräjäoikeus antoi tuomionsa tapauksesta, jossa lakkaa käyttänyt potilas oli pahoinpitellyt Jarin ambulanssissa.
”Saimme aamuyöllä tehtävän ja esitietojen mukaan potilas oli mahdollisesti käyttänyt alkoholia. Saapuessamme kohteeseen potilas makasi kerrostalon pihalla, eikä reagoinut puhutteluun tai kevyeen ravisteluun millään tavalla.
Jos potilasta ei muuten saada reagoimaan, hänen tajuntansa tason selvittämiseksi yleinen tapa ensihoidossa on aiheuttaa potilaalle kipua. Näin sitten tein ja potilaan tajunta palautui sen verran, että rauhoiteltuamme häntä pystyimme taluttamaan hänet ambulanssiin tutkittavaksi.
Potilaan käytös antoi jo tässä kohtaa viitteitä siitä, että hän oli ehkä käyttänyt lakkaa. Ambulanssissa kesken tutkimusten hän sammahti uudestaan kuin joku olisi pannut häneltä virrat pois päältä.
Kun hän ei taaskaan reagoinut puhutteluun ja ravisteluun, jouduin aiheuttamaan hänelle kipua. Siihen hän reagoi hyvin voimakkaasti ja sai jostain päähänsä, että olin lyönyt häntä ja hyökkäsi kimppuuni.
Mikan mielestä uhka- ja väkivaltatilanteista pitää puhua avoimesti työyhteisössä. Jari taas pitää haistattelua ja verbaalista uhkaamista niin tavanomaisena, etteivät tilanteet nouse puheeksi työkavereiden kesken.
Suojasin itseäni, mutta en onnistunut hälyttämään apua radiopuhelimeni hätäpainikkeesta. Työparini yritti painaa omaa hätäpainikettaan, mutta potilas potkaisi radiopuhelimen hänen kädestään.
Tilanne ambulanssin hoitotilassa muuttui painiksi. Potilas ei lyönyt tai potkinut minua, mutta ruhjoi minua omalla massallaan. Lopulta sain työnnettyä hänet nurin paareille. Pääsimme pakenemaan työparini kanssa hoitotilasta ja hälyttämään apua.
Poliisi sattui olemaan lähistöllä ja tuli todella nopeasti paikalle. Tässä vaiheessa potilas makasi ambulanssissa paareilla ja huusi kuin sikaa olisi tapettu, eikä poliisikaan saanut häneen kontaktia. Kun poliisit menivät sisälle ambulanssiin, potilas kävi heidän päälleen. Siellä sitten neljä poliisia paini hänen kanssaan.
Sain tilanteessa ruhjeita, mustelmia ja ihorikkoa, mutta enemmän vammat olivat psyykkisiä.
Kyllä se pelästytti voimakkaasti ja loi pelkotiloja, jotka heijastuivat myös tuleviin työvuoroihin. Kun tulee samantyyppisiä tehtäviä, kyllä siinä hyvin varovaisesti työskentelee ja koko ajan pelkää sitä, että laukeaako tämä tilanne jollakin lailla. Ihan tänä päivänäkin vielä, vaikka näistä tapahtumista on neljä vuotta aikaa.”
Naisvihaa ambulanssissa
Helsingin pelastuslaitoksella työskentelevä Venla kertoo, että pelottavimpia ovat tilanteet, jotka jatkuvat uhkaavina pitkään ja ne on silti hoidettava loppuun.
– Näistä tilanteista pulmallisen tekee se, ettei niissä ole välttämättä oikein riittäviä perusteita pyytää apua poliisilta, vaikka tilanne on selkeän uhkaava, Venla pohtii.
MTV:n haastattelemat ensihoitajat kertovat, että useimmiten uhkariskin sisältävät tehtävät tulevat itsetuhoisuus- tai myrkytyskoodilla ja potilaan oirehdintaan saattaa liittyä mielenterveysongelmia.
