Anna Vähä-Nuuja kiinnostui vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Eikä hän ole ainoa, sillä Maanpuolustusnaisten Liiton jäsenmäärä on tuplaantunut sodan alkamisen jälkeen.
Parolannummen varuskunnassa kuuluu naurua ja iloista puheensorinaa. Toukokuun kolmantena viikonloppuna kasarmille on kokoontunut lähes 250 maanpuolustusnaista eri puolilta Suomea.
Yksi heistä on lappeenrantalainen Anna Vähä-Nuuja, joka osallistuu jo toista kertaa vuosittain järjestettävään jotokseen.
Maanpuolustusnaisten Liiton valtakunnallinen jotos on kaksipäiväinen maastovaellus naisille. Pienryhmissä suorittava vaellus ei ole ryppyotsaista suorittamista, vaikka tarkoituksena on myös maanpuolustustahdon sekä henkisen ja fyysisen kunnon vahvistaminen.
Asian ytimessä.doc: Maamme naiset
Anna on insinööri ja lappeenrantalainen perheenäiti. Hän alkoi treenata maanpuolustustaitoja, jotta voisi suojella rakkaimpiaan tiukan paikan tullen.
Dokumentissa seurataan, kuinka Annan kolmen hengen partio pärjää vuotuisella maastovaelluksella.
26:11
Dokumentin voi katsoa maksuttomilla MTV Katsomo -tunnuksilla.
Takana on yö kasarmin tuvassa, ja nyt Lappeenrannan partion jäsenet pakkaavat reppujaan vaellukselle.
Vähä-Nuujan lisäksi kolmen hengen partioon kuuluvat Tiina Anttonen ja Satu Suoknuuti. Edessä on pyörävaellus ja 12 tehtävärastia, joiden sisällöstä he eivät tiedä vielä mitään.
– Meillä on aika mielenkiintoinen porukka. Satu on ollut useita vuosia maanpuolustusnaisten toiminnassa, ja hän osallistunut moneen jotokseen jo ennen tätä. Minulle tämä on toinen ja Tiinalle ensimmäinen jotos, Vähä-Nuuja kertoo.
– Olemme vain miettineet, mikä on meistä kunkin osaamisen vahvuus, sillä emme tiedä tarkalleen, mitä tänään on edessä.
Tämän vuotisen jotoksen teemana on keskiaika, ja partio on sonnustautunut teemanmukaisiin asusteisiin.
Wanaja-jotoksen johtaja Satu Rajala tulee tervehtimään partiota ennen lähtöä.
– Mikäs meininki? Jännittääkö?
Vastaus tulee kuorossa: Jännittää!
Rajala kyselee naisilta, mikä sai heidät kiinnostumaan maanpuolustuksesta.
Ensimmäistä kertaa vaellukselle osallistuva ja lähihoitajana työskentelevä Tiina Anttonen liittyi maanpuolustusnaisiin vuoden alussa.
– Viime itsenäisyyspäivänä oli Lappeenrannassa paraati, minkä jälkeen tutkin maanpuolustusnaisten sivuja. Siitä tämä idea lähti, Anttonen kertoo.
Turvaa perheelle
Vähä-Nuuja toimii Lappeenrannan maanpuolustusnaisten varapuheenjohtajana ja koulutusvastaavana. Hän liittyi maanpuolustusnaisiin koronan jälkeen, kun poliittiset epävarmuudet alkoivat Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
– Ukrainan ja Venäjän konfliktin alkaminen herätti turvattomuutta. Samalla tietoisuuteen nousi uudella tavalla ajatus siitä, että asumme itärajan tuntumassa.
Vähä-Nuujan mukaan sota kaksinkertaisti Lappeenrannan yhdistyksen jäsenmäärän. Sama on ollut nähtävissä myös valtakunnallisesti. Ennen sodan alkua Maanpuolustusnaisten Liitossa oli jäseniä vajaa 2 000, nyt maanpuolustusnaisia on jo reilu 4 000. Uusissa jäsenissä on runsaasti akateemisesti koulutettuja, eikä heillä ole aiempaa armeijataustaa.
Vähä-Nuuja ei ole käynyt armeijaa. Maanpuolustusnaisissa hän haluaa oppia selviytymiskeinoja, jotta pysyy toimintakykyisenä tilanteessa kuin tilanteessa.
– Tuli olo, että haluan oppia sellaisia taitoja, että en hätäänny ja panikoi, jos tulee esimerkiksi pitkä sähkökatko tai tietoliikennekatko. Liittymisen syy ei ollut pelkkä sodan uhka.
