Suojelupoliisin selvitys Matti Saarelaisesta sisälsi muistion, jota ei alun perin pitänyt edes olla olemassa. Supo kiistää johtaneensa mediaa harhaan.
Viranomaiselle tehdyn asiakirjapyynnön huolimaton selvittäminen voi jopa johtaa virkavastuukysymysten arviointiin, sanoo Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen STT:lle.
Asiakirjapyyntöjen selvittely on noussut esiin suojelupoliisin (supo) tekemästä selvityksestä, jonka supo luovutti aiemmin helmikuussa sisäministeriölle. Selvitys koskee supon entisen työntekijän Matti Saarelaisen toimintaa ja hänen osuuttaan Gennadi Timtshenkon kansalaisuusprosessissa 1990-luvulla. Supo luovutti aineistoa tiedotusvälineille osin salattuna helmikuussa.
Lue myös: Supon selvitys: Ei viitteitä, että Matti Saarelaisella olisi ollut epäasiallista yhteyttä ulkomaisiin tiedusteluihin
"Esiin pullahtavat asiakirjat" herättävät kysymyksen virkavastuusta
STT ja ainakin Iltalehti olivat kuitenkin jo aiemmin pyytäneet supolta tapaukseen liittyvää aineistoa tietopyynnöllä. Viime syksynä suojelupoliisista vastattiin STT:lle, ettei supossa tunnistettu asiakirjoja, jotka olivat tietopyynnön kohteina, eli mitään medialle annettavaa ei ollut. Kuitenkin ministeriölle annetun selvityksen liitteenä on asiakirja, joka sisältää medioiden aiemmin pyytämää tietoa.
Julkisoikeuden professori Voutilainen ei kommentoi suoraan STT:lle suojelupoliisin toimintaa vaan yleisellä tasolla sitä, miten viranomaisten tulee selvittää asiakirjapyyntöjä ja vastata niihin. Voutilaisen mukaan virkamiehillä on virkamieslain ja hallintolain perusteella velvollisuus selvittää julkisuuslakiin perustuvat tietopyynnöt huolellisesti.
– Jos tehdään ratkaisu ja ilmoitetaan, että asiakirjoja ei ole, ja sitten ne pullahtavatkin jostain esille, asiaa tulisi arvioida viranomaisessa vähintään virkamiesoikeudellisesti virkavastuukysymyksenä. Kysymys on siitä, onko virkamies selvittänyt aikanaan tietopyynnön asianmukaisella tavalla huolellisesti, sanoo Voutilainen.
Lue myös: Sisäministeriö tekee tarkastusraportin supon Matti Saarelaista koskevasta selvityksestä
Muistio, jota ei ollut, löytyikin
Kysymyksiä herättävä julkisuustulkinta koskee selvityksen liitettä, jossa käsitellään sitä, miten supossa keskusteltiin viime keväänä Saarelaisen kanssa hänen osallisuudestaan Timtshenkon kansalaisuusprosessiin. Asia tuli julkisuuteen, kun Iltalehti kirjoitti aiheesta.
STT pyysi loka–marraskuussa supon selvitystä Timtshenkon kansalaisuushakemuksen hyväksymiseen liittyvistä tapahtumista. Supolta pyydettiin myös selvityksen tekoon liittyvää viestinvaihtoa. Tuolloin vastaus oli, että asiaa oli käsitelty sisäisin keskusteluin eikä keskusteluista ollut tehty muistiota, koska kyse ei ollut virkamiesoikeudellisesta menettelystä. Näin ollen supon näkemyksen mukaan ei ollut asiakirjaa, jota luovuttaa.
Sisäministeriölle luovutettuun selvitykseen on kuitenkin liitetty muistio supon johdon ja Saarelaisen keskustelun sisällöstä. Iltalehti otsikoi tällä viikolla Supon johdon valehdelleen muistiosta. Supo kuitenkin kiistää johtaneensa mediaa harhaan.
Supo muutti tulkintaa
Iltalehden uutisen jälkeen suojelupoliisi kertoi Twitterissä, että supon osastopäällikkö teki muistiinpanoja Saarelaisen kanssa viime toukokuussa käydystä keskustelusta. Nämä muistiinpanot osastopäällikkö välitti myös supon johdolle sähköpostilla.
Supo toteaa, etteivät sähköpostimuistiinpanot voineet olla esimerkiksi supon kirjaamon tai tiedonhallintapäällikön tiedossa, kun media pyysi aiemmin asiasta tietoa. Muistiinpanojen arvioitiin supon mukaan muodostavan julkisuuslain piiriin kuuluvan asiakirjan vasta siinä vaiheessa, kun sisäministeriö pyysi Saarelaisesta selvitystä tammikuussa. Tällöin ne liitettiin osaksi selvitystä.