Venla kertoo, että myös yksi hänen uransa piinallisimmista keikoista tuli myrkytyskoodilla.
”Soitin tehtävälle etukäteen ja sieltä vastasi asiallinen nuori mieshenkilö, joka kertoi odottavansa meitä pihalla.
Saavuttiin kohteeseen, eikä hän ollutkaan vastassa. Sanoin työparilleni, että minulla on ikävä intuitio, että tässä on jotain mätää.
Työparini meni pikkuisen edeltä kerrostalon rappuun ja kun olin menossa perään, hän viittoi vaivihkaa minua pysähtymään. Pysähdyin heti ja näin että hän keskustelee jonkun henkilön kanssa, jota en kuitenkaan nähnyt.
Kun he tulivat ambulanssiin ja potilas käyttäytyi alusta pitäen erikoisesti minua kohtaan, ei vastannut kysymyksiin ja tuijotti piinaavasti. Mies oli sekava ja harhainen. Hän kertoi, ettei ollut saanut naista ja on siksi vihainen naisille ja väheksyy minua.
Lähdettiin liikkeelle ja auto pitikin nopeasti pysäyttää, koska potilas vain tuijotti minua ja näytti siltä, että hyökkää kohta kimppuuni. Tilanne oli todella räjähdysherkkä.
Vaihdettiin työparini kanssa rooleja niin, että minä hyppäsin kuskin paikalle. Kesken ajon potilas yhtäkkiä kääntyi ja heitti minua kynällä ja tamponilla. En tiedä, mistä hän oli ne kaivanut käsiinsä.
Sairaalalle päästyämme jäin kahdestaan hänen kanssaan. Hän halusi pyörätuolin ja alkoi pyöriä sen kanssa minua ympäri ja sanoi, että voi tehdä minulle mitä vaan. Hän tuli useita kertoja hyvin lähelle, tuijotti ja kosketti radiopuhelintani, jalkaani ja sellaista. Hän selvästi halusi testata, että pelkäänkö minä.
Takaisin autolle päästyämme kollegani sanoi, että hyvä ettet tullut silloin sinne rappukäytävään. Hän kertoi, että potilas oli tullut häntä vastaan leipäveitset käsissään. Hän oli käskenyt viedä ne pois ja potilas oli totellut.
Minulle tuli keikan jälkeen ihan hirveä olo. Potilas oli keikan aikana selkeästi osoittanut, etteivät naiset ole muuta kuin hänen seksuaalisten halujensa täyttämistä varten ja naiset ansaitsevat kaltoinkohtelua, että mitä jos olisinkin mennyt edeltä. Tai mitä jos työparinikin olisi ollut nainen, että miten se tilanne olisi siitä kehittynyt.
Tällä potilaalla oli koko ajan selkeästi mielen päällä, että olen perseestä, koska olen nainen. Pinnalla oli viha minua kohtaan ja naisia yleisesti. Ja tämä potilas ei ollut päihtynyt.”
Myös sivulliset uhkana
Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella työskentelevä Mika kertoo kohtaavansa haistattelua tai uhkaavia tilanteita ehkä kaksi kertaa vuodessa.
Samalla alueella työskentelevä Jari taas kertoo haistattelun ja sanallisten uhkauksienkin olevan niin yleistä hänen työssään, että hän antaa niiden enimmäkseen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Jari pohtii, olisiko miespuolisen ensihoitajan koolla vaikutusta potilaiden käytökseen, sillä hän on pienikokoisempi kuin Mika. Molemmat miehet arvioivat, että työparin naissukupuoli monesti rauhoittaa arvaamattomia tilanteita.
– Potilaiden lisäksi arvaamattomasti saattavat käyttäytyä hänen puolisonsa, muut läheiset tai täysin sivulliset henkilöt. Useimmiten näistä tilanteista selviää puhumalla, Mika sanoo.
Jari muistaa tapauksen, jossa ambulanssi oli siirrettävä tapahtumapaikalta potilaan hoitamiseksi, kun väkijoukko yritti niin aggressiivisesti sisälle autoon.
