Rita muistuttaa, että ihmisen iho on suunniteltu suojaamaan meitä taudinaiheuttajilta. Esi-isämme eivät käyttäneet kenkiä, mutta paljasjaloin kulkiessaan heidän jalkapohjiensa nahka parkkiintui, mikä suojasi luonnollisella tavalla kivulta ja tulehduksilta.
Rita muistuttaa lastensa jalkojen haavoittuvuudesta huolehtivia lapsia katujen siisteydestä.
– Suurin osa paljasjaloin kulkevista ihmisistä elää ympäristöissä, joissa ei ole paljon huolta kannettavana.
Tietoisuus ympäristöstä lisääntyy
Pitkään kengittä kulkenut äiti kertoo, että kengättömyys tekee tietoiseksi ympäristön mahdollisista vaaroista.
– Huomaat ja väistät aina tiellä lojuvan rikkinäisen pullon tai metallin palan, Rita kirjoittaa.
Ritan mukaan paljasjaloin kulkeminen ruokkii tietoisuutta muutenkin kuin vaaranpaikkoja vahtimalla.
– En halua kieltää paljasjaloin kulkemisen tuomaa aistillista mielihyvää lapsiltani. He tietävät nautinnon, joka tulee varpaiden työntyessä hiekkaan tai kävellessä viileässä nurmikossa kuumana kesäpäivänä.
Lisäksi Rita sanoo, että hänen kokemuksensa mukaan ihmisen on helpompi pitää ryhtinsä suorassa, kun kenkä ei tule ihmisen ja pinnan väliin.
Kengät kuin rukkaset?
Rita vertaa kenkiä paksuihin talvihanskoihin, jotka tekevät käsien motoriikasta jäykkää ja estävät käsiä aistimasta ympäristöä.
– Vaikka varpaamme eivät tee samoja asioita kuin sormemme, lähettävät ne silti aivoille viestejä siitä, mihin ne koskevat. Kun siis lapseni kiipeävät puuhun, he tietävät täsmälleen, mihin astuvat. Oloni on paljon turvallisempi, kun lapset kiipeävät paljasjaloin, kuin jos he kiipeilisivät esimerkiksi varvassandaalit jalassa.
Koirankakka on helppo poistaa jalkapohjasta
Rita kertoo, ettei paljasjaloin kulkeminen ole ikinä aiheuttanut hänelle tai hänen lapsilleen vakavia vammoja. Muutaman kerran keräämättömään koiranläjään on kylläkin astuttu.
– Voin kertoa, että koiran kakan siivoaminen jalanpohjasta on pirun paljon helpompaa kuin kengänpohjasta.
Jokainen kuvioidun kengänpohjan ulostekasaan painanut voinee uskoa tähän väitteeseen.
