Suojelupoliisin selvitys Matti Saarelaisesta sisälsi muistion, jota ei alun perin pitänyt edes olla olemassa. Supo kiistää johtaneensa mediaa harhaan.
Viranomaiselle tehdyn asiakirjapyynnön huolimaton selvittäminen voi jopa johtaa virkavastuukysymysten arviointiin, sanoo Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen STT:lle.
Asiakirjapyyntöjen selvittely on noussut esiin suojelupoliisin (supo) tekemästä selvityksestä, jonka supo luovutti aiemmin helmikuussa sisäministeriölle. Selvitys koskee supon entisen työntekijän Matti Saarelaisen toimintaa ja hänen osuuttaan Gennadi Timtshenkon kansalaisuusprosessissa 1990-luvulla. Supo luovutti aineistoa tiedotusvälineille osin salattuna helmikuussa.
Lue myös: Supon selvitys: Ei viitteitä, että Matti Saarelaisella olisi ollut epäasiallista yhteyttä ulkomaisiin tiedusteluihin
"Esiin pullahtavat asiakirjat" herättävät kysymyksen virkavastuusta
STT ja ainakin Iltalehti olivat kuitenkin jo aiemmin pyytäneet supolta tapaukseen liittyvää aineistoa tietopyynnöllä. Viime syksynä suojelupoliisista vastattiin STT:lle, ettei supossa tunnistettu asiakirjoja, jotka olivat tietopyynnön kohteina, eli mitään medialle annettavaa ei ollut. Kuitenkin ministeriölle annetun selvityksen liitteenä on asiakirja, joka sisältää medioiden aiemmin pyytämää tietoa.
Julkisoikeuden professori Voutilainen ei kommentoi suoraan STT:lle suojelupoliisin toimintaa vaan yleisellä tasolla sitä, miten viranomaisten tulee selvittää asiakirjapyyntöjä ja vastata niihin. Voutilaisen mukaan virkamiehillä on virkamieslain ja hallintolain perusteella velvollisuus selvittää julkisuuslakiin perustuvat tietopyynnöt huolellisesti.
– Jos tehdään ratkaisu ja ilmoitetaan, että asiakirjoja ei ole, ja sitten ne pullahtavatkin jostain esille, asiaa tulisi arvioida viranomaisessa vähintään virkamiesoikeudellisesti virkavastuukysymyksenä. Kysymys on siitä, onko virkamies selvittänyt aikanaan tietopyynnön asianmukaisella tavalla huolellisesti, sanoo Voutilainen.