Mika kertoo, että tilanteet saattavat eskaloitua hyvin pienestäkin.
”Viimeisin tilanne tapahtui vajaa vuosi sitten. Oli kerrostaloasunto, jossa päihtynyt potilas osoitti tyytymättömyytensä saamaansa palveluun. Hän tuli ihan naamalle ja iholle, käyttäytyi uhkaavasti minua kohtaan.
Pyysin häntä perääntymään ja kerroin, että poistumme asunnosta, koska hänen käytöksensä on meitä kohtaan uhkaavaa. Hän seurasi meitä kerrostalon pihalle, jossa saimme kuitenkin puhumalla loppujen lopuksi asian selvitettyä.
Syy hänen aggressiiviseen ja suoraviivaiseen käytökseensä oli varmastikin voimakas päihtymystila. Hän oletti saavansa meiltä kuljetuspalvelua. Kun kieltäydyimme, hän oli erittäin tyytymätön siihen.”
Syynä voi olla myös sairaus
MTV:n haastattelemat ensihoitajat kertovat, että ylivoimaisesti merkittävimmän väkivaltauhan heidän työssään aiheuttaa huumeidenkäyttö. Potilaat saattavat olla aggressiivisia hoitajiaan kohtaan myös muista syistä.
Arvaamaton tai väkivaltainen käytös saattaa johtua myös potilaan sairaudesta tai vammoista, esimerkkeinä alhainen verensokeri, muistisairaus tai päävamma.
Parikymmentä vuotta palomies-ensihoitajan töitä tehnyt Jari työskentelee Helsingin pelastuslaitoksella. Hän muistaa tapauksen, jossa jäi epäselväksi, mistä potilaan käytös lopulta johtui.
”Oli isokokoinen mies, joka oli ajanut pyörällä ja lentänyt jostakin syystä tangon yli. Hän oli sitten pudonnut katuun ja lyönyt päänsä.
Tulimme työparini kanssa paikalle ja katsoimme, että kaveri on sekavan oloinen. Saatiin talutettua hänet ambulanssiin ja ryhdyttiin haastattelemaan häntä.
Hän alkoi sitten poikkeuksellisen rajusti ja törkeästi nimittelemään meitä ja uhkasi tappaa meidät.
Ajattelin siinä, että 120–130-kiloinen mies kun lentää tangon yli ja lyö päänsä, niin onkohan hänellä kehittymässä jonkinlainen aivovamma ja aivopaineiden nousu saa hänet sekavaksi.
Potilas sitten jossain vaiheessa kyllästyi meidän tutkimuksiimme, nousi ylös ja alkoi tempoa ambulanssin sähköovea auki. Totesin sitten siihen, että älä revi ovea, että se menee rikki.
Tämän jälkeen hän kääntyi ja latasi nyrkkiä minua kohti. Työparini oli sen verran hereillä vieressäni, että hän nappasi potilaan käden kiinni ja sain väistettyä lyöntiä. Kaadoimme potilaan paareille ja otettua hallintaote hänestä.
Poliisilla meni jonkin aikaa tulla paikalle. Sinä aikana saimme jututettua tätä kaveria, jolloin hän tavallaan luovutti. Ajattelin, että tämä käytös liittyi päävammaan, mutta hän rauhoittui heti, kun poliisit tulivat.”
Vaikea päästä karkuun
Usein julkinen paikka tuo turvaa ensihoidon työhön, kun lähistöllä on muita ihmisiä ja tilanteesta on mahdollista päästä karkuun.
Ambulanssin hoitotila on ahdas paikka puolustautua. Yksityisasunnoissa tilanne voi taas äityä hyvinkin hankalaksi.
– Pahimpia ovat niin kutsutut huumeluolat, eli ahtaat asunnot, joissa on useita sekavassa tilassa olevia ihmisiä, kertoo Venla.
