Rakkauskirjeitä Julialle

USA, 2010. Ohjaus: Gary Winick. Käsikirjoitus: Jose Rivera, Tim Sullivan. Kuvaus: Marco Pontecorvo. Leikkaus: Bill Pankow. Musiikki: Andrea Guerra. Tuotanto: Eric Feig, Ellen Barkin, Mark Canton. Pääosissa: Amanda Seyfried, Gael Garcia Bernal, Vanessa Redgrave, Christopher Egan. Kesto: 107 min. Levittäjä: Nordisk Film.

New Yorker -lehden faktojen tarkistaja Sophie (Mamma Mia! ja Big Love -tähti Amanda Seyfried) haluaisi kirjoittaa omia reportaaseja, mutta hän on liian epävarma markkinoidakseen ideoitaan. Sophien kihlattu Victor (Moottoripyöräpäiväkirja ja Isä Amaron rikos -tähti Gael Garcia Bernal) on avaamassa italialaista ravintolaa Manhattanille.

Kiireiden takia nuoripari lähtee ennakkohäämatkalle Veronaan, Shakespearen Romeon ja Julian kotikaupunkiin, josta tietenkin löytyy myös se täydellinen jutunaihe.

Veronassa eräs rakennus on nimetty Julia Capuletin kodiksi, kuuluisine parvekkeineen kaikkineen. Talon pihalle vaeltaa laumoittain naisia, jotka kirjoittavat kirjeitä Julialle pyytäen neuvoa ihmissuhdeasioissa. Ajatus on sinänsä pöhkö, sillä tuo fiktiivinen teinityttöhän tappoi itsensä sydän murtuneena.

Kirjeisiin vastaa joukko naisia, joita kutsutaan Julian sihteereiksi. Sophie antaa oman panoksensa kirjoittamalla vastauksen muurista löytyvään, 50 vuotta sitten kynäiltyyn kirjeeseen.

Vastauksen innoittamana tyylikkäästi vanhentunut Claire (Vanessa Regrave) saapuu pojanpoikansa Charlien (Christopher Egan) kanssa Veronaan etsimään unohtumatonta ensirakkauttaan Lorenzoa. Pian kolmikko matkaa halki italialaisten viinitarhojen, linnojen ja hehkuvien maalaismaisemien tavoitteenaan löytää se oikea Lorenzo Bartolini kymmenien samannimisten joukosta.

Ylimielinen ja ärsyttävä Charlie paljastaa vähitellen pehmeän ja empaattisen puolensa ja alkaa miellyttää Sophieta yhä enemmän. Kihlattuaan laiminlyövä työnarkomaani Victor on sopivasti käsikirjoitettu hoitelemaan ravintolabisneksiään toisaalle, pois orastavan ihastuksen tieltä.

Elokuva keskittyy kahteen romanssiin. Löytääkö Claire Lorenzonsa viidenkymmenen vuoden jälkeen, ja jos löytää, onko tapaamisessa mitään mieltä? Samaan aikaan jännitetään, tuleeko Sophien ja Charlien takkuilevasta romanssintyngästä mitään. Lopputulos on toki alusta alkaen päivänselvä.

Amanda Seyfriedin ja Christopher Eganin yhteispeli on vaisua ja väkinäistä. Molempien henkilöhistorioihin on ladattu nyyhkyaineksia: Sophien äiti on jättänyt perheensä ja Charlien vanhemmat ovat kuolleet auto-onnettomuudessa.

Tämä informaatio ei kuitenkaan tee kummastakaan yhtään kiehtovampaa. Seyfriedin suuret koiramaiset silmät ja se, että Egan näyttää Heath Ledgeriltä, eivät riitä kipinöintiin, mitä romanttinen elokuva kipeästi vaatisi.

Vanessa Redgraven herkässä Clairessa on eniten luonnetta, ja hänen Lorenzon etsimisestään jaksaa hetkittäin kiinnostua. Studiopomot ovat kenties laskelmoineet, että elokuva, joka yhdistää sekä nuorten että ikäihmisten romanssit, vetää teattereihin kaikenikäiset naiset. Elokuva on myös turvallisesti kiltti ja siveästi seksitön.

Kauniisti taltioituja Toscanan maisemia kelpaa toki katsella, vaikka ne näyttävätkin välillä liikaa matkailumainokselta. Rakkauskirjeitä Julialle on elokuva niille, jotka pitävät sellaisista aikuisten saduista, joissa uskotaan kohtaloon ja ikuiseen rakkauteen.

Teksti: Minna Karila

Katso elokuvan traileritästä.

Lue myös:

    Uusimmat