Alppihiihtäjä Sami Uotilaa, 30, ei voi moittia sitkeyden puutteesta. Jo nousu kahdesti maailmancupin palkintopallille maasta, jossa termi "alppihiihto" oli vielä lähes tuntematon käsite Uotilan aloittaessa lajin, on vaatinut äärettömästi töitä. Siksi paluu maailmancupsirkukseen viidennen kerran leikkauspöydältä saa Uotilan nostamaan vain kevyesti hartioitaan.
- Onhan se toki hienoa, että vielä pystyy laskemaan, Uotila myöntää.
Viime olympiatalven mentyä polven eturistisidevamman takia pilalle Uotila mietti pitkään, kannattaako rinteeseen enää nousta. Kun päätös jatkamisesta oli tehty, uran vammojen (molempien polvien vääntynyt eturistiside sekä murtuneet olkaluu, sääriluu ja selän nikama) mielestä pyyhkimiseen oli vain yksi keino.
- Laskuja ja lisää laskuja toistolla. 60 lumipäivää, 600 harjoituslaskua ja 18000 harjoituskäännöstä saivat kummasti polven ja mielen unohtamaan entiset ongelmat, Uotila laukoo.
Uotila laski maailmancupia viimeksi reilu vuosi sitten Itävallan Söldenissä. Viimeksi cup-pisteillä (21:s Slovenian Kranjska Gora) hän oli helmikuussa 2005. Siksi Uotilan on otettava 2. joulukuuta Yhdysvaltain Beaver Creekissä alkavalla suurpujottelukaudella vastaan tiettyjä realiteetteja.
- Lähtönumeroni on 60:n paikkeilla, eli toiselle kierrokselle pääsemisessä on puristamista, Uotila tietää.
Rinnettä rytinällä alas
Uotila lupaa, että rinteessä nähdään vanhaa tuttua rämäpäisyyttä, sillä korkeilla lähtönumeroilla laskiessa varmistelemalla ei ole tarjolla edes jäännöspisteitä. Ilman tasaista menestystä pudotusta lähtönumeroon ei ole luvassa.
- Kolmesti täytyy yltää 15 joukkoon cupissa, että lähtönumero putoaisi 30:n korville. Ehdoton tavoitteeni on tälläkin kaudella olla jossakin kisassa kymmenen sakissa, Uotila linjaa.
Tavoitteen kanssa tulee kiire, sillä kaudella lasketaan vain kuusi suurpujottelun maailmancupkisaa. Beaver Creekin jälkeen Italian Alta Badian (17.12), Itävallan Hinterstoderin (21.12) ja Sveitsin Adelbodenin (6.1.) kisat lasketaan tiiviinä ryppäänä, mutta muuten on hiljaisempaa.