Hän kertoo yhden esimerkin tällaisesta tehtävästä.
”Miehen ystävät olivat hälyttäneet apua ja esitietojen mukaan epäiltiin huumeiden yliannostusta.
Asunnossa oli päihtyneitä, sekavasti käyttäytyviä ja jatkuvaa möykkää pitäviä henkilöitä. Tajuton potilas makasi parisängyllä huoneessa ja työparini oli kierrettävä huoneen täyttävä sänky huoneen perälle päästäkseen hoitamaan häntä. Tämä ei ole koskaan toivottava tilanne.
Minä jäi makuuhuoneen ovelle, kun äkkiä ovi lävähti kiinni. Avasin oven ja sanoin sen takana oleville päihtyneille henkilöille, että oven on pysyttävä auki. He olivat, että sori sori.
Potilas ei heti herännyt ja työparini joutui häntä herättelemään vähän rivakammin. Kun hän pikkuisen siitä heräsi, nämä muut henkilöt tulivat huoneen ovelle.
Ja yhtäkkiä tämä potilas hyppäsi pystyyn sängystä ja otti puukon vyöltään. Samassa yksi näistä sekavasti käyttäytyneistä henkilöistä hyökkäsi sängyn yli potilaan kimppuun.
Työparini pääsi onneksi pois sängyn takaa, kun nämä kaksi jäivät tappelemaan keskenään. Työparini kanssa juostiin karkuun asunnosta ja ilmoitettiin tilanne hätäkeskukselle.
Yksi asunnossa olleista juoksi peräämme pihalle ja huusi apua, koska uskoi toisen tappelijoista tappavan toisen.”
Ampuma-aseet uhkana
Poliisi on kiinnittänyt eri puolilla maata huomiota siihen, että ihmiset kantavat yhä useammin teräasetta mukanaan. Ensihoitajan työssä haasteita aiheuttavat myös erehdyttävästi oikeaa asetta muistuttavat replikat ja erilaiset kaasukäyttöiset aseet.
Kaasukäyttöinen ase ei ole vaaraton, sillä poliisi takavarikoi jatkuvasti esimerkiksi metallikuulilla täytettyjä kaasuaseita tai oikeaksi ampuma-aseeksi muutettuja kaasuaseita.
Helsingin pelastuslaitoksella työskentelevä pelastaja-ensihoitaja Jari kertoo, että eräällä tehtävällä potilaan kotona kaikille pöytätasoille oli levitelty erilaisia oikealta ampuma-aseelta näyttäviä aseita. Koska aseita oli niin paljon, hän arveli niitä jonkinlaisiksi jäljennöksiksi.
– Syytä sille, miksi hän oli levitellyt ne pöydille ennen meidän tuloa sinne, ei selvinnyt koskaan, Jari sanoo.
Myös Venla kertoo eräästä ensihoitotehtävästä, joka peruuntui aseuhan takia.
”Kerran oli yöaika ja soitin kohteeseen, josta vastasi hätääntynyt ilmoittaja. Hän kertoi, että olivat kadulle kaatuneen miehen saatelleet tämän asuntoon. Miehellä oli ollut pieni vekki päässä ja hän oli käyttäytynyt sekavasti. He olivat potilaalle soittaneet ambulanssin, koska tämä pitäisi varmastikin tarkastaa.
Ilmoittaja sanoi, että miehellä oli Suomi-konepistooli eteisessä. Kysyin, että oliko aseesta ilmoitettu hätäkeskukseen, kun me emme olleet saaneet tietoa. Sanoin, että poliisi menee yleensä tällaisille keikoille ensimmäisenä.
Ilmoittaja kertoi, ettei ollut kertonut aseesta hätäkeskukselle, koska uskoi, että ase oli deaktivoitu. Hän ei siis ollut nähnyt tarpeelliseksi ilmoittaa aseesta hätäkeskukselle, koska luuli asetta deaktivoiduksi. Mutta emmehän me voi sellaista riskiä ottaa, että se varmaankin on deaktivoitu.
