Raimo* muutti lapsuutensa aikana yli viisikymmentä kertaa. Isä ei osannut huolehtia lapsestaan vanhemman tavoin, vaan Raimo näki välillä jopa nälkää.
Raimo oli vain puolitoistavuotias, kun hänen vanhempansa erosivat. Sisko jäi asumaan äidin kanssa, kun taas Raimo joutui lähtemään isänsä matkaan.
– Isä sanoi äidille, ettei aikoisi maksaa elatusmaksuja, mikäli ei saisi pitää minua.
Elämä isän kanssa oli juuretonta. Raimo kertoo muuttaneensa lapsuutensa aikana yli viisikymmentä kertaa.
– Muutimme jopa neljä viisi kertaa vuodessa. Pitkiä ystävyyssuhteita ei koskaan ehtinyt kehittyä, sillä ne katkesivat aina muuttoon. Monet koulut ja kaverit eivät ole edes jääneet mieleen.
Raimo muistaa joidenkin asuntojen olleen surkeassa kunnossa.
– Joissain asunnoissa ei ollut lainkaan sähköjä, toisissa ne taas olivat hengenvaarallisesti asennetut. Monissa asunnoissa ei ollut juoksevaa vettä tai muuta lämmitystä kuin puu-uuni.
Pakkasöitä autossa nukkuen
Raimo kertoo isänsä käyttäneen runsaasti alkoholia. Vaikka isä ei humalassa riehunutkaan, ei Raimo pitänyt kännisestä isästä.
– En kestänyt olla samassa tilassa hänen kanssaan. Koskaan ei tiennyt, oliko isä taas humalassa. Vietin jopa pakkasöitä autoissa ja ulkosaunoissa, kun en halunnut mennä kotiin.
Koulunkäyntikin alkoi kärsiä, kun Raimo alkoi pinnata koulusta. Isä ei kuitenkaan asiaan puuttunut.
Raimo söi suolaa nälkäänsä
Elämä isän kanssa oli paitsi juuretonta myös köyhää. Isä ei osannut huolehtia lapsensa perustarpeista. Kotiruoka oli Raimolle pitkään vieras käsite, sillä isä ei juuri koskaan laittanut ruokaa eikä ruoka-aikoja ollut.
– Olin hyvin pieni, kun asuimme juomatehtaan yläkerrassa. Muistan etsineeni kaapista syötävää, ja ainoa mitä löysin, oli suolaklöntti. Nuoleskelin sitä nälkääni.
