Punatukkaiseen, valkokankaalla räppäävään poikaan ei vielä joitakin vuosia sitten uskonut oikein kukaan. Ei muuta kuin työryhmä, joka oli päättänyt siirtää Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoista tutun Risto Räppääjän kovista kansista valkokankaalle. Haave vaati toteutuakseen aimo annoksen sitkeyttä.
– Rahoittajia oli tosi vaikea löytää. Tuntui, että olimme ideamme kanssa aivan yksin, ohjaaja Mari Rantasila muistelee.
Sitkeä puskeminen kuitenkin kannatti ja Risto Räppääjästä tuli vuoden 2008 katsotuin kotimainen elokuva. Nyt elokuva on saamassa jatkoa perjantaina ensi-iltaan tulevasta kakkososasta Risto Räppääjä ja polkupyörävaras.
Katsojissa räppääjämäinen maailma on herättänyt huomiota etenkin värikylläisyydellään.
– Saimme paljon palautetta elokuvan värimaailmasta. Se tehtiin tietoisen kirjavaksi ja pirteäksi, sillä väreillä on tärkeä merkitys meille ihmisille. Olen itse kokenut värien lohduttavan ja terapeuttisen vaikutuksen lapsena ja sen saman halusin välittää myös elokuvassa, Rantasila selittää.
Tavoitteena onnellinen perhe
Kirkkaat värit hehkuvat myös uudessa Räppääjä -elokuvassa. Punatukkainen poika jahtaa tällä kertaa kirkkaanvihreän pyörän varastanutta roistoa halki Suomen. Seikkailu etenee vauhdikkaasti mutta turvallisesti. Rantasila piti ohjaustyönsä punaisena lankana elokuvan soveltumista koko perheelle.
– Otin haasteekseni tarjota jotain hauskaa hyvin eri-ikäisille katsojille aina kolmivuotiaista alkaen. Olihan se aika vaikeaa. Ensisijaisesti vitsit ja hauskuudet on suunnattu tietenkin lapsille, mutta piilotin kerrontaan pieniä juttuja myös aikuiskatsojille. Minulle on tärkeätä se, että perhe saa nauraa elokuvalle yhdessä. Shakespearea mukaillen ajattelenkin, että perhe, joka nauraa yhdessä, on onnellinen perhe.
