– En yleensä kelaa vanhoja juttuja. Mieluummin katson eteenpäin. Etulasi on isompi kuin takaikkuna, niin kuin sanotaan.
Näin pohdiskelee tamperelainen jääkiekkoikoni Raimo Helminen keskiviikkona ilmestyvän elämäkertansa Raipe – Koikkarin kaukalosta leijonaikoniksi (Docendo) alkusanoissa. Helminen, 59, tunnettiin pelaajana vaatimattomuuden suomalaisena perikuvana, joka ei tehnyt itsestään numeroa, eikä miehen perusluonne ole muuttunut merkittävästi valmentaja-aikanakaan. Mikä sai tamperelaisen mukaan Aamulehden pitkäaikaisen toimittajan Tapani Salon vetämään kirjaprojektiin?
– Ei tämä ihan tuosta vaan tullut, sitä piti miettiä. Olen vähän sinisilmäinen ja kustantaja sai puhuttua minut ympäri, Helminen sanoi STT:n haastattelussa Helsingissä elokuun lopulla.
– Ei tässä mitään pahaakaan missään vaiheessa ollut. Itse tässä olen käynyt läpi lähinnä pelihommia, ja jos olen ymmärtänyt oikein, niin muut jutut tulee vähän kuin muiden kertomana. Ikää on jo sen verran, että oli tässä muistelemista, mitä on milloinkin tapahtunut. Välillä oli semmoista arvuuttelua, tamperelainen virnistää.
Taiturimainen keskushyökkääjä Helminen nousi Ilveksen liigamiehistöön 18-vuotiaana vuonna 1982 ja lopetti pelaajauransa 26 vuotta myöhemmin 44-vuotiaana. Väliin mahtui 16 kautta Ilveksessä sekä ennätyksellinen ura Suomen maajoukkueessa, jossa Helminen voitti maailmanmestaruuden ja kahdeksan muuta arvokisamitalia.
Ilves on Tampereen Koivistonkylässä varttuneelle ja nykyäänkin lapsuudenkodissaan asuvalle Helmiselle ylitse muiden.
– Kyllä se seura mulle aika paljon merkitsee. Kyllä se yksi koti on tietenkin omalla tavallansa.
Helmisen apuvalmentajasopimus Ilveksessä päättyi viime keväänä yhden kauden jälkeen, mutta hän ei tunnu kantavan asiasta kaunaa. Seuran edellinen ja Helmisenkin uran ainoa Suomen mestaruus on lähes 40 vuoden takaa, kaudelta 1984–1985.
– Nyt ollaan... Nyt Ilveksen organisaatio on sillä tasolla, millä pystytään voittamaan. Taloudellinen ja urheilullinen tilanne ovat siellä, että varmasti he tappelevat jälleen tulevalla kaudella kärkisijoista, Helminen arvioi.
Ihmeparantaja Kokkolasta
Helmisen peliura oli katketa vakaviin selkävaivoihin jo NHL-pelivuosien jälkeen 1980-luvun lopulla. Kova harjoittelu maistui kyllä sentteritaiturille, mutta kehonhuolto oli olematonta.
– Raipe oli raju treenaamaan, mutta äärimmäisen jäykkä. Tampereella oli siihen aikaan sellainen tyyli, että pelimies ei paljon venyttele. Koko Raipen ura oli kariutua siihen. Selkä oli huonossa kunnossa, koska hän ei koskaan venytellyt, Ilveksessä 1980-luvun alussa pelannut Raimo Summanen kertoo kirjassa.
Helminen ja samanlaisista selkävaivoista kärsinyt Ilves-legenda Risto Jalo saivat pelastettua uransa vaatekauppiaaksi ryhtyneen entisen Ilves-pelaajan Erkki "Iivari" Koison kontaktien kautta. Hieroja Leo Saario poisti kaksikon selkäjumit, ja kokkolalaisesta tuli Helmiselle korvaamaton apuri.
Helminen laskeskelee käyneensä Saarion vastaanotolla Kokkolassa noin 15 vuoden ajan, parhaimmillaan 15–20 kertaa vuodessa. Tamperelainen muistelee edesmennyttä hierojaa lämmöllä.
– Siitä alkoi uusi elämä ja kropan huoltaminen. Toisaalta oli hyvä asia, että se (selkävaivat) tapahtui nuorena. Olin naiivi ja uskoa oli, että kyllä tämä tästä paranee. Leo teki siinä kovan työn ja opetti sitten… Kyllä siinä tuli opeteltua uudestaan urheilijan elämä.