– Haluan pystyä turvaamaan oman ja perheeni kaikissa tilanteissa.
Vähä-Nuuja ei näe itseään ase kädessä rintamalla.
– Toki jos oma perhe olisi uhattuna, kaikki keinot olisi käytettävä, hän pohtii.
Suomalaisista naisista 70 prosenttia on valmis puolustamaan Suomen rajoja
Suomalaisilla naisilla on halukkuutta osallistua monin tavoin yhteiskunnan toimintojen varmistamiseen häiriö-, poikkeus-, tai kriisitilanteissa, selviää tuoreesta tutkimuksesta.
70 prosenttia vastanneista on valmis puolustamaan Suomen rajoja ja koskemattomuutta. 18–29-vuotiaista alle puolet (47 %) on valmis puolustamaan rajoja, 50–59-vuotiaista naisista peräti 83 prosenttia.
Lähes 70 prosenttia suomalaisista naisista on valmis osallistumaan koulutukseen, joka parantaa heidän valmiuksiaan selviytyä häiriö- ja poikkeusoloissa.
Lue lisää: Tutkimus: Näin moni nainen olisi valmis tarttumaan aseeseen Suomen puolustamiseksi
Kyselyn on toteuttanut Naisten Valmiusliitto ja E2 Tutkimus. Kyselyyn vastasi yli viisisataa suomalaista naista toukokuussa 2025.
34. kerran järjestettävän jotoksen johtajan Satu Rajalan mukaan ensimmäisellä vuoden 1990 vaelluksella oli vain neljä joukkuetta. Nyt mukana jo 62 partiota ja osallistujia lähes 250.
– Nyt kello on jo niin paljon, että jätän teidät valmistautumaan kilpailuun ja pakkaamaan reput valmiiksi, Rajala päättää keskustelun Lappeenrannan partion kanssa.
Taidot testissä
Kasarmin edessä joukkueet lähetetään parin minuutin välein matkaan. Pyörät on haettu edellisenä iltana valmiiksi, ja lähtöalueella käteen annetaan kartta.
– Kierrätte rastit päinvastaisessa järjestyksessä eli aloitatte rastilta numero 12. Onko Rautamiekoilla kaikki hallussa? Toistakaa vielä, kajahtaa kuuluttajan ääni megafonista.
Sen jälkeen kuuluttaja pyytää joukkuetta nostelemaan jalkojaan ja menemään kyykkyyn. Tämä naurattaa partiota ja muitakin lähtövuoroaan odottavia.
– Minusta tuntuu, että te olette valmiita! Onnea matkaan! sanoo kuuluttaja lopuksi.
Voittaja ei ole välttämättä se, joka suorittaa vaelluksen rivakimmin, vaan matkan varrella suoritettavien tehtävien pisteet määrittävät joukkueen sijoituksen.
Vähä-Nuujan mukaan heillä kasassa on hyvä porukka, jolla on jo nyt hyvä yhteishenki.
– Minulla on surkeat suunnistustaidot. Se pelottaa eniten, Vähä-Nuuja naurahtaa.
Tehtäviä laidasta laitaan
Yhdellä rasteista testataan kilpailijoiden ensiaputaitoja. Hoitoalalla töitä tekevät Suoknuuti ja Anttonen aloittavat kokeneesti ensiapunuken elvyttämisen.
Rytmikäs elvytys jatkuu, ja pian rastin valvoja toteaa kilpailuajan päättyneen.
– Viisi minuuttia on tosi pitkä aika elvyttää, Suoknuuti toteaa hengästyneenä.
– Hieno suoritus, kehuu Vähä-Nuuja hengästyneitä kanssakilpailijoita.
Joukkue hyppää taas pyörän selkään ja matka jatkuu.
Jotoksen etenemistä on seuraamassa myös panssariprikaatin komentaja eversti Juhana Skyttä. Hänen mukaansa naisten kouluttamisella on iso merkitys koko maanpuolustuksen kannalta. Skytän mukaan on tärkeää, että jokainen suomalainen osaa toimia kriisitilanteen tullen.
– Kyllä tällainen maanpuolustuskoulutus ja maanpuolustustoiminta nostavat valmiutta ja luovat edellytyksiä toimia, jos tapahtuu jotain poikkeavaa. Maanpuolustuksessa jokaisella toimijalla on oma paikkansa.
Seuraavaksi Lappeenrannan partiolla on vuorossa panssariajoneuvojen tunnistusta.
– Teillä on viisi minuuttia aikaa yhdistää kuvat ja nimet. Olkaa hyvä!
Ryhmä ryhtyy selaamaan panssariajoneuvojen kuvia ja nimiä.