Kielsin heitä menemästä enää takaisin miehen asuntoon ja kerroin olevani asiasta yhteydessä hätäkeskukseen. Ilmoittaja vastasi, etteivät he enää menisi asuntoon, koska mies oli alkanut puhua niin sekavia juttuja, että he olivat katsoneet parhaaksi poistua asunnosta.
Poliisi hoiti sitten tehtävän loppuun.”
Herättelyt toivat uhkaa
MTV:n haastattelemat ensihoitajat ovat yhtä mieltä siitä, ettei väkivallan tai sen uhan pitäisi kuulua heidän työhönsä.
– Me olemme kuitenkin auttajia ja auttajaorganisaatio. Tällaista ei pitäisi päästä tapahtumaan, sanoo Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella työskentelevä Mika.
– Enhän tietenkään halua, että näitä tapahtuu, mutta olen asennoitunut niin, että valitettavasti väkivallan uhka kuuluu työhömme. Yritän itse olla varovainen ja vaikuttaa tilanteisiin niin, etteivät ne ainakaan eskaloituisi, sanoo Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella työskentelevä Jari.
Osa MTV:n haastattelemista ensihoitajista arvioi, että pääkaupunkiseudulla väkivallanuhka on ollut läsnä heidän työssään aina, eikä määrässä ole tapahtunut merkittävää muutosta. Heidän mukaansa suurin muutos on tapahtunut maakunnissa sen jälkeen, kun huumeidenkäyttö on levinnyt sinnekin.
Helsingin pelastuslaitoksella työskentelevä Venla arvioi kuitenkin, että väkivaltatilanteiden määrä lisääntyi 5–7 vuotta sitten, kun niin kutsutut herättelytehtävät siirrettiin poliisin vastuulta ensihoitajille.
– Siirto tapahtui siksi, että kadunvarteen sammuneella arvioidaan olevan terveydellinen riski. Itse huomasin erään alueenvaihdon yhteydessä, että kun herättelytehtävät vähenivät, samalla vähenivät myös uhkatilanteet, Venla pohtii.
Ei auta pelätä
Valtaosa MTV:n haastattelemista ensihoitajista kertoo, ettei väkivaltatilanteista huolimatta pelkää työssään, vaikka yksittäisissä tilanteissa pelko onkin ollut läsnä. Jos pelolle antaisi vallan, se vaikuttaisi kykyyn jatkaa työssä.
– Itse en voi väittää, etteikö joskus pelottaisi. Kyllä niitä tilanteita on ollut. Kyllä minä olen joskus miettinyt, että miksi haluan jatkaa tätä työtä. Että onko tämä sen arvoista, että jonain päivänä on se puukko omassa kyljessä, Venla sanoo.
Kaikki MTV:n haastattelemat ensihoitajat kertovat, että työ on kuitenkin monipuolista, vaihtelevaa ja auttaminen tuo siihen mielekkyyttä. Ja sattuu työssä niitä hienojakin hetkiä, kun saa auttaa synnytyksessä ja uuden pienen ihmisen maailmaan.
– Kiitoksen näkee yleensä potilaan kasvoilta. Suoraa kiitosta saan aika harvoin, mutta kyllä sitäkin joskus tulee. Pari kertaa olen saanut jälkikäteen kirjeen pelastusasemalle, Venla kuvailee.
Mika kertoo, että hänelle työssä merkittävä voimavara on työyhteisö ja onnistumisen tunteet tehtävillä.
– Vanhus sanoo hymyillen kiitos tai on saanut laittaa lapsipotilaalle laastarin käteen, tällaiset saavat jaksamaan tässä työssä, Mika kertoo.
– Toisinaan se voi olla se vahvasti päihtynyt keski-ikäinen suomalainen mies, joka baarimatkalla kompuroinut ja mumeltaa meille ambulanssissa, että teette jätkät kyllä tärkeää työtä.