Onneksi olkoon, Veikkaus! Saitte Viikon Riepoteltava -palkinnon. Palkinto jaetaan sille taholle, joka kulloinkin joutuu kotimaisen median, sosiaalisen median ja sopulimaisesti saman asian perässä säntäilevän niin kutsutun älymystön terävien hampaiden neulomaksi. Toissa viikolla palkinnon pokkasi eläkeläinen Pirkko Arstila.
Viime aikoina on tiedotusvälineissä ja somen syövereissä havahduttu vanhaan ja luonnollisesti vakavaan asiaan nimeltä peliongelma, joka on tilastojen mukaan pahenemaan päin. Osasyynä tähän on se, että siinä missä peliautomaatit sijaitsivat ennen vain kauppojen käytävillä, kulkuväylien varsilla ja huoltoasemilla, ovat ne nyt myös netissä. Enää ei hedelmäpeliä myllyttävän tarvitse rampata kassalla kolikkoja vaihtamassa ja tuntea tappioistaan toisten silmissä häpeää, vaan rahat lähtevät siististi tililtä ja häviämisen tuskan voi halutessaan tuntea kodin seinien sisällä.
Julkisesti on alettu paheksua sitä, miten paljon Veikkaus käyttää rahaa markkinointiin eli käytännössä siihen, miten saataisiin ihmiset pelaamaan enemmän, ja miten vähän rahaa käytetään peliongelmien ehkäisyyn, tutkimukseen ja hoitoon.
Hiljattain mietintönsä päätökseen saanut asiantuntijaryhmä esittääkin peliongelmia ratkovan sektorin rahoituksen kolminkertaistamista viidestä viiteentoista miljoonaan euroon. Markkinointiin Veikkaus, RAY ja Fintoto käyttivät viime vuonna yhteensä lähes 50 miljoonaa euroa. Lisäksi pelien tuotekehittely nieli kymmeniä miljoonia.
Suomessa on ongelmapelaajia 124 000 ja riskipelaajia 700 000 henkeä. Pelipulma ei kosketa vain itse pelaajaa, vaan myös hänen läheisiään. Ongelma on yhteiskunnalle kouriintuntuva, eikä sitä voi vähätellä.