– Joku Leopard tuo on. Tämä on uudemman näköinen ja tuo vanhemman, Anttonen sanoo.
Ruokailu Hämeenlinnan puistossa
Ruokarastilla kolmikko ryhtyy tottuneesti valmistamaan ruokaa retkikeittimillä. Jotoksen johtaja Satu Rajalan saapuessa paikalle ryhmä toteaa, että rastit ovat sujuneet heiltä hyvin.
– Ei ole kovin montaa kerta eksytty, naurahtaa Vähä-Nuuja.
Rajala kertoo, että liiton tavoitteissa on fyysisen kunnon ylläpitäminen. Tällä kertaa pyöräreitin pituus onkin 25 kilometriä.
– Pyörä on ollut ihan miellyttävä ajaa, toteavat naiset.
Ruokailun edetessä keskustelu siirtyy vakavampiin aiheisiin.
Vähä-Nuuja harmittelee, ettei kriisin leimahtaessa maanpuolustusnaisille ole määrättyä tehtävää.
– Näkisin, että meidän tehtävämme olisi pitää arki rullaamassa, hän pohtii.
Vähä-Nuuja toteaa, että jotkut jäsenet ovat kouluttautuneet niin, että he voisivat tarvittaessa toimia esimerkiksi muonitus- tai kuljetusjoukoissa.
Rajala kertoo, että liitto ajoi valmiusrekisterin luomista naisille jo 90-luvulla.
– Sitä ei ole kuitenkaan vieläkään tehty. Nyt näyttää paremmalta, että tässä asiassa päästäisiin vihdoin ja viimein eteenpäin. Saisimme teille siviilinaisille rekisterin ja tiettyjä omia ennaltamäärättyjä tehtäviä.
– Nythän tämä mielletään usein naisten puuhasteluksi. Se toisi tähän tavoitteellisuutta, lisää Vähä-Nuuja.
Rynnäkkökiväärillä ampuminen tuttua
Jotoksella on joka kerta myös tarkkuuteen liittyvä tehtävä. Tällä kertaa rastilla heitetään tikkaa sekä ammutaan ritsalla ja ekoaseella.
Vähä-Nuuja kertoo, ettei hänellä juuri ole kokemusta ampumisesta.
– Itse olen sen verran asetta käyttänyt, että olen kokeillut ja testannut. Jos tulisi sotatilanne, luulen, että olisin taustajoukoissa.
Alkuvuodesta maanpuolustustaipaleensa aloittanut Anttonen kertoo käyneensä pistooliammunnan alkeiskurssin.
– Se oli jännää, kun siinä oli ensimmäistä kertaa kovat piipussa.
– Minulla on intohimo oppia kaikkea uutta ja tarpeellista, sillä en ole käynyt armeijaa, lisää Anttonen.
Keskiaikayhdistyksen järjestämällä keppihevosrastilla tehtävänä oli kuljettaa "pyhää vettä" luostarilta linnalle ratsain.
Vähä-Nuuja toteaa rastilla ilkikurisesti, että keppihevosella ratsastaminen on varmaan "tosi tärkeä" taito maanpuolustusnaisille.
– Meillä on kuitenkin hyvä asenne. Tehdään, mitä käsketään, Vähä-Nuuja toteaa.
Päivän päätösruokailu
Rautamiekat saapuivat kasarmille illansuussa. Kolmikko istahtaa vielä hetkeksi metsän reunaan.
– Mikä luulet meidän sijoituksemme olevan? kyselee Vähä-Nuuja.
– Toimintarastit meillä menivät tosi hyvin, toteaa Suoknuuti.
– Se on kyllä arvoitus. Ehkä jossain puolessa välissä arvelisin, lisää Anttonen.
Vähä-Nuujan mukaan kunto ei loppunut kesken edes pitkällä pyörävaelluksella.
– Hyvät pyörät. Ukkojen on turha valittaa armeijan jutuista tämän jälkeen meille. Voimme sanoa, ettei pyöräily tuntunut missään.
Vähä-Nuujan mukaan turvaa tuo myös se, että on tutustunut maanpuolustusnaisten järjestöön ja verkostoon.
– Kenenkään meidän ei tarvitse pärjätä yksin. Tiedän, keneltä saan taustatukea ja apua, missä tahansa tilanteessa.
Lopuksi hän summaa päivän annin.
– Parasta tässä on, kun on huippuseuraa. On naurettu koko päivä.
– Voisin lähteä ensi vuonna uudestaan, jos huolitte, lisää ensimmäistä kertaa mukana ollut Anttonen.