USA 1997. Ohjaus: Mimi Leder. Käsikirjoitus: Michael Schiffer. Kuvaus: Dietrich Lohmann. Leikkaus: David Rosenbloom, A.C.E. Lavastus: Leslie Dilley. Musiikki: Hans Zimmer. Tuotanto: Walter Parkes, Branko Lustig. Pääosissa: george Clooney, Nicole Kidman, Marcel Iures, Alexander Baluev, Armin Mueller-Stahl.
Spielbergin ja kumppaneiden uuden tuotantofirman ensimmäisiä tuotantoja on naisohjaaja Mimi Lederin toimintaseikkailu Rauhantekijä. Ympäri Eurooppaa kaahaava vauhtipaketti lupaa paljon, mutta jättää jälkeensä vain plutoniumin löyhkäiset tähtilipun jämät. Nicole Kidman on pantu esittämään ydinfyysikko Julia Kellyä, joka pommeja suunniteltuaan nyt jäljittää niiden väärinkäyttäjiä. Pimu joutuu hommiin kun venäjällä ryöstetään junavaunullinen ydinkärkiä. Tiiminsä toiminnallisen siiven johtoon Kelly palkkaa omintakeisen eversti Devoen. Jahti pommien ja fanaattisten eurooppalaisittain murtavien terroristien perässä voi alkaa.
Leder panee heti vaihteen viimeiselle ja palikan pohjaan ja leffan alkupuoli sujuu kuin siivillä. On kuin katselisi turboahdettua James Bondia. Sitten aletaan hidastella, pysähdellään henkilökohtaisen koston hetteikköön ja pannaan kierros moraalihammasta kolottavia takaumia sodan runtelemasta Bosniasta. Lopulta sitten kaarrutaan amerikan rooliin nokkansa kaikkien asioihin työntäjänä. Muiden sotia ei huvita käydä, mutta minkäs teet.
George Clooney on rempseänä everstinä ensin hauska, mutta alkaa lopulta ärsyttää heinäseväsmäisillä repliikeillään. Kidman puolestaan esittää älykköä minkä pystyy roolihistoriansa taakan alta. Molemmat ovat kyllä hyväkuntoisia ravatessaan ympäri Manhattania ajan kanssa kilpaa käytävässä loppuhuipennuksessa. Armin Mueller-Stahl tuo Bondmaista huumoria pikkuroolillaan.
Mimi Lederillä on ainakin rytmitajua ja kiitellä voi myös Rauhantekijän toiminnan siirtämistä Euroopan takamaille. Leffan narut kuitenkin solmitaan yhteen liian peinteisesti. Homma paketoidaan kuin plutonium tappavan kääreeseensä. Jenkkien nenille ei hypitä.
Teksti: Jari Rantala