Selkävaivoista kärsinyt Helminen pelasi NHL:ssä kolme kautta edustaen New York Rangersia, Minnesota North Starsia ja New York Islandersia. Hyökkääjäkaima Summanen arvioi kirjassa, että Helminen olisi tehnyt komean NHL-uran, jos hän olisi syntynyt hieman myöhemmin.
Samalla Summanen vertaa Helmistä NHL-aktiivipelaaja Aleksander Barkoviin. Helmiselle vertaus tulee yllätyksenä.
– Enpä tiedä näistä vertailuista… Barkovia pidän kyllä huikeana miehenä, monipuolisena kahden suunnan huippupelaajana. Oli minullakin mahdollisuus silloin (pitkään NHL-uraan). Ensimmäisenä vuonna pärjäsin siellä (Rangersissa), mutta en vain sitten pystynyt… En ollut henkisesti niin kypsä siihen aikaan ja olin vähän sinisilmäinen, Helminen pohtii.
Pätkätyöläisyys sopii valmentaja-Raipelle
Jääkiekon viehätys veti Helmisen takaisin lajin pariin pian peliuran jälkeen, kun hänestä tuli alle 20-vuotiaiden maajoukkueen apuvalmentaja kaudelle 2009–2010. Sen jälkeen Helminen on toiminut muun muassa Suomen alle 20-vuotiaiden ja TPS:n päävalmentajana, mutta yhdessäkään pestissä tamperelainen ei ole viihtynyt pitkään – oli takana onnistumisia tai epäonnistumisia.
Helminen kertoo, ettei hän ole halunnut sitoutua pitkiin valmennuspesteihin.
– En ole oikein löytänyt sellaista paikkaa, mihin olisin halunnut pitkäksi aikaa sitoutua. Se ei ole haitannut yhtään, vuoden sopimukset ovat sopineet ihan hyvin.
Helminen valmensi TPS:n kaksi vuotta sitten SM-hopealle, mutta seura päätti valita uudeksi käskijäkseen Jussi Ahokkaan.
– Sielläkin (TPS:ssä) olisin saanut tehdä kahden vuoden sopimuksen alkujaan, mutta en tehnyt kun en halunnut. Sekin oli omissa käsissä.
Tapparan edustaminen ei tullut Helmiselle peliuran aikana kuuloonkaan, mutta voitaisiinko hänet nähdä joskus Tapparan vaihtopenkin takana?
– No kyllä se varmasti valmentajana on vähän samanlainen asia. Vähän liikaa olen ehkä kiintynyt toiseen seuraan, Helminen virnistää.
Kemiat kohtasivat nuorisoketjussa
Helminen voitti Malmössä 1990-luvun alussa kaksi Ruotsin mestaruutta ja pelasi Leijonien mukana arvokisoissa liki vuodesta toiseen. Helmisen ohella vain Teemu Selänne on pelannut kuudessa olympiaturnauksessa, miesten maaottelutilastossa Helminen on maailman kärkipelaaja 331 ottelulla.
Lukuisien huippukiekkoilijoiden kanssa pelannut Helminen pitää pitkän tuumaustauon, kun häneltä kysyy mieluisimmista pelitovereista uran varrella. Helminen palaa alkuaikoihin ja Ilveksen lahjakkaaseen nuorisoketjuun.
– Tosi vaikea… Vuonna 1985 (Ilveksen mestaruuskaudella), kun "Miksa" (Mikko Mäkelä) ja Neuvosen "Jakke" (Jari) olivat ketjussa, niin silloin meillä meni aika hienosti. Pakkeina oli (Hannu) Henriksson ja (Ville) Sirén takana, se oli kaikin puolin hauskaa. Olen pelannut sen jälkeen niin monien hyvien pelaajien kanssa, Helminen sanoo ja nostaa omista esikuvista suosikikseen Punakoneessa pelanneen latvialaistaiturin Helmut Balderisin.
– Hänen mailatekniikkansa oli silloin uskomaton. Latvian poika tuli Neuvostoliiton maajoukkueeseen vähän ulkopuolelta, hän oli melkoinen taitoniekka.
Helmisen pitää jääkiekon ohella kiireisenä audio- ja valaistusyritys Powerset oy, jonka hän osti vuonna 2006. Hänen perheeseensä kuuluvat vaimo, kaksi lasta ja kaksi lapsenlasta.