Räppääjän tekijät tähtäävät trilogiaan

Punatukkaiseen, valkokankaalla räppäävään poikaan ei vielä joitakin vuosia sitten uskonut oikein kukaan. Ei muuta kuin työryhmä, joka oli päättänyt siirtää Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoista tutun Risto Räppääjän kovista kansista valkokankaalle. Haave vaati toteutuakseen aimo annoksen sitkeyttä.

– Rahoittajia oli tosi vaikea löytää. Tuntui, että olimme ideamme kanssa aivan yksin, ohjaaja Mari Rantasila muistelee.

Sitkeä puskeminen kuitenkin kannatti ja Risto Räppääjästä tuli vuoden 2008 katsotuin kotimainen elokuva. Nyt elokuva on saamassa jatkoa perjantaina ensi-iltaan tulevasta kakkososasta Risto Räppääjä ja polkupyörävaras.

Katsojissa räppääjämäinen maailma on herättänyt huomiota etenkin värikylläisyydellään.

– Saimme paljon palautetta elokuvan värimaailmasta. Se tehtiin tietoisen kirjavaksi ja pirteäksi, sillä väreillä on tärkeä merkitys meille ihmisille. Olen itse kokenut värien lohduttavan ja terapeuttisen vaikutuksen lapsena ja sen saman halusin välittää myös elokuvassa, Rantasila selittää.

Tavoitteena onnellinen perhe

Kirkkaat värit hehkuvat myös uudessa Räppääjä -elokuvassa. Punatukkainen poika jahtaa tällä kertaa kirkkaanvihreän pyörän varastanutta roistoa halki Suomen. Seikkailu etenee vauhdikkaasti mutta turvallisesti. Rantasila piti ohjaustyönsä punaisena lankana elokuvan soveltumista koko perheelle.

– Otin haasteekseni tarjota jotain hauskaa hyvin eri-ikäisille katsojille aina kolmivuotiaista alkaen. Olihan se aika vaikeaa. Ensisijaisesti vitsit ja hauskuudet on suunnattu tietenkin lapsille, mutta piilotin kerrontaan pieniä juttuja myös aikuiskatsojille. Minulle on tärkeätä se, että perhe saa nauraa elokuvalle yhdessä. Shakespearea mukaillen ajattelenkin, että perhe, joka nauraa yhdessä, on onnellinen perhe.

Naurun ja spontaanin ilon ohella elokuva käsittelee myös raskaampia teemoja. Rantasila sanoo välttävänsä sormi pystyssä valistamista, mutta ei kaihda osoittaa suoraan oikean ja väärän eroa.

– Joskus pitää vääntää rautalangasta, enkä oikein ymmärrä, miksi sitä niin pelätään. Ei kaiken tarvitse olla moniselitteistä, varsinkaan lapsille. Nostan tässä keskeiseksi teemaksi myötäelämisen kyvyn ja toisen auttamisen. Liian usein tuntuu siltä, että vain itselle tapahtuvat asiat herättävät kiinnostusta.

Riston ja Nellin vaihdos

Elokuvan lapsinäyttelijöinä debytoivat Severi Heikkilä (Risto Räppääjä) ja Lauramaija Luoto (Nelli Nuudelipää). Pääosien esittäjät vaihtuivat uusiin luonnollisista syistä.

– Riston luoneet Nopolan siskokset ovat halunneet Riston pysyvän 11-vuotiaana. Ykkösosan Risto ja Nelli ovat auttamatta kasvaneet rooleistaan ja ehtineet murrosikään. Moni ei kuitenkaan ole edes huomannut pääosien esittäjien vaihtumista, niin samannäköisiä he ovat, Rantasila naurahtaa.

Kaikki rakastavat Elviä

Keskeiset aikuisroolit on miehitetty ensimmäisestä osasta tutuilla näyttelijöillä. Komedienne Ulla Tapaninen ahtautuu taas Pakastaja-Elvin sotisopaan eli hoitajanpukuun ja nahkarotsiin, ja komentelee sotilaallisesti tielleen osuvia lapsia.

– En oikein tiedä miksi Elvistä on tullut niin suosittu hahmo. Saan hänestä palautetta aikuisiltakin. Vastikään eräs konduktööri kommentoi junassa esiintymistäni Elvinä. Ja lapset tuntuvat rakastavan häntä. Tein kuvauksissa pienen testin ja menin kiljumaan kuvausta seuraaville lapsille, että miksi he eivät ole koulussa. Lapset nauroivat makeasti ja sanoivat olevansa kesälomalla. En minä heitä onnistunut pelottelemaan, Tapaninen naurahtaa.

Ohjaaja Rantasila sanoo selvittäneensä sen, miksi Pakastaja-Elvin hahmo kiinnostaa erityisesti naiskatsojia.

– Jokainen nainen haluaisi olla Elvi. Silloin voisi sanoa mitä mieleen juolahtaa ja tehdä mitä haluaa. Ei masentuisi eikä jäisi hautomaan mitään, mennä porskuttaisi vain eteenpäin kuin höyryjyrä. Se olisi ihan mahtavaa, Rantasila innostuu.

Toiveet trilogiasta

Räppääjiä kahden elokuvan verran filmannut työryhmä hioo jo kynsiään päästäkseen sarjan kolmannen osan kimppuun. Sitä ennen pitää kuitenkin monen asian loksahtaa kohdalleen.

– Kyllä jatko on ennen kaikkea kiinni siitä, saako tämä kakkososa riittävästi yleisöä. Kilpailu elokuva-alalla on niin kovaa, ettei me voida haaveilla trilogiasta ilman kunnon katsojalukuja. Jos katsojat pitävät elokuvasta, sitten pitää saada Sinikka ja Tiina Nopola mukaan vielä kolmanteen osaan, sillä ilman heitä ei synny Räppääjä-elokuvaa. Kolmas haaste on rahoitus. No, ehkä meidän ei enää tarvitse vakuutella epäuskoisia, että tämä idea toimii.

Mahdollinen kolmas Räppääjä-elokuva saa myös Ulla Tapanisen varauksettoman hyväksynnän.

– Haluan olla Elvi hamaan tulevaisuuteen saakka. Nautin elokuvien satumaailmasta ja lapsiyleisölle työskentelystä. Vaikka ei aikuisten ja lasten naurattaminen juurikaan toisistaan eroa. Kummatkin ovat sen verran kriittinen yleisönosa, että näyttelijän on oltava hommassa mukana nahkoineen karvoineen. Jos puolikkaana mänöö, niin paha olo tuloo.

Lue myös:

    Uusimmat