Etelä-Afrikka/USA 2005. Ohjaus: Frederik Du Chau. Käsikirjoitus: David Scmidt, Steven P. Wegner, Kirk De Micco, Frederik Du Chau. Tuotanto: Broderick Johnson, Andrew A. Kosove, Edward L. McDonnell, Lloyd Phillips. Kuvaus: David Eggby. Leikkaus: Tom Finan. Suomenkieliset äänet: Salama (Stripes) – Aleksi Sariola; Olli Vuori (Nolan Walsh) – Jarmo Mäkinen; Jenni Vuori (Channing Walsh) – Heljä Heikkinen; Nuori Salama – Henri Piispanen; Venla (Franny)-vuohi –Ulla Tapaninen; Tuisku (Tucker) -poni – Pekka Laiho; Nuori Priimus (Young Pride) – Oskari Tamminen; Nuori Rasmus (Young Ruffshodd) – Otto Piispanen; Sir Tarmo (Sir Trenton) – Pertti Koivula; Klaara Äärimaa (Clara Dalrymple) – Kristiina Halttu; Putsi (Buzz) -kärpänen – Jussi Lampi; Skutsi (Scuzz) -kärpänen – Jukka Laaksonen; Hanhi (Goose) -pelikaani – Ilkka Heiskanen; Veksi (Woodzie) – Jyrki Kovaleff; Priimus (Pride) –Petteri Halmela; Rasmus (Ruffshodd) – Aksu Palmen; Sanni (Sandy) – Jenni Laakso; Selostaja – Antero Mertaranta; Pena Punaheltta (Reggie)-kukko – Petteri Summanen; Myrsky (Lightning) -koira – Juuso Myllyrinne; Lammas (Sheep) – Tuomas Enbuske. Suomenkielinen käännös: Ulla Renko. Ohjaaja: Kari Tamminen. Kesto: 103 min.
Juuri parahiksi kesälomien alkuun elokuvateattereihin saapuu mainio koko perheen eläinseikkailu Salamaseepra. Ihmepossu-Baben (1995, 1998) ja ikivihreän Yli esteiden (National Velvet, 1944) -hevosklassikon jälkiä seuraileva seeprasaaga on raikas uutuus, jonka parissa viihtyvät sekä lapset että lapsenmieliset.
Kun söpö seepravauva jää sattumalta kiertävän kotisirkuksensa matkasta, löytää pienokainen uuden kodin maanviljelijän ja hänen eläinrakkaan tyttärensä Jennin luota. Salamaksi ristitty seepra kasvaa rinta rinnan kilpahevosten kanssa yllättävin seurauksin: Salama uskoo itsekin olevansa täysverinen ravuri. Kuten sadun luonteeseen kuuluu, alku on aina hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo. Nolojen epäonnistumisten sisuunnuttama seeprasankari yltää tarinan koskettavassa finaalissa voittoon. Salaman menestys ei ole yllätys katsojalle, eikä sitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Kuten Babessa, loppukohtauksen ensisijainen nautinto syntyy tarinan sisäisen yleisön hämmästyksestä.
