Suomi 2007. Ohjaus & käsikirjoitus: Pekka Lehtosaari. Tuotanto: Marko Röhr/MRP Matila Röhr Productions. Taiteellinen johto: Janne Kopu. Leikkaus: Aleksi Raij. Äänisuunnittelu: Seppo Vanhatalo, Ilkka Kiukas. Musiikki: Tuomas Kantelinen. Äänirooleissa: Allu Tuppurainen, Saija Lentonen, Aarre Karén, Jyrki Kovaleff, Matti Ranin, Esa Saario. Kesto: 82 min.
Pitäkää itsenne rölleinä, suomalaiset! Pekka Lehtosaaren ohjaama ja käsikirjoittama Röllin sydän on paitsi kaikkien aikojen ensimmäinen kotimainen kokoillan piirretty myös hirmuisen hieno kaikenikäisten seikkailu.
Röllin sydän on tarina Milli Menninkäisen ja Röllin johtaman pelastuspartion retkestä Talvenmaassa sijaitsevan Ymmärryksen Sydämen luo. Seikkailu alkaa, kun menninkäisten metsää koetellut kivettyminen alkaa levitä röllien kotiseudulle. Aikaa ei riitä hukattavaksi, sillä luonto mustuu pelottavaa kyytiä. Vain ihmeellinen pelastava sydän voi palauttaa maailman taas ennalleen.
Yli sata animaattoria vaatinut Röllin sydän on uusi aluevaltaus Lehtosaarelle, joka on tähän asti tunnettu parhaiten Disney- ja Studio Ghibli -animaatioiden verrattomana suomalaistajana. Ohjaaja-käsikirjoittajaa on syytä onnitella, sillä Röllin sydän on rohkea askel oikeaan suuntaan.
Kuudella miljoonalla eurolla toteutettu suomalaisanimaatio pärjää kansainvälisessä vertailussa mainiosti: Röllin sydän on hauska, jännittävä ja vauhdikas – ja kuten nimestä voi päätellä: suurella sydämellä tehty. Kokonaisuus on myös selvästi suomalainen muutamista vieraistakin vivahteista huolimatta. Vaikka visuaalisessa ulkoasussa on paljon esim. Asterixin gallialaiskylää ja ronskia tyypittelyä, erottuu Rölli sittenkin täkäläiseksi persoonaksi. Se selviää viimeistään saunan lauteilla.
Röllin sydän nojaa kahteen peruspilariin: lennokkaaseen ja lempeään tarinaan sekä Allu Tuppuraisen tunnistettavaan "rölliääneen". Ilman Tuppuraista ei olisi Rölliä eikä tätä elokuvaa. Se, että hahmo kiteytyy niin voimakkaasti juuri näyttelijänsä muhevaan ääneen, mahdollistaa Röllin siirtymisen välineestä toiseen.
Röllin karmeista tarinoista on saatu nauttia niin satukasettien kuin television välityksellä, ja onpa pörröpään ympärille kyhätty kaksi aikaisempaakin satuelokuvaa. Moisen monipuolisuuden ansiosta katsojat tuskin karsastavat animaatio-Rölliäkään, josta on muokattu ilahduttavasti omalakisensa. Minkään näköis-Tuppuraisen tekemiseen ei ole kaikeksi onneksi ryhdytty.
Vajaa puolitoistatuntinen Röllin sydän säilyy kiinnostavana koko kestonsa ajan. Matkan varrelle on ripoteltu sopiva määrä humoristisia koetinkiviä kuten prinsessaksi muutettu sammakkoparka, röllejä kauhistuttava ihana vaaleanpunainen laakso ja yksinäinen lumimies. Porukan päämäärä, Talvenmaa, ei sen sijaan kammota röllejä ollenkaan, sillä talvi jos mikä on näiden pitkähäntien mieleen. Talvi kun on "kylmä, kova ja armoton" – ihan niin kuin röllit itse.
Elokuva ei juuri tuputa opetuksia, eikä sekään vähä, mikä tarinasta pukkaa pintaan, pääse ärsyttämään. "Aina ei tarvitse olla jotain, riittää kun on oma itsensä" on yksinomaan osuvasti laitettu. Aikuisia ei kosiskella amerikkalaiseen tapaan erikseen, vaikka tarkkakorvaiset voivat erottaa esim. soundtrackilta lajityyppitietoisia klassikkolainoja. Tuomas Kantelisen puoliparodisen säveltaiteen ohella sitaatteja löytyy myös tarinan saumoista. Tällaisena itsetietoisena nyökkäyksenä taalaesikuvien suuntaan voi pitää vaikkapa erehdyttävästi Samu Sirkkaa muistuttavaa Simo Sittiäistä.
Teksti: Outi Heiskanen