– Supo ei ole missään vaiheessa pyrkinyt johtamaan toimittajia harhaan saatikka rikkomaan julkisuuslakia, supo kirjoittaa Twitterissä.
Lue myös: IL: Supo-taustainen johtaja järjesti Putinin kaverille Suomen kansalaisuuden – supo suhtautuu tietoihin "erittäin vakavasti"
Sähköpostikin voi olla julkinen asiakirja
Julkisuuslain kannalta kyse on siis siitä, onko osastopäällikön aiemmin johdolle lähettämä sähköposti ollut julkisuuslain piiriin kuuluva asiakirja.
Julkisoikeuden professori Voutilainen sanoo yleisellä tasolla, että viranomaisen sähköpostiviesti voi olla julkisuuslain piiriin kuuluva asiakirja. Hänen mukaansa sähköpostin voidaan kuitenkin katsoa jäävän lain piirin ulkopuolelle, jos se sisältää esimerkiksi sisäistä ajatuksenvaihtoa tai muistiinpanoa. Julkisuuslain poikkeuksia pitäisi silti tulkita Voutilaisen mukaan suppeasti.
– Muistio laaditaan yleisesti jotakin tarkoitusta varten, joka liittyy viranomaisen tehtäviin, hän sanoo.
Voutilaisen mukaan viranomaisen pitäisi vastauksessaan myös ilmoittaa, jos sen hallussa on asiakirjoja, joiden se ei katso kuuluvan julkisuuslain piiriin. Hänen mukaansa viranomaisen on niin ikään ilmoitettava, että päätös pitää voida viedä hallinto-oikeuden arvioitavaksi.
– Myös siinä tilanteessa, että ei ole asiakirjoja, sanoo Voutilainen.
Saarelais-selvityksen tapauksessa Supo on kertonut vedonneensa siihen, ettei kirjaamo tai tietohallintopäällikkö ole voinut luovuttaa sähköposteja, koska niitä ei pidetty asiakirjoina.
– On perusteltua kysyä, olisiko esihenkilökeskustelun muistiinpanojen luonnetta voitu arvioida juridisesti toisin. Silloin ne olisi myös annettu jo aiemmin medialle. Mistään tahallisesta harhaan johtamisesta ei kuitenkaan ole kyse, suojelupoliisi kirjoittaa Twitterissä.
Lue myös: HS: Myös Timtshenkon tyttären kansalaisuushakemus käsiteltiin epätavallisen nopeasti
Selvitys: Saarelainen antoi neuvon
Supon selvityksestä ilmenee, että Ulkomaalaisviraston johtajana työskennellyt Saarelainen oli neuvonut Timtshenkon tuntemalle liikemiehelle Kai Paanaselle, että Timtshenkon kansalaisuushakemuksen käsittelyä voi pyytää kiireellisenä. Hän kertoi supon johdolle antaneensa vastaavan neuvon oikeuskanslerin vahvistamasta kiirehtimisohjeesta uransa aikana myös muille.
Nykyinen oligarkki Timtshenko kuului jo tuolloin Vladimir Putinin tuttaviin, ja KGB-taustaisen Putinin ura oli nousujohteessa presidentti Boris Jeltsinin hallinnossa. Timtshenkolla itsellään on puolestaan epäilty olleen kytköksiä Neuvostoliiton ja Venäjän tiedustelupalveluihin, minkä hän on itse kiistänyt.
Timtshenko sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1999 kiirehtimismenettelyllä. Supolta ei pyydetty prosessissa lausuntoa, vaikka supon selvityksen perusteella Saarelaiselle oli esitetty toive tästä.
Myös Timtshenkon muut perheenjäsenet saivat kansalaisuuden, joskin osa vasta seuraavana vuonna. Helsingin Sanomat kertoi tällä viikolla, että Timtshenkon tyttären kansalaisuushakemus käsiteltiin nopeasti, vaikka aiemmin Ulkomaalaisvirasto oli päättänyt olla käsittelemättä hänen hakemustaan kiireellisenä.
Ulkomaalaisvirasto oli nykyisen Maahanmuuttoviraston edeltäjä.
Saarelainen kiistää selvityksessä vaikuttaneensa Timtshenkon kansalaisuuspäätökseen. Supon selvityksen mukaan lopullista totuutta Saarelaisen osuudesta ei saada.
Selvityksessä kuitenkin todetaan, ettei Saarelainen ole urallaan ollut epäasiallisessa yhteydenpidossa muiden valtioiden tiedustelupalveluihin. Sisäministeriö on kertonut laativansa keväällä tarkastusraportin Saarelaisen toiminnasta.
Saarelainen ja Kai Paananen eivät ole tällä viikolla vastanneet STT:n kommenttipyyntöihin.
