Museokeskus Vapriikin tutkimuksissa otetaan näytteet kaikista palautetuista kalloista. Näytteiden hintavaan analyysiin ei kuitenkaan ole vielä saatu rahoitusta.
Suomeen kuluvalla viikolla Ruotsista palanneet vanhat kallot ovat päässeet heti suurennuslasin alle. Museokeskus Vapriikin tutkimusryhmä ottaa parin viikon ajan näytteitä jokaisesta 82 palautetusta suomalaiskallosta. Näytteenoton jälkeen kallot jatkavat matkaansa haudattaviksi.
Kallot vietiin aikoinaan 1800-luvun lopulla Suomesta Ruotsiin Karoliinisen instituutin rotututkimuksen tarpeisiin. Sittemmin instituutti on todennut tutkimukset epäeettisiksi ja epätieteellisiksi.
Ruotsin hallitus päätti kallojen luovuttamisesta Suomeen huhtikuussa. Päätöstä edelsi Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön tekemä virallinen kallojen luovutuspyyntö vuodenvaihteessa.
Nyt kallojen tutkimus saa jatkoa mutta eri näkökulmasta ja nykyaikaisilla menetelmillä. Siinä missä ruotsalainen antropologi Gustaf Retzius halusi aikoinaan todistaa kallojen avulla suomalaisten olleen alempaa rotua, yrittävät tutkijat nyt herättää suomalaisvainajien elämäntarinat henkiin.
Geneetikko Sanni Peltola tutki pääkalloa Pälkäneellä 22. elokuuta 2024.Lehtikuva
Näytteenotto alttarin edessä
Tutkimushanketta esiteltiin tiedotusvälineiden edustajille torstaina Pälkäneen kirkolla Pirkanmaalla.
Alttarialueelle oli pystytetty pöytärivistö, jonka ääressä tutkimusryhmä dokumentoi kalloja ja otti niistä näytteitä. Tutkimusta johtava Vapriikin tutkija Ulla Moilanen painotti, että kyseessä oli oikea näytteenotto eikä mikään medialle lavastettu tempaus.
Tutkijat olivat sonnustautuneet suojapukuihin ja kasvomaskeihin, jotta kalloihin ei tarttuisi ylimääräistä dna:ta. Kallojen käsittely tapahtui suojakäsinein. Kallojen suojelemiseksi mediaakaan ei päästetty turhan lähelle.
Lue myös: Vanhat suomalaiskallot palasivat Suomeen – ruotsalaistutkijat halusivat osoittaa suomalaiset alemmaksi roduksi 1800-luvulla
Tutkijoiden syynissä olivat nimenomaan Pälkäneen rauniokirkon mailta aikoinaan viedyt reilut 40 kalloa. Pälkäneläiset kallot olivat jonossa ensimmäisinä, sillä ne on määrä siunata haudan lepoon rauniokirkolla 8. syyskuuta.
Lisäksi 11 kalloa on peräisin Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta. Nämä matkaavat näytteenoton jälkeen Kuopioon ja Joensuuhun. Näiden ohella joukossa on neljä ennestään nimeltä tunnettua vainajaa, jotka ovat kaikki kuolleet aikoinaan vankilassa.
Lopuista kalloista ei toistaiseksi tiedetä, mistä ne ovat tarkalleen peräisin. Muun muassa tämä asia pyritään nyt tutkimuksissa selvittämään.
Tietoa muun muassa ruokavaliosta
Kalloille on määrä tehdä luuanalyysi, minkä lisäksi kalloista otetaan muinais-dna-näytteitä.
– Luuanalyysissa selvitetään, minkä ikäisestä vainajasta on kyse ja minkälainen hänen terveydentilansa, kuten hammasterveytensä, on ollut, Moilanen kertoo STT:lle.
Muinais-dna-näytteiden analyysilla taas voidaan saada vihiä esimerkiksi vainajan ruokavaliosta. Tämä auttaa valottamaan vaikkapa maidonkäytön historiaa Suomessa.
Kaikki kallot myös kuvataan, ja osasta pystytään kenties tekemään jatkossa 3D-mallinnus. Kasvojen ennallistuksissa voidaan hyödyntää muinais-dna-näytteistä saatavaa tietoa esimerkiksi vainajan silmien ja hiusten väristä.
– Näistä henkilöistä ei ole olemassa mitään valokuvia. Tutkimuksen avulla on mahdollista nähdä heidät sellaisina kuin he elivät, Moilanen sanoo.
Lue myös: Poikkeuksellinen pyyntö valmistelussa – 150 vuotta sitten Ruotsiin viedyt pääkallot halutaan takaisin Suomeen
Kalloille tehtävät radiohiiliajoitukset puolestaan auttavat tarkentamaan tietoa siitä, milloin vainajat ovat eläneet.
Kaiken kaikkiaan monitieteisellä arkeologisella tutkimuksella on tarkoitus raottaa verhoa vainajien elämään. Moilanen kuvaa hankkeen antavan vainajille oman äänen, joka on nykymenetelmin mahdollista kuulla vielä satojen vuosien jälkeen.
– Pyrimme ennallistamaan näiden henkilöiden elämänhistorian mahdollisimman tarkasti, hän sanoo.
Vainajia pyritään myös tunnistamaan. Moilasen mukaan suurin osa kalloista on kuitenkin kuulunut sellaisille henkilöille, joiden nimiä ei pystytä saamaan selville.
Yhdestä kallosta löytyi siemeniä
Tutkijoiden arvion mukaan suurin osa kalloista on todennäköisesti peräisin 1500- tai 1600-luvulta. Moilasen mukaan joukossa on kuitenkin ainakin yksi pälkäneläinen kallo, joka näyttää silmämääräisesti tätä vanhemmalta. Tarkemmin asia selviää vasta myöhemmässä analyysissa, mutta Moilanen arvioi, että kallo voisi olla peräisin jopa keskiajalta.
Muitakin yllätyksiä on tullut vastaan. Yhden kallon sisältä löytyi esimerkiksi siemeniä, jotka on määrä lähettää tarkempaan syyniin sen selvittämiseksi, miten ne ovat kenties päätyneet kallon uumeniin.
Lisäksi kahdella vainajalla on ollut päässään hyvin säilyneet päähineet, jotka ovat niin ikään lähdössä eteenpäin tekstiilitutkijalle. Päähineiden tutkiminen ja niiden materiaalin selvittäminen voi antaa lisätietoa esimerkiksi muodin historiasta ja vanhoista kauppayhteyksistä.
Kallojen analyysin tiellä on kuitenkin toistaiseksi yksi mutta: raha. Moilanen kertoo, että vaikka näytteet nyt otetaan jokaisesta kallosta, rahoitus niiden analysoimiseksi puuttuu.
– Tutkimukset ovat hintavia, ja kestää kuukausia, että analyyseista saadaan tuloksia. Yritämme hankkia tähän rahoitusta, Moilanen kertoo.
Lue myös: Ruotsalaistutkija kaivoi suomalaiskallot maasta ja vei lahden taakse – halusi osoittaa, että suomalaiset ovat alempaa kansaa
9:25
Suomi vaatii Ruotsia palauttamaan kymmeniä esivanhempiemme kalloja – Viiden jälkeen kertoo, mistä on